kesä 23, 2022
Poimintoja ja pohdintoja kirjasta Eroon oireista (M.Nordin, Viisas Elämä)
”On kaksi voimaa, jotka ohjaavat elämää: Rakkaus ja pelko.” – Maria Nordin
”Kärsimys syntyy vastustuksesta.” – Eckhart Tolle
”Jos toimit aina samoin, saat aina saman lopputuloksen.” – Albert Einstein
”Luulin, että pidimme vain hauskaa, mutta loimmekin muistoja.” – Nalle Puh
Maria Nordin esittelee kirjassaan oman tietoisuustaitomenetelmänsä, jonka tarkoituksena on toimia paranemisen tukena sekä lisätä elinvoimaa ja luovuutta. Kirjassa painotetaan, että kyseessä ei ole lääketieteellinen hoito ja koskaan ei tule jättää huomiotta terveydenhuollon ammattilaisten neuvoja ja lääketieteellistä hoitoa.
Kirja on saanut paljon huomiota osakseen, niin hyvässä kuin pahassa. Koska olen kiinnostunut kaikesta mikä saa osakseen kritiikkiä, ei ole ihme, että tartuin tähän kirjaan suurella mielenkiinnolla, mutta myös skeptisyydellä. ”Bring it on, Maria”, huomasin ajattelevani kun pitelin kirjaa kädessäni.
Jo heti kirjan alkupuolella huomasin, että minulle ’ah niin ominainen’ skeptisyyteni alkoi lieventyä. Pohdin hiljaa mielessäni miksi tästä kirjasta oikeastaan onkaan noussut sellainen negatiivinen häly. Kirja ei pakota lukijaansa mihinkään, mutta rohkaisee pohtimaan suhtautumista asioihin ja tutustumaan Nordinin 12 askeleen menetelmään.
Aivojen muovautuvuus
Nordin kirjoittaa, että tietoa ja vastauksia ei tarvitse loputtomasti etsiä. Riittää, että laittaa tietoisen mielensä syrjään ja avautuu vastaanottamaan sanatonta tietoa. Elämää olisi hyvä tarkastella eri näkokulmista ja olisi hyvä uskaltaa kurottautua myös oman ajattelunsa ulkopuolelle. Kun alkaa luottaa parantavaan voimaan itsessään, alkaa väistämättä tapahtua muutoksia.
Usein yllättävänkin pienet asiat voivat tuottaa kipua, hengenahdistusta, päänsärkyä ja niin edelleen. Nordin selittää, että kun ihminen kokee uhkaa, hänen puolustusjärjestelmänsä havahtuvat ja alkavat etsiä ympäristöstä tai kehon sisältä vaaratekijöitä. Se on meissä sisäänrakennettu ominaisuus, jotta oppisimme välttämään vaaraa.
Nordin puhuu neuroplastisuudesta eli aivoissa tapahtuvista muutoksista. Niitä tapahtuu todennäköisimmin juuri silloin kun ihminen kokee jonkin tunnetilan – tiedostipa tunnetta tai ei. Tiedostamattomia neuroplastisia muutoksia tapahtuu erityisesti elämän taitekohdissa. Hyvä kysymys onkin: Onko aivot ohjelmoituneet ylireagoimaan asioihin, jotka todellisuudessa eivät edes ole uhkia?
Olemisen tila
Nordin puhuu kirjassaan Tarinaminästä, Rooliminästä ja Korkemammasta minästä. Hän varoittaa, että Tarinaminä ja Rooliminä luovat helposti draamaa ja erillisyyttä, jolloin on vaikea saada yhteys Korkeampaan minään.
Korkeampi minä on Nordinin mukaan hiljaisuus mielen taustalla. Ihminen, jolla on vahva Korkeampi minä, on vahva yhteys omaan kehoonsa ja mieleensä. Kun Korkeampi minä vahvistuu, yksilön kokema kärsimys vähenee. Vastavuoroisesti mitä enemmän koemme kuormitusta, sitä herkemmin alamme samaistumaan Tarinaminään ja Rooliminään.
Kun ihminen oppii näkemään itsensä osana luontoa, pääsee hiljalleen harmoniaan myös kehollisesti.
Kaksi ohjaavaa voimaa: Rakkaus ja pelko
Iso osa ihmisistä kiinnittää enemmän huomiota epämiellyttäviin, mutta vaarattomiin ajatuksiin, kehollisiin tuntemuksiin ja tunteisiin. Tämä on hyvin yksilöllistä ja siksi vaikuttaa enemmän toisilla kuin toisilla.
Nordin puhuu kirjassaan Sisäisestä Suojelijasta eli ehkä kansankielellä pelosta, jonka pyrkimys on muistuttaa, että et ole turvassa. Vaikka Sisäisen Suojelijan tahto on tavallaan hyvä, suojella sinua pahalta, kaikki epämiellyttävät asiat eivät todellisuudessa ole aito uhka. Siksi Nordin rohkaiseekin puhumaan omalle Sisäiselle Suojelijalleen seuraavasti: ”Rakas Sisäinen Suojelija, kiitos huomautuksesta, mutta olen nyt täysin turvassa.”
Kärsimys syntyy vastustuksesta
Kärsimys ei aiheudu siitä mitä on, vaan siitä miten suhtaudumme siihen, mitä on. Negatiivisen asenteen myötä keho tuottaa elimistöömme stressihormoneita, jotka puolestaan voivat saada oireen vahvistumaan. Vastustus siis voimistaa kipua, kirjoittaa Nordin.
Ihmisille on tyypillistä, että kivusta tai epämukavuudesta halutaan nopeasti ja helposti eroon. Nordin muistuttaakin, että elämään kuuluu myös epämukavuutta ja sen vastustaminen usein lisää epämukavuuden tunnetta. Nordin ehdottaa kivun lievitykseen rauhallista läsnäoloa, lempeää kosketusta ja lohtua. Tuolloin keho alkaa tuottaa oman kipua lievittävän hormonicocktailin.
Kun epämukavuus iskee, Nordin kehottaa rentoutumaan tietoisesti ja hengittämään syvään, jolloin tuntemus usein laantuu. Jos et tekisi näin, jatkaisit vastustusta otsa kurtussa ja kipu voimistuisi. Hän muistuttaa myös, että aina rajutkaan oireet eivät kerro todellisesta uhkasta. Kerro pelollesi: ”Teet tärkeää työtä, mutta nyt riittää.”
Kiitollisuus on rakkautta
Aina kun oireesi tai niiden aiheuttaja ilmenee, Nordin kehottaa tuntemaan kiitollisuutta. Hän kuvailee kiitollisuutta rakkauden olotilaksi, jolloi stressihormonien pitoisuus kehossa laskee.
Kun ihminen on stressaantunut, hänen sykevälivaihtelunsa voi olla suurta. Monesti ajatellaankin, että pieni sykevälivaihtelu eli tasainen rauhallinen syke olisi merkki hyvinvoinnista. Nordin sanoo, että asia on kuitenkin päinvastoin. Sydän ei ole kone, vaan aistiva ja välittävä elin.
Kun huomaa, että elimistö käy ylikierroksilla, on hyvä opetella kiitollisuutta. Ajattele asioita, joita rakastat, esimerkiksi jotain läheistäsi, kotiasi, harrastustasi ja niin edelleen. Arki on täynnä kiitollisuuden aiheita kun antaa niille mahdollisuuden tulla esiin. Jos ei keksi muuta, niin jokainen hengenveto voi riittää kiitollisuuden syyksi. Nordin muistuttaa, että kiitollisuuden tukeminen vetää kiitollisuuden aiheita puoleensa. Ota myös kärsimystä tuottava asia kiitollisuudella vastaan, sillä kiitollisuus muuttaa kehon hormonitasapainoa ja mahdollistavat kehon oman parantavan voiman vapautumisen.
Positiivisuuden voima
Nordin rohkaisee tukemaan omaa hyvinvointia siirtymällä positiiviseen kielenkäyttöön. Hän rohkaisee luopumaan diagnoosin nimen, sairauden nimen ja oireiden käyttämisestä (paitsi lääkärin vastaanotolla). Lisäksi hän kehottaa luopumaan sanasta ”oire” ja korvaamaan sanalla ”haaste”.
Positiivisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö elämään kuuluisi epämukavuus. Nordin kirjoittaa, että olemme saaneet harhakuvan, että jos kaikki ärsytystä ja epämukavuutta aiheuttavat asiat katoaisivat elämästämme, olisimme onnellisia. Ihmiskunnan elämä ei kuitenkaan koskaan ole ollut yhtä mukavaa kuin se on nyt. Yhä pienemmät asiat tuottavat meille päänvaivaa, ja liiallinen mukavuus tukahduttaa kyvyn kestää vastoinkäymisiä, epämukavuutta ja epävarmuutta. Nordin kysyykin nerokkaasti: ”Haluatko olla onnellinen vai tuntea loputonta mukavuutta?”
Stressi (sana, joka pitäisi kieltää!) ja mikrobit
Kirjassa puhutaan myös stressistä. Inhoan sanaa stressi, joten vaihdan sen nyt omavaltaisesti lennosta sanaan ressu. Noin. Paljon hauskempi.
Ressu tarttuu ja se on addiktoivaa. Ressu kaventaa havainnointikykyämme ja huomio kiinnittyy negatiiviseen. Nordin väittää, että mikrobimme kuuntelevat tunnetilojamme. Jos koet uhkaa, mikrobiesi Sisäiset Suojelijat havahtuvat ja alkavat etsiä ympäristöstä syitä uhkalle eivätkä toimi optimaalisesti. Tätä väitettää tukee myös se, että jopa 90% kehomme välittäjäaineista muodostuu suolistossa yhdessä mikrobien kanssa. Siksi ressu alentaa usein myös vastustuskykyämme.
Mutta ei hätää. Tähänkin on apu olemassa. Kosketus auttaa tässäkin ja sen voi tehdä myös itselleen. Kosketus hellii aivoja, sanoo Nordin. Kosketus saa aivot tuottamaan hormoneja kuten oksitosiinia, serotoniinia ja luonnollisia opioideja.
Lainatakseni rohkeasti legendaarista Frank Pappaa: ”Kosketelkaa toisianne.”
Vahva lukusuositus 5/5.
Lisätietoa kirjasta löydät täältä.
Tutustu terapiapalveluihini täällä.
touko 17, 2022
Poimintoja Tommy Hellstenin äänikirjasta Rakkaus (Readme)
Rakkaus – Mitä se on? Tätä on pohdittu varmasti koko ihmiskunnan historian ajan. Kuuntelin Tommy Hellsten äänikirjan Rakkaus, jossa hän kertoo rakkaudesta kauniisti ja viisaasti. ”Vain rakkaudessa voi olla heikko, keskeneräinen ja inhimillinen. Vain rakkaudessa voi elää.”
Hellsten sanoo, että rakkauteen liittyy vahvasti nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve. Saatamme myös ajatella, että rakkaus täytyy ansaita, jolloin ihminen yrittää olla kiltti ja kelpaava. Tämä aiheuttaa sen, että ihminen muuttuu helposti joksikin mitä ei ole.
Rakkautta ei voi ansaita, ostaa tai vaatia, mutta rakkaudelle voi antautua, sanoo Hellsten. Hän puhuu siitä, kuinka ihminen on heikko juuri siksi, että hän antautuisi rakkaudelle. Heikkous ja arvottomuus vievät meidät rakkauden äärelle.
Rakkautta ei voi vaatia.
Rakkaus on ihmisen sielun keskeisin tarve. Kun rakkaus väistyy, syntyy tyhjiö, koska kukaan ei rakasta. Rakkautta ei voi kuitenkaan pakottaa, sillä sielu voi rakastaa vain vapaudesta käsin. Hellsten kertoo, että jos toinen alkaa hylätä, tulee pelko ja alkaa syytellä toista. Tämä entisestään karkottaa toisen ja ihminen menettää sen mihin hän ripustautuu.
Hellsten rohkaiseekin siirtymään toisen ihmisen tutkimisesta itsensä tutkimiseen. Mitä syvemmälle uskallat katsoa itseäsi, sitä helpompi toista on kunnioittaa. Hellsten puhuu myös erillisyydestä, siitä kuinka erillisyydestä käsin voi antaa toisen mennä – Saat sen mistä luovut, menetät sen mihin takerrut.
Anna elämän kantaa
Onko maailmankaikkeus hyväntahtoinen vai pahantahtoinen? Kumpaan sinä uskot?, kysyy Hellsten. Jos ihminen uskoo enemmän pahantahtoiseen maailmaan, saattaa ajautua pelkojen maailmaan, josta käsin alkaa toimimaan ylivarovaisesti. Hän muistuttaa, että yliturvallisuuden vaatimus aiheuttaa sen, ettei uskalla elää. Hän kehottaa luopumaan itse rakennetusta turvasta ja hyppäämään elämään, kannettuna olemiseen. Vasta sitten saa huomata, että elämä kantaa.
Voit kuunnella äänikirjan täällä.
Lisätietoa terapiapalveluistani löydät täältä.
huhti 11, 2022
Poimintoja kirjasta Pidä puolesi – irti narsistin hampaista (J. Viljamaa, Wsoy)
”Miksi joidenkin ihmisten seurassa tulee heikko itsetunto?”
Narsismi on muun muassa vallankäyttöä, manipulaatiota ja mökötystä.
Narsismi on käsitteenä hyvin laaja, mutta kirjailija ja sosiaalipsykologi Janne Viljamaa on saanut taidokkaasti mahdutettua useita eri narsismin ilmenemismuotoja teokseensa.
Viljamaa puhuu kirjassaan häiriötasoisesta narsimista, joka yleensä liittyy personallisuushäiriöihin. Häiriötasoinen narsisti on hyvin itsekeskeinen ja haluaa pysyä jatkuvasti valokeilassa. Hän voi olla myös hyvin kateellinen, mitätöivä ja kiusaaja. Hän rakastaa sitä, että saa pidettyä muut ihmiset jatkuvassa epävarmuudessa. Hän näyttelee rakkautta ja samalla tuo itseään röyhkeästi esiin.
Narsistin ilkeä mulkaisu
Narsisti on mielestään yhteisön tervein yksilö. Hän aidosti uskoo olevansa hyvä ja oikealla asialla.
Terve ihminen osaa kuitenkin ottaa muut huomioon, kun taas narsisti ajattelee vain ja ainoastaan itseään.
Viljamaa kirjoittaa siitä, kuinka epävakaa kasvuympäristö altistaa narsismille. Viljamaa painottaa myös sitä, miten tärkeää olisi oppia sietämään pettymyksiä jo lapsena, sillä muuten ihmiselle ei muodostu terveitä rajoja.
Narsistinen ihminen on yleensä neuroottinen ja hän yrittää välttää pelkoa ja ahdistusta jatkuvalla kontrollilla. Narsistille sattuma on pelottavaa, jota rahalla ja vallalla voi minimoida. Narsisti ajattelee, että muiden on taivuttava hänen oikkuihinsa. Lisäksi narsistisella ihmisellä on usein hyvin kielteinen ihmiskuva. Hänelle ihminen on yhtä kuin paha ja toiset ihmiset ovat hänelle jatkuva uhka. Narsistit ovat myös helposti vainoharhaisia sekä ulkoista menestystä tavoittelevia.
Miten suojautua narsistilta?
Viljamaa kirjoittaa, että itseään arvostavaa ihmistä on vaikea manipuloida. Narsisti ei kuitenkaan kaihda keinoja. Niitä voivat olla mm.
- Henkinen väkivalta
- Fyysinen väkivalta
- Seksuaalinen väkivalta
- Kodin rikkominen
- Laiminlyönti
Viljamaa painottaa, että narsistilta suojautuessa riittävä itsearvostus tärkeää. Lisäksi tiedon vapauttama ihminen osaa paremmin valita oman tiensä, jolloin ei ole tarvetta alistua eikä alistaa muita. Itseään mitättömänä pitävä on erityisen altis narsistin vaikutusvallalle, joten siksi oman vaikutusvallan lisääminen omaan elämään on äärimmäisen tärkeää.
Viljamaa painottaa, että ihmisen tulisi löytää oma ”flow”. Flow:n säännöllisesti kokevat ovat tutkitusti muita onnellisempia. Narsisti taasen tekee kaikkensa, jotta pystyisi estämään toisen flow-tilan. On tärkeää löytää itselle sopivin ympäristö, missä pääsee vapautumaan flow-tilaan. Se vähentää stressiä ja tuo välitöntä mielihyvää. Kannattaa siis tehdä jotain itselle mielekästä ihan joka päivä.
Miten pitää puolensa?
Viljamaa kehottaa hankkimaan tietoa, taitoa ja itsenäisyyttä. Hän myös rohkaisee tarkkailemaan omaa tilannettaan ja huomaamaan kaksoisstrategian: älä luovuta narsistille aikaa, rahaa ja muita resurssejasi. Lopuksi Viljamaa haluaa muistuttaa, että narsismi ei parane rakastamalla. Narsisti esittää välittävänsä ja se loppuu kun hän on saanut haluamansa.
Vaikka narsisti ei piittaa ei-sanasta, ilmoita aina omat rajasi selvästi. Se ei ehkä ole helppoa, mutta hyvin hyvin tärkeää.
Lisätietoja kirjasta täällä.
Terapiapalveluni löydät täältä.
maalis 26, 2022
Poimintoja kirjasta Uupumuksesta takaisin elämään (J.Mattila / Kirjapaja)
”Kaatuvathan parhaat tietokoneetkin.”
Uupumuksessa on kyse emotionaalisesta uupumuksesta, vaikka uupumuksen oireet ovat usein hyvinkin fyysisiä. Elämme valtavan informaatiomäärän keskellä, mutta silti meillä on hyvin pinnallinen näkemys uupumisen syistä. Helposti ajatellaan, että uupumus johtuu työrasituksesta, vaikka pohjimmiltaan kyse on paljon laajemmasta kokonaisuudesta. Kirjailija ja psykiatri Juhani Mattila kuvailee uupumusta sielullisuuden katoamisella. Ihminen saattaa näyttää ulospäin ihan tavalliselta, mutta hän on kuitenkin kadottanut oman itsensä. Osa tunteista ja kaipauksesta ei pääse esille.
Kun kamelin selkä katkeaa
Sairastuminen voi tavallaan tulla yhtäkkiä, sillä joku pienikin asia voi katkaista kamelin selän. Siksi uupunut ei usein ymmärrä mitä tapahtui ja miksi. Mattila luettelee erilaisia uupumuksen merkkejä, joita ovat mm. aivosumu, virta loppu, luovuus katoaa, kontaktit heikkenevät (vaikea olla vuorovaikutuksessa), eristäytyminen ärsykkeistä, olotilan vaihtelut kiihtyneestä passiivisuuteen, huolet kasaantuvat, ei jaksa huolehtia itsestään, ei kykene rentoutumaan, henkiset tarpeet eivät tyydyty. Uupunut ihminen on yleensä hyvin herkkä.
Uupumus on mielestä pois torjuttua ahdistusta ja ahdistus taas on epämääräinen hankala olo, jota vaikea hallita. Tästä syystä ihmisellä saattaa olla levoton olo eikä hän saa oikein mistään kiinni. Toisin sanoen, hän ei kykene rauhoittumaan eikä ajattelemaan selkeästi. Tämä taas johtaa helposti siihen, että hän kokeilee kaikenlaista tuloksetta. Kuntoilua, opaskirjoja, alkoholia jne.
Uupumisessa onkin kyse siitä, että ulkoinen paine kasvaa suuremmaksi kuin ihminen jaksaa kantaa. Uupuminen syntyy siitä kun minäkokemus katoaa ja ihminen alkaa toimia vain muiden ehdoilla eli ulkoapäin ohjautuvasti. Tällaiselle ihmiselle omia tunteita tärkeämmäksi tulevat muiden tunteet ja tarpeet. Samalla ihminen saattaa tulla sokeaksi omille tunteilleen ja tarpeilleen, ja jäädä tavallaan ulkopuoliseksi tarkkailijaksi.
Uupunut ihminen on helppo havaita puheesta. Uupunut puhuu yleensä enimmäkseen passiivissa ja lauseissa ei ole tekijää. ”Minä” puuttuu ja koko elämä on emotionaalisesti tyhjää. Tyypillistä on, että ihmisellä on kova näyttämisen tarve eikä uskalleta kieltäytyä esimerkiksi töistä. Lisäksi herkillä ihmisillä on tarve tehdä aina parhaansa. Uupunut on vieraantunut omista toiveistaan. Hänen haluamisensa on tavallaan loppunut eikä hän ehkä osaa enää edes sanoa mitä hän haluaisi tai kaipaisi. Hän saattaa myös valheelllisesti ajatella, että pärjää yksin eikä tarvitse muilta mitään. Tällöin ihminen ei myöskään ehkä huomaa, että hän on tekemässä sielullisella tasolla itsemurhaa.
Elämä ei ole tasapainossa, jos ihminen tietää mitä muut häneltä odottavat, mutta ei tunnista mitä itse kaipaa elämältään, jotta voisi nauttia siitä. Nämä käytösmallit voivat olla jo lapsuudessa opittuja. Jos vanhemmat ovat määränneet kaiken, lapsi on joutunut olemaan sopeutuvainen. Jatkuva toisten ihmisten ehdoilla eläminen lisää piilevää vihaa ja katkeruutta.
Ethän tukahduta herkkyyttäsi
Mattila kirjoittaa, että uupumisen ongelmaa ei olisikaan jos ihminen ei yrittäisi tukahduttaa omaa herkkyyttään. Jos ihminen onnistuu luomaan yhteyden katoavaan herkkyyteensä, avaa se mahdollisuuden luovuuteen. Kun mieli alkaa elävöityä, suunta on oikea. Oikea suunta voi myös tehdä kipeää, koska silloin ihminen joutuu repimään itsensä irti vanhoista kaavoista ja menemään kohti ahdistustaan. Mattila kannustaakin siihen, että ei piilottaisi herkkyyttään. Jos tunteet ovat kadonneet, tai niitä ei ole oikein koskaan osannut tunnistaa, ne pitää etsiä. Ilman tunteita ei voi elää.
Miksi kukaan edes haluaisi hylätä aitoa itseään? Ihminen saattaa hävetä, pelätä, ujostella tai kokea avuttomuuden tunteita, mutta näitäkään tunteita ei saisi torjua, sillä muuten ei ole aito oma itsensä. Myöskään ahdistusta tunteena ei tulisi pelätä, sillä se kertoo ihmiselle sen, että hän on sielullisesti elossa. Ahdistusta kokeva ihminen ei ole sairas vaan itseasiassa emotionaalisesti terveempi kuin sellainen, joka ei koskaan koe ahdistusta.
Tiedostamattomat tunteet vaikeuttavat toipumista, kirjoittaa Mattila. Hän painottaa tunnetaitojen opettelua ja erityisesti tunteiden sanoittamista oikeilla sanoilla. Jos tuntuu vaikealta puhua jollekin läheiselle, voi tunnepuhetta harjoitella vaikka koiralle, kissalle tai viherkasville. Uupumuksesta toipuminen ei tapahdu ilman omaa ponnistelua. Puhuminen on äärimmäisen tärkeää, sillä sanat ovat diagnooseja. Mattila kirjoittaa, että sanat sisältävät suunnan ja tavoitteen. Kuten ratkaisukeskeisessä terapiassa, pyritään sanojen avulla vaihtamaan näkökulmaa. Esimerkiksi ihminen voi sanoittaa oloaan ja kertoa tuntevansa pelkoa. Tällöin lähdetään kurkkaamaan pelon toiselle puolelle, josta löytyykin rohkeus, jota kohti voidaan lähteä etenemään.
Mitä oikeasti haluat?
Mattila sanoo, että ihminen tuntee itsestään vain pienen osan, joten on tärkeä oppia kuuntelemaan miten itse puhuu, ja puhuuko koskaan mitään tunteistaan. On myös hyvä huomioida mitä elämäänsä kaipaa. Onko se kenties herkkyyttä, syvällisyyttä, romantiikkaa, intohimoa, huumoria, rohkeutta, armoa, vihaa, kiukkua jne.?
On äärimmäisen tärkeää oppia unelmoimaan, sillä ne rikastuttavat elämää ja niistä löytyy omin itse. Uupumuksesta ei kuitenkaan toivuta pelkästään unelmoimalla, sillä se on prosessi, mutta unelmat lisäävät toiveikkuutta, joilla taas on usein hyvinkin välitön vaikutus mielialaan. Mattila nostaa esiin myös sen, että ihminen haluaa kokea itsensä sankariksi, sillä tarve menestyä ja olla tähti, on voimavara.
Miten toipua uupumisesta?
Mattila kirjoittaa, että jokaisen tulee löytää omat keinonsa voimaantua. Jokainen myös toipuu omalla tavallaan ja omassa tahdissaan. Ratkaisut tapahtuvat kuitenkin aina tässä ja nyt, joten Mattila kehottaa miettimään mitä mukavaa voisit tehdä ja siirtyä ajatuksista tekoihin. Mattila myös muistuttaa, että suurin ongelma harvoin on työasiat vaan kenties jokin muu asia elämässä. Se voi olla esim epätyydyttävä parisuhde, yksinäisyys tai hankalat ihmissuhteet.
Uupunut ei koe tuntevansa läheisyyttä, mutta toipuessaan läheisyyden merkitys lisääntyy. Ajatus, että pitäisi pärjätä yksin, ei pidä paikkansa. Myötätunto on tärkeintä – ja se on kuin happea uupuneelle. Siksi uupunut tarvitseekin paljon tukea ja ymmärrystä.
Kiltti ihminen uupuu herkästi, sillä hän yrittää kaikin tavoin hallita impulssejaan. Mattila kirjoittaa myös autonomian opettelun tärkeydestä, sillä ”herkän ihmisen rajapinta on usein liian läpäisevä”. Kiltin ja herkän ihmisen on vaikea pitää kiinni omista käsityksistään jos muut ympärillä ovat vahvoja. On siis tärkeää oppia päästämään ”höyryt ulos”, ja Mattila mainitsee, että sopiva aggressiivisuus estää ihmistä alistumista toisten tahtoon kun häntä yritetään manipuloida.
Kannattaa myös opetella kysymään itseltään: Tekeekö minun todella mieli tehdä näin? Tällöin ihminen löytää omista haluistaan nousevan tahdon, ei pelkästään järkitahdon. On myös tärkeää oppia erottamaan omat tunteet toisten tunteista, opetella pitämään omat rajansa eikä kantaa kaikkia asioita omilla harteillaan.
Nähdyksi tuleminen on ihmisen perustarve
Uupumus tulee yleensä siitä, että ihminen ei saa riittävää huomiota, arvostusta ja ihailua. Kun ihminen tulee nähdyksi, se synnyttää energiaa, joka tuntuu kihelmöivänä jännityksenä. Silti näkymättömyyteen tottuneelle voi olla vaikea tulla näkyväksi, vaikka se olisikin toiveiden täyttymys.
Mattila kirjoittaa, että sielullista kärsimystämme lisää myös pitkään vallalla ollut pinnallinen kulttuuri ja oletus siitä, että pitäisi olla jatkuvasti tasaisen tyytyväinen ja onnellinen. Rohkeinta olisikin paljastaa inhimillisyytensä, sillä se on nykyään harvinaisempaa.
Ja uupumisen syy. Se on pohjimmiltaan sielullinen. Tavoitteena onkin löytää elämän merkityksellisyys ja herätä uudelleen eloon.. Muuten riskinä on, että elämä jää elämättä.
Vahva lukusuositus 5/5. Lisätietoa kirjasta täältä.
Halutessasi voit lukea lisää uupumusteemasta aiemmasta blogikirjoituksestani.
maalis 12, 2022
Poimintoja ja pohdintoja kirjasta Suorituskyvyn salaisuus (H.Markuksela, Tammi.)
”Pakosta se syntyy, mutta vapaudessa se elää” – Hannu Salama
Hanna Markukselan esikoisteos on hieman erilainen tietokirja. Tiedon lisäksi se sisältää vinkkejä ja harjoituksia suorituskyvyn parantamiseksi, mutta myös kirjailijan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.
Kuitenkin pieni varoituksen sana. Jos olet hyvin herkkä ja parhaillaan äärimmäisen kuormittunut, stressaantunut tai ahdistunut, kannattaa pohtia tarkkaan haluaako kirjaa lukea juuri sillä hetkellä. Kuten vanha sanonta menee: tieto lisää tuskaa.
Kirjassa kerrotaan mitä kehon ja mielen pitkittyneestä stressitilasta ja univajeesta voi aiheutua. Lisäksi kirjassa luetellaan erilaisia suorituskyvyn laskun oireita, joiden kohdalla moni lukija saattaa nyökytellä. Kirja sisältää myös paljon hyödyllisiä vinkkejä hyvinvoinnin ylläpitoon sekä optimaalisen suorituskyvyn saavuttamiseen.
Uni, uni ja vielä kerran uni
Markuksela painottaa kirjassaan erityisesti unen merkitystä ihmisen hyvinvoinnille. Siispä uni, uni ja vielä kerran uni. Markuksela selittää miten sympaattinen ja parasympaattinen hermosto vaikuttavat ihmisen elämään ja miten jokainen voi pyrkiä omalla toiminnallaan tukemaan hermoston optimaalista toimintaa. Kirjassa käsitellään ihmisen yksilöllistä vuorokausirytmiä, mutta myös kattavasti mm. hormonitoiminnan vaikutusta ihmisen hyvinvointiin.
Uupuminen tapahtuu usein vaivihkaa. Markuksela kirjoittaa siitä miten ihminen huomaa sen usein siitä, että suorituskyky on alkanut heikentyä. Sykevälivaihteluissa voi tapahtua muutoksia ja ihminen saattaa tuntea itsensä joko yliaktiiviseksi tai apaattisen alivireiseksi. Markuksela mainitsee, että ihminen saattaa olla salakavalasti ylikuormittunut jo vuosia ennen kuin uupumus iskee ja ihminen voi jopa tottua uupumukseen, joka tekee siitä vielä petollisempaa.
Toipuminen on yksilöllistä
Toipuminen on mahdollista, mutta toipuminen tapahtuu yksilöllisesti. Toipumista tukevat perusasiat: riittävä ravinto, sopiva liikunta ja keho-mieli-yhteys. Joskus avuksi voi olla kävely luonnon helmassa, taide, musiikki, rauhallinen kosketus, säännöllinen ruokailu ja riittävä uni. Jos nämä eivät auta, kannattaa hakea rohkeasti ammattiapua.
Markuksela kirjoittaa, että on tärkeää oppia säätelemään omaa vireystilaansa, mutta on tärkeää myös huomata millaista oma sisäinen puhe on. On hyvä taito osata kuunnella omaa sisimpäänsä, mutta osata myös ottaa välillä lomaa itsensä tietoisesta kehittämisestä.
Lisätietoa kirjasta täällä.
Lisää aiheesta myös muissa blogikirjoituksissani.
helmi 14, 2022
Muutamia poimintoja kirjasta Äidin petos (Anne-Britt Harsem / Lind&Co)
Äidin petos on järisyttävä tositarina Norjasta, niin kutsuttu Alvdalin tapaus. Kyseessä oli pedofiilirinki, jossa avopari, heidän naapurinsa ja eläkeläinen opettaja saivat syytteen neljän lapsen hyväksikäytöstä. Osa lapsista oli heidän omiaan. Tämä kirja kertoo tuomitun äidin vanhimman tyttären (uhrin) tarinan. Kirja ei sovellu herkille, sillä se sisältää yksityiskohtaisia kertomuksia hyväksikäytöstä ja insestistä.
”Onko minussa jotain vikana?”
”Olenko ongelmalapsi?”
”Äiti kieltää minua menemästä ystävieni syntymäpäiville.”
”Meillä on aina vanhat vaatteet.”
”Kärsin pitkään yökastelusta.”
”En voinut käydä usein suihkussa, joten muut kiusasivat koulussa, koska haisin.”
”Äiti väitti aina minun valehtelevan.”
On hyvin surullista, että kukaan ei kyseenalaistanut äidin sanomisia silloin kun uhri oli nuori ja asui vielä kotona. Kukaan ei uskonut lapsen tarinaa, kukaan ei uskonut sitä kaikkea kauheutta – hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja ankeita oloja.
Kun tytär pääsi teini-ikään, äiti halusi lapsestaan eroon ja väitti, että tytär sepittää tarinoita ja yrittää manipuloida. Äiti myös keksi tyttärelleen asperger-oireet ja onnistui saamaan hänelle siitä myös diagnoosin useiksi vuosiksi. Äidin mielestä sijoitus muualle ei olisi lapselle ongelma. Äiti onnistui saamaan sosiaalitoimen pikkusormensa ympärille, joten tästä syystä tytärtä ei uskottu.
Onneksi lopulta pedofiliarinki paljastui ja he saivat pitkiä tuomioita. Silti, kaiken sen kauheudenkin jälkeen, tytär mietti miksi äiti ei halunnut häntä kotiin. Miksi äiti jätti? Miksei äitiä kiinnostanut?
Miksi äiti hylkäsi?
Ei herkimmille, mutta vahva lukusuositus! Lisätietoa kirjasta täällä.
