Ajatukset ja tunteet

Ajatukset ja tunteet

Poimintoja kirjasta That Little Voice In Your Head (M.Gawdat / Pan Mcmillan)

”Learn to make your reptile safe.”

”Hold your heart kindly like a delicate butterfly.”

”When the masks drop, you will feel real joy.”

”Wear your heart on your sleeve.”

”We only feel when we are alive and we are only alive when we feel.”

”To lose, you must have it in the first place.”

”Anything worthwhile is never easy.”

Ajattelin, että Mo Gawdatin esikoisteos Solve For Happy olisi kenties paras lukemani kirja ikinä, mutta saatoin olla väärässä. Gawdatin uusin teos That Little Voice In Your Head on tajunnanräjäyttävä siitäkin huolimatta, että Gawdat kirjoittaa hyvin tutuista teemoista kuten tunteista, ajattelusta, aivoista, onnellisuudesta, kiitollisuudesta sekä tottakai onnellisuuden yhtälöistä. Nyt hänellä on kuitenkin rohkea haaste meille kaikille: 1 miljardia onnellista.

Gawdat kirjoittaa siitä kuinka jokaisella meistä on tilanteita, joissa huomaamme, että ajattelumme harhailee. Saatamme toistaa haitallisia ajatusmalleja päivistä, viikoista tai jopa vuosista toiseen – ja meistä tulee niissä todellisia eksperttejä. Me tunnemme hirveän määrän erilaisia tunteita, ja kun emme tunne, tunnemme silloinkin tylsyyttä. Myös epätoivo saa meidät tuntemaan itsemme tunnottomiksi (numb).

Fake it ’till you make it

”Fake it ’till you make it.” Siinä ehkä huonoin vinkki mitä on olemassa, sanoo Gawdat. Ihmiset ovat mestareita piilottelemaan tunteitaan, ja usein esitämme, että ”ei tunnu missään”. Jokainen päähämme tupsahtava ajatus kuitenkin aiheuttaa meissä jonkin tunteen. Koska Gawdat on koulutukseltaan insinööri, hän rakastaa selittää asiat erilaisin yhtälöin. Esimerkiksi kateuden yhtälö on seuraavanlainen: Kateus on yhtä kuin mitä toisella on, minkä toivon, että minulla olisi vähennettynä se, mitä minulla on.

Gawdat rohkaisee tuntemaan tunteet, sillä muuten niistä kasvaa hirviö. Hän rohkaisee myös jakamaan tunteet, mutta vain luotettujen henkilöiden kanssa. Saatamme joskus pidätellä tunteitamme, koska pelkäämme muiden ihmisten reaktioita. Tunteemme ovat kuitenkin herkkiä, niitä pitää rakastaa ja hyväksyä ne. Ne ovat elämän suola. Anna muiden tuntea myös ja auta heitä avautumaan ilman arvostelua. Ole empaattinen.

Se, että ihmiset eivät koskaan muuttuisi, ei pidä paikkansa, sanoo Gawdat. Hän puhuu neuroplastisuudesta ja siitä, miten harjoittelulla ja määrätietoisuudella voimme päästä haluamaamme tavoitteeseen. Hän kertoo siitä, kuinka ihminen yleensä rakastaa draamaa ja siksi me myös toistamme samaa tarinaa, samaa ”looppia” eli silmukkaa. Sama tarina toistettuna vahvistaa aivojen yhteyksiä, ja kun etsimme elämästämme asioita jotka pelottavat meitä, tulemme yhä pelokkaammiksi.

Gawdat kertoo kirjassaan lukuisia tapoja, joiden avulla voi harjoitella esimerkiksi kiitollisuutta, hyvyyttä, rakkautta itseään kohtaan tai vaikkapa kärsivällisyyttä. Hän opastaa muun muassa miten ihminen pystyy halutessaan muuttamaan tunteitaan hetkessä. Hän avaa, kuinka aivojen toiminta vaikuttaa hormoneihimme, mutta ehkä tärkeimpänä hän muistuttaa, että mikään tunne ei loppujen lopuksi voi meitä satuttaa ellemme anna sille sitä voimaa.

Lopeta stressaaminen

Kuulostaa vaikealta, mutta se on Gawdatin mukaan yllättävän helppoa. Gawdat kehottaa tekemään päätöksen heti ja aloittamaan pitämällä tauko ja venyttelemään. Hän puhuu psykologisesta rauhoittumisesta ja rentoutumisen taidosta, jolloin on tarkoitus päästä pois ”loopista”. Muuten ajaudumme syöksykierteeseen, joka saa meidät onnettomiksi.


Hän vertaa aivojamme tietokoneeseen, jolla on rajalliset resurssit sekä prosessorin teho. Jos kuormitamme aivojamme liikaa, aivomme ”jumittuvat” aivan samaan tapaan kuin kävisi tietokoneellekin. Siksi onkin tärkeää kiinnittää huomio aitoihin ja olennaisiin asioihin, jolloin aivot eivät ylikuormitu. Kun huomaa, että aivot alkavat ylikuormittua, kannatta varmistaa, että ei ainakaan yritä tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Gawdat muistuttaa, että multitasking eli monen asian yhtäaikainen suorittaminen ei ole mahdollista. Tee siis kaikki yksi asia kerrallaan, ja niin kuin tekisit sen ensimmäistä kertaa. Ota vaikkapa mansikka käteesi, ihaile sitä hetki, ota siitä pieni palanen, pureskele hyvin ja nielaise. Tai jos hartiasi tuntuvat kipeiltä, älä vastusta kipua vaan hiero niitä hetki, ja vain ole ja kuulostele.

Ajattelu ei ole pahasta

Ajattelu ei ole paha asia. Jos ajattelet hyviä asioita, anna mennä. Gawdat painottaa, että tärkeintä olisi saada poistettua turha negatiivinen ajattelu, ei siis kaikkea negatiivista ajattelua. On tärkeää ottaa vastaan ne ajatukset ja tunteet, jotka nousevat esille. Pikkuhiljaa mieli alkaa muovautua kohti parempaa, mutta se vaatii kurinalaisuutta ja harjoitusta. Älä ajattele on huono tavoite, sillä se ei ole mahdollista. Parempi tavoite on opetella ajattelemaan positiivisemmin.

Kukaan ei ole aina onnellinen, kaikki ovat joskus onnettomia. On kuitenkin mahdollista opetella palaamaan nopeasti onnellisuuteen (bounce back time). Gawdat puhuu siitä, miten aivomme eivät aina tiedä totuutta, ne vain olettavat asioita. Siksi hän suosittelee selvittämään totuuden! Aivojemme todellisuuteen vaikuttavat aiemmat draamat, muistot jne. Siksi aivoiltamme pitääkin vaatia todistusaineistoa väitteiden tueksi. Saatat esimerkiksi ajatella: ”Hän ei enää rakasta minua”. Onko tämä oikeasti totta?

Älä anna minkään valheen musertaa sinua, pyytää Gawdat. Haitalliset ajatukset ovat usein toistuvia ja niistä ei ole meille mitään hyötyä. Gawdat vertaa niitä metelöivään hälytysjärjestelmään. Miksi vain istuisit ja kuuntelisit sitä meteliä? Mitä hyötyä siitä on? Näin toimimalla jatkaisit vain omaa kärsimystäsi. Tee siis jotain asialle, ja kun teet, alat voida paremmin, lupaa Gawdat.

Mitä jos kärsimys on kroonista?

Gawdat ajattelee, että jokaisella kärsimyksellä on myös positiivinen puoli. Hän kysyy: ”Jos saisit poistettua kaikki kokemasi vaikeudet, mutta samalla poistuisivat kaikki ne asiat, jotka olet oppinut vaikeuksiesi vuoksi, suostuisitko?” Gawdat muistuttaa, että ulkopuolisia voimia on vaikea hallita eikä menetettyä saa takaisin, mutta voimme kaikesta tästä huolimatta yrittää tehdä maailmasta paremman paikan. Hyväksy tilanteesi ja sitoudu tekemään jokaisesta päivästä hieman parempi. Älä luovuta, kokeile uudelleen, ole legenda! Anna myrskyn riepotella kunnes alkaa tyyntyä.

Elämä on nollasummapeliä

Kaikki mitä kutsumme elämäämme, maksaa. Gawdat kertoo muutaman konkreettisen esimerkin: Paita pitää pestä, pesukone pitää huollattaa, kännykkä pitää ladata ja niin edelleen. Kaikista näistä asioista on varmasti hyötyä, mutta mikään ei ole ilmaista. Enemmän ei siis aina tarkoita onnellisempaa elämää. Kun meillä on enemmän rahaa kuin tarvitsemme, me kulutamme sen asioihin, joita emme edes halua.

Gawdat rohkaisee kaikkia antamaan, mutta myös vastaanottamaan. Hän kehottaa ottamaan osaa kiltteyshaasteeseen: Anna joka päivä jotain tuntemattomalle ihmiselle. Hymyile. Sano jotain mukavaa ihmisille, jotka eivät odota sitä. Ota kontaktia ihmisiin, joita et edes tunne. Pistä hyvä kiertämään. Tavoitteena 1 miljardia onnellista.

Kirjan lopussa hän pyytää lukijoita lähettämään rukouksen edesmenneelle pojalleen Alille. Lue kirja, niin tiedät miksi.

Erittäin vahva lukusuositus!!! <3

Lisätietoa kirjasta löydät täältä

Lisätietoa terapiapalveluistani

Elämää ohjaavat voimat

Elämää ohjaavat voimat

Poimintoja ja pohdintoja kirjasta Eroon oireista (M.Nordin, Viisas Elämä)

”On kaksi voimaa, jotka ohjaavat elämää: Rakkaus ja pelko.” – Maria Nordin

”Kärsimys syntyy vastustuksesta.” – Eckhart Tolle

”Jos toimit aina samoin, saat aina saman lopputuloksen.” – Albert Einstein

”Luulin, että pidimme vain hauskaa, mutta loimmekin muistoja.” – Nalle Puh

Maria Nordin esittelee kirjassaan oman tietoisuustaitomenetelmänsä, jonka tarkoituksena on toimia paranemisen tukena sekä lisätä elinvoimaa ja luovuutta. Kirjassa painotetaan, että kyseessä ei ole lääketieteellinen hoito ja koskaan ei tule jättää huomiotta terveydenhuollon ammattilaisten neuvoja ja lääketieteellistä hoitoa.

Kirja on saanut paljon huomiota osakseen, niin hyvässä kuin pahassa. Koska olen kiinnostunut kaikesta mikä saa osakseen kritiikkiä, ei ole ihme, että tartuin tähän kirjaan suurella mielenkiinnolla, mutta myös skeptisyydellä. ”Bring it on, Maria”, huomasin ajattelevani kun pitelin kirjaa kädessäni.

Jo heti kirjan alkupuolella huomasin, että minulle ’ah niin ominainen’ skeptisyyteni alkoi lieventyä. Pohdin hiljaa mielessäni miksi tästä kirjasta oikeastaan onkaan noussut sellainen negatiivinen häly. Kirja ei pakota lukijaansa mihinkään, mutta rohkaisee pohtimaan suhtautumista asioihin ja tutustumaan Nordinin 12 askeleen menetelmään.

Aivojen muovautuvuus

Nordin kirjoittaa, että tietoa ja vastauksia ei tarvitse loputtomasti etsiä. Riittää, että laittaa tietoisen mielensä syrjään ja avautuu vastaanottamaan sanatonta tietoa. Elämää olisi hyvä tarkastella eri näkokulmista ja olisi hyvä uskaltaa kurottautua myös oman ajattelunsa ulkopuolelle. Kun alkaa luottaa parantavaan voimaan itsessään, alkaa väistämättä tapahtua muutoksia.

Usein yllättävänkin pienet asiat voivat tuottaa kipua, hengenahdistusta, päänsärkyä ja niin edelleen. Nordin selittää, että kun ihminen kokee uhkaa, hänen puolustusjärjestelmänsä havahtuvat ja alkavat etsiä ympäristöstä tai kehon sisältä vaaratekijöitä. Se on meissä sisäänrakennettu ominaisuus, jotta oppisimme välttämään vaaraa.

Nordin puhuu neuroplastisuudesta eli aivoissa tapahtuvista muutoksista. Niitä tapahtuu todennäköisimmin juuri silloin kun ihminen kokee jonkin tunnetilan – tiedostipa tunnetta tai ei. Tiedostamattomia neuroplastisia muutoksia tapahtuu erityisesti elämän taitekohdissa. Hyvä kysymys onkin: Onko aivot ohjelmoituneet ylireagoimaan asioihin, jotka todellisuudessa eivät edes ole uhkia?

Olemisen tila

Nordin puhuu kirjassaan Tarinaminästä, Rooliminästä ja Korkemammasta minästä. Hän varoittaa, että Tarinaminä ja Rooliminä luovat helposti draamaa ja erillisyyttä, jolloin on vaikea saada yhteys Korkeampaan minään.

Korkeampi minä on Nordinin mukaan hiljaisuus mielen taustalla. Ihminen, jolla on vahva Korkeampi minä, on vahva yhteys omaan kehoonsa ja mieleensä. Kun Korkeampi minä vahvistuu, yksilön kokema kärsimys vähenee. Vastavuoroisesti mitä enemmän koemme kuormitusta, sitä herkemmin alamme samaistumaan Tarinaminään ja Rooliminään.

Kun ihminen oppii näkemään itsensä osana luontoa, pääsee hiljalleen harmoniaan myös kehollisesti.

Kaksi ohjaavaa voimaa: Rakkaus ja pelko

Iso osa ihmisistä kiinnittää enemmän huomiota epämiellyttäviin, mutta vaarattomiin ajatuksiin, kehollisiin tuntemuksiin ja tunteisiin. Tämä on hyvin yksilöllistä ja siksi vaikuttaa enemmän toisilla kuin toisilla.

Nordin puhuu kirjassaan Sisäisestä Suojelijasta eli ehkä kansankielellä pelosta, jonka pyrkimys on muistuttaa, että et ole turvassa. Vaikka Sisäisen Suojelijan tahto on tavallaan hyvä, suojella sinua pahalta, kaikki epämiellyttävät asiat eivät todellisuudessa ole aito uhka. Siksi Nordin rohkaiseekin puhumaan omalle Sisäiselle Suojelijalleen seuraavasti: ”Rakas Sisäinen Suojelija, kiitos huomautuksesta, mutta olen nyt täysin turvassa.”

Kärsimys syntyy vastustuksesta

Kärsimys ei aiheudu siitä mitä on, vaan siitä miten suhtaudumme siihen, mitä on. Negatiivisen asenteen myötä keho tuottaa elimistöömme stressihormoneita, jotka puolestaan voivat saada oireen vahvistumaan. Vastustus siis voimistaa kipua, kirjoittaa Nordin.

Ihmisille on tyypillistä, että kivusta tai epämukavuudesta halutaan nopeasti ja helposti eroon. Nordin muistuttaakin, että elämään kuuluu myös epämukavuutta ja sen vastustaminen usein lisää epämukavuuden tunnetta. Nordin ehdottaa kivun lievitykseen rauhallista läsnäoloa, lempeää kosketusta ja lohtua. Tuolloin keho alkaa tuottaa oman kipua lievittävän hormonicocktailin.

Kun epämukavuus iskee, Nordin kehottaa rentoutumaan tietoisesti ja hengittämään syvään, jolloin tuntemus usein laantuu. Jos et tekisi näin, jatkaisit vastustusta otsa kurtussa ja kipu voimistuisi. Hän muistuttaa myös, että aina rajutkaan oireet eivät kerro todellisesta uhkasta. Kerro pelollesi: ”Teet tärkeää työtä, mutta nyt riittää.”

Kiitollisuus on rakkautta

Aina kun oireesi tai niiden aiheuttaja ilmenee, Nordin kehottaa tuntemaan kiitollisuutta. Hän kuvailee kiitollisuutta rakkauden olotilaksi, jolloi stressihormonien pitoisuus kehossa laskee.

Kun ihminen on stressaantunut, hänen sykevälivaihtelunsa voi olla suurta. Monesti ajatellaankin, että pieni sykevälivaihtelu eli tasainen rauhallinen syke olisi merkki hyvinvoinnista. Nordin sanoo, että asia on kuitenkin päinvastoin. Sydän ei ole kone, vaan aistiva ja välittävä elin.

Kun huomaa, että elimistö käy ylikierroksilla, on hyvä opetella kiitollisuutta. Ajattele asioita, joita rakastat, esimerkiksi jotain läheistäsi, kotiasi, harrastustasi ja niin edelleen. Arki on täynnä kiitollisuuden aiheita kun antaa niille mahdollisuuden tulla esiin. Jos ei keksi muuta, niin jokainen hengenveto voi riittää kiitollisuuden syyksi. Nordin muistuttaa, että kiitollisuuden tukeminen vetää kiitollisuuden aiheita puoleensa. Ota myös kärsimystä tuottava asia kiitollisuudella vastaan, sillä kiitollisuus muuttaa kehon hormonitasapainoa ja mahdollistavat kehon oman parantavan voiman vapautumisen.

Positiivisuuden voima

Nordin rohkaisee tukemaan omaa hyvinvointia siirtymällä positiiviseen kielenkäyttöön. Hän rohkaisee luopumaan diagnoosin nimen, sairauden nimen ja oireiden käyttämisestä (paitsi lääkärin vastaanotolla). Lisäksi hän kehottaa luopumaan sanasta ”oire” ja korvaamaan sanalla ”haaste”.

Positiivisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö elämään kuuluisi epämukavuus. Nordin kirjoittaa, että olemme saaneet harhakuvan, että jos kaikki ärsytystä ja epämukavuutta aiheuttavat asiat katoaisivat elämästämme, olisimme onnellisia. Ihmiskunnan elämä ei kuitenkaan koskaan ole ollut yhtä mukavaa kuin se on nyt. Yhä pienemmät asiat tuottavat meille päänvaivaa, ja liiallinen mukavuus tukahduttaa kyvyn kestää vastoinkäymisiä, epämukavuutta ja epävarmuutta. Nordin kysyykin nerokkaasti: ”Haluatko olla onnellinen vai tuntea loputonta mukavuutta?”

Stressi (sana, joka pitäisi kieltää!) ja mikrobit

Kirjassa puhutaan myös stressistä. Inhoan sanaa stressi, joten vaihdan sen nyt omavaltaisesti lennosta sanaan ressu. Noin. Paljon hauskempi.

Ressu tarttuu ja se on addiktoivaa. Ressu kaventaa havainnointikykyämme ja huomio kiinnittyy negatiiviseen. Nordin väittää, että mikrobimme kuuntelevat tunnetilojamme. Jos koet uhkaa, mikrobiesi Sisäiset Suojelijat havahtuvat ja alkavat etsiä ympäristöstä syitä uhkalle eivätkä toimi optimaalisesti. Tätä väitettää tukee myös se, että jopa 90% kehomme välittäjäaineista muodostuu suolistossa yhdessä mikrobien kanssa. Siksi ressu alentaa usein myös vastustuskykyämme.

Mutta ei hätää. Tähänkin on apu olemassa. Kosketus auttaa tässäkin ja sen voi tehdä myös itselleen. Kosketus hellii aivoja, sanoo Nordin. Kosketus saa aivot tuottamaan hormoneja kuten oksitosiinia, serotoniinia ja luonnollisia opioideja.

Lainatakseni rohkeasti legendaarista Frank Pappaa: ”Kosketelkaa toisianne.”

Vahva lukusuositus 5/5.

Lisätietoa kirjasta löydät täältä.

Tutustu terapiapalveluihini täällä.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö – ”Äiti, miksi teit niin?”

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö – ”Äiti, miksi teit niin?”

Muutamia poimintoja kirjasta Äidin petos (Anne-Britt Harsem / Lind&Co)

Äidin petos on järisyttävä tositarina Norjasta, niin kutsuttu Alvdalin tapaus. Kyseessä oli pedofiilirinki, jossa avopari, heidän naapurinsa ja eläkeläinen opettaja saivat syytteen neljän lapsen hyväksikäytöstä. Osa lapsista oli heidän omiaan. Tämä kirja kertoo tuomitun äidin vanhimman tyttären (uhrin) tarinan. Kirja ei sovellu herkille, sillä se sisältää yksityiskohtaisia kertomuksia hyväksikäytöstä ja insestistä.

”Onko minussa jotain vikana?”
”Olenko ongelmalapsi?”
”Äiti kieltää minua menemästä ystävieni syntymäpäiville.”
”Meillä on aina vanhat vaatteet.”
”Kärsin pitkään yökastelusta.”
”En voinut käydä usein suihkussa, joten muut kiusasivat koulussa, koska haisin.”
”Äiti väitti aina minun valehtelevan.”

On hyvin surullista, että kukaan ei kyseenalaistanut äidin sanomisia silloin kun uhri oli nuori ja asui vielä kotona. Kukaan ei uskonut lapsen tarinaa, kukaan ei uskonut sitä kaikkea kauheutta – hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja ankeita oloja.

Kun tytär pääsi teini-ikään, äiti halusi lapsestaan eroon ja väitti, että tytär sepittää tarinoita ja yrittää manipuloida. Äiti myös keksi tyttärelleen asperger-oireet ja onnistui saamaan hänelle siitä myös diagnoosin useiksi vuosiksi. Äidin mielestä sijoitus muualle ei olisi lapselle ongelma. Äiti onnistui saamaan sosiaalitoimen pikkusormensa ympärille, joten tästä syystä tytärtä ei uskottu.

Onneksi lopulta pedofiliarinki paljastui ja he saivat pitkiä tuomioita. Silti, kaiken sen kauheudenkin jälkeen, tytär mietti miksi äiti ei halunnut häntä kotiin. Miksi äiti jätti? Miksei äitiä kiinnostanut?

Miksi äiti hylkäsi?

Ei herkimmille, mutta vahva lukusuositus! Lisätietoa kirjasta täällä.

Pikkuporvari – Kunnon ihminen?

Pikkuporvari – Kunnon ihminen?

Ajatuksia ja poimintoja kirjasta Pikkuporvarit (A. Kontula / into)

Paniikki alkaa vast ku kaikki menee hyvin.” -Paperi T.

Pikkuporvari. Mikä se on? Anna Kontula käsittelee teoksessaan pikkuporvarillisuutta, joka Kontulan mukaan tarkoittaa yläluokkaa ihannoivia, pelokkaita, värittömiä ja materialistisia keskiluokkaisia ihmisiä. Pikkuporvarit ajattelevat, että onnellisuus syntyy kylläisyydestä, vakaudesta ja syvyydestä, ja he arvottavat asioita rahan kautta. Kontula kirjoittaa, että keskiluokkaiset pikkuporvarit ovat kykenemättömiä muodostamaan omaa identiteettiä, kyvyttömiä ottamaan rennosti ja pitämään aidosti hauskaa, sillä aina on jotain josta kantaa huolta tai jota pitää varoa. Tämä johtaa myös usein ahdasmieliseen ajatteluun suhteessa seksiin ja avioliittoon.

Pelot ja säännöt ohjaavat pikkuporvaria

Pikkuporvari ei halua myöntää luokkaeroja, mutta haluaa silti lokeroida, sillä lokerot luovat turvaa. Pikkuporvari haluaa pitää jatkuvasti yllä keskiluokkaista imagoa, olla tunnollinen, kunnon kansalainen, ahkera ja työorientoitunut. Mahdolliset ongelmat lakaistaan maton alle. Pikkuporvarilla on huoliteltu ulkonäkö ja siisti koti. Kotona kaikille asioille on oma paikkansa, sillä järjestys se olla pitää. Kynsilakkakaan ei saa lohkeilla, sillä se voisi viestiä muille elämänhallinnan ongelmista. Kontula kysyykin: ”Mitä jos unohtaa mennä vauvauintiin? Tuleeko lapsesta nyt yksinäinen ja lihava?” Pikkuporvaria ohjaavat pelot, raamit ja sapluunat.

Kontulan kirja on kirjoitettu tarkoituksella hieman kieli poskella, sillä jokaisessa meissä on pikkuporvaria, myönsimme sitä tai emme. Kun on selvät sävelet, elämä saattaa tuntua jotenkin kontrolloidummalta ja helpommalta. Mutta voiko elämää kuitenkaan loppujen lopuksi hallita? Mitä jos ottaisikin välillä rennommin, hulluttelisi ja tekisikin päinvastoin kuin suuresti pikkuporvallinen yhteiskuntamme odottaa, huolimatta siitä mitä muut ajattelevat? Uskaltaisitko? Haluaisitko? Voisitko?

Kontula kirjoittaa myös rahan roolista yhteiskunnassamme. Hän mainitsee ahneuden ja pelon liiton, ja sen miten yleinen logiikka on, että varakkaat ovat kunnollisia kun taas köyhät eivät ole. Kontula sanoo, että rahan ei tulisi koskaan olla ihmisen elämän keskipiste. Jos pyrkii aina jäljittelemään ylempää yhteiskuntaluokkaa ”hinnalla millä hyvänsä”, kierre on loputon.

Turvallinen, häiriötön elämä

Jos pyrkii jatkuvasti häiriöttömään elämään, voi unohtaa elää. Keskitien valitsemisesta syntyy keskinkertaisuutta, kirjoittaa Kontula. Pikkuporvari on järjestyksen ihminen, ja vaikka hän olisi saavuttanut elämässään kaiken haluamansa (työ, perhe, talo, kuntosali-ja juoksuharrastus jne.), hänen turvallisesta ja seesteisestä elämästä on voinut tulla tylsää. Tuntuu, että elämästä puuttuu edelleen jotain.

Kontula kirjoittaa, että turvallisuudesta ja järjestyksestä käsin elämää on vaikea elää isolla E:llä. Turvattu, pehmustettu voi tietenkin olla myös ihan mukavaa. Pikkuporvariudessa ei ole mitään väärää, mutta kuten Kontula kirjoittaa, omaa moraaliaan ei saisi koskaan pakottaa muiden moraaliksi. Me olemme jokainen omia autonomisia yksilöitämme, jotka saamme kuulua joukkoon – tai olla kuulumatta.

Lisätietoja kirjasta löydät täältä.


Arvoitusten äärellä

Arvoitusten äärellä

Kirja-arvostelu teoksesta Epäluonnolliset syyt – Oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat (R.Shepherd / WSOY)

Richard Shepherdin teos Epäluonnolliset syyt on omaelämäkerta, jossa hän kertoo elämästään oikeuspatologina. Kirja sisältää paljon poimintoja hänen uransa varrelta erinäisistä tapauksista aina terrori-iskujen ja sarjamurhaajien uhrien kuolinsyiden selvittämiseen. Kirja pitää tiukasti otteessaan, sillä Shepherd kertoo jokaisesta tapauksesta mielenkiintoisesti. Hänen tekstistään huomaa miten hän joka kerta lähtee ratkaisemaan arvoitusta, johon vastaus löytyy ruumiista.

Kirjan mielenkiintoisin kohta on kuitenkin aivan kirjan loppupuolella, jossa Shepherd kertoo kuinka hänelle kehittyi lopulta post-traumaattinen stressihäiriö, joka pahimmillaan rajoitti häntä niin, että hän oli pitkään toimintakyvyn rajamailla. Hän jopa yritti olla räpyttämättä silmiään, sillä kun hän sulki silmänsä, hän näki edessään ruumiinosia ja tunsi kalmanhajua.

Tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea, sillä se kertoo totuuden patologin ammatista, josta harva tietää paljoakaan ja joka ei todellakaan ole sitä samaa mitä näemme TV:n rikossarjoissa.

Lisätietoa kirjasta löydät täältä.

Miten löytää toivoa?

Miten löytää toivoa?

Poimintoja kirjasta Maailman onnellisin mies (Jaku E.)

Jaettu suru on puoli surua, jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

”Ihmiset kuolevat, kukatkin kuihtuvat, rauta ja teräs särkyy, mutta ystävyys säilyy.”

”Missä on elämää, siellä on toivoa.”

Eddie Jaku ei koskaan uskonut kirjoittavansa kirjaa, mutta niin vain kävi. 100-vuotiaana, vain vuotta ennen kuolemaansa, hän julkaisi kirjan elämästään ja siitä, kuinka hän selviytyi elämäänsä kohdanneista lukuisista vastoinkäymisistä ja Auschwitzin keskitysleiristä.

Jaku kirjoitti, että jos menettää moraalinsa, kadottaa itsensä. Koskaan ei saa luopua toivosta eikä koskaan ole liian myöhäistä olla ystävällinen ja kohtelias. Jaku ajatteli näin siitäkin huolimatta, että hän oli nähnyt hirvittävän määrän pahuutta. Jaku ei ollut katkera, vaikka hän ei pystynytkään ymmärtämään miten SS-joukot pystyivät leireillä murskaamaan ihmisten päitä ja sen jälkeen menemään koteihinsa syömään ja nukkumaan hyvin. Hän ei voinut käsittää Hitlerin joukkojen sadistista iloa, mutta hän oppi, että jos ihminsellä on voimakas tahto, hän pystyy säilyttämään toivonsa ja myös keho pystyy ihmeisiin. Kun ihminen kuolee, hän kuolee, mutta missä on elämää, siellä on toivoa.

Jaku kuitenkin jäi holokaustista ihmeen kaupalla henkiin. 75 vuotta sitten hän ei olisi koskaan uskonut, että hänellä olisi vielä joku päivä lapsia ja perhe, mutta niin kuitenkin kävi. Jaku kirjoitti, että ihmeitä tapahtuu aina vaikka näyttäisi kuinka synkältä. Hän painotti, että ihmeitä voi myös saada tapahtumaan. Jakulle suurin ihme oli kuitenkin se, että hän oli elossa ja hän sai kokea vielä suurta onnea elämässään.

Rakkaus oli Jakulle suurin voima. Elämän kurssi muuttui täysin kun hän tapasi naisen nimeltä Flore ja rakastui häneen ensi silmäyksellä. Jaku kertoi kuinka hän oli hyvin sulkeutunut niistä kaikista kauheuksista aina siihen asti kunnes hänestä tuli isä. Hän kertoi koskettavan kauniisti kuinka hänen sydämensä korjaantui siitä hetkestä ja hänestä tuli parempi ihminen. Hän myös mainitsi, että ihmisen tulisi tyytyä siihen mitä hänellä on, sillä kateus sairastuttaa. Hän kirjoittikin, että onni ei putoa taivaalta vaan onni tulee sisältä.

Kaikesta huolimatta onnellinen

Paras kosto on olla maailman onnellisin mies, kirjoitti Jaku. Natseille juutalaiset eivät olleet ihmisiä ja heitä kohdeltiinkin ”juutalaiskoirina”. Hän ei voinut vuosiin puhua holokaustista kenellekään. Hän pohti, että jos menettää lähes kaikki rakkaimmat ihmisensä, miten ihmeessä siitä voisi puhua. Hän mietti mihin tätä kaikkea kärsimystä tarvittiin. Yhden mielipuolen vuoksi, syyttä suotta. Hän myös mietti miksi juuri hän jäi henkiin ja ensin hän ajattelikin, että ehkä Jumala oli valinnut väärät ihmiset. Myöhemmin hän kuitenkin ymmärsi, että hänen tehtävänsä oli puhua tästä kaikesta. Niinpä hän perusti yhdistyksen 20 muun selviytyneen kanssa ja päätti aloittaa puhumisen (Holocaust Survivors in Australia).

Jaku kirjoitti, että niin kauan kuin sydämessäni olisi pelkoa ja kipua, en olisi todella vapaa. Hän ajatteli, että lapset eivät hyödy siitä, että heitä opettaa pelkäämään, joten hän halusi jakaa enemmän toivoaan kuin tuskaansa. Hän ei halunnut lannistaa ketään kielteisellä ajattelulla. Jakulle perhe oli kaikki kaikessa. Niissä hän näki itsensä ja rakkauden. Siksi hän painotti sitä, että ystävällisyys ja jalous ovat aina tärkeämpiä kuin raha. Hänellä oli sanonta: ”Olkoon sinulla rakkautta vaikka muille jakaa, terveyttä tehdä töitä olan takaa ja hyvien ystävien joukko vakaa.”

On ymmärrettävää, että Jaku ei pystynyt koskaan antamaan anteeksi holokaustin hirveyksiä. Hän pystyi siitäkin huolimatta elämään onnellista elämää, sillä hän sanoi että vaikka elämä ei ole aina onnellista, olet silti onnekas kun olet elossa.

Lisätietoa kirjasta löydät täältä.

Lisää blogikirjoituksiani löydät täältä.