Vilja Eerikan tarina – Painajainen, josta tuli totta

Vilja Eerikan tarina – Painajainen, josta tuli totta

Ajatuksia kirjasta Eerika (V.Miettinen, Deadline Kustannus Oy)

Väkivalta. Niin julmaa. Kaikkein julmimman muodon se saa kun se kohdistuu pieneen viattomaan lapseen. En tarkoituksella ajoittanut tämän kirjan lukemista juuri Halloweenin kynnykselle, mutta tässä sitä nyt ollaan. Vera Miettisen kirjoittama kirja kertoo hyytävän ja äärimmäisen iljettävän kauhutarinan, joka valitettavasti sattuu olemaan totta. Tarina kertoo tytöstä nimeltä Vilja Eerika.

Pitkään mietin pystynkö lukemaan kirjaa lainkaan. Oma lapseni syntyi suurin piirtein samoihin aikoihin kuin Eerika, ja silloin kun Eerikan tapaus nousi julkisuuteen, en pystynyt millään lukemaan sen karmaisevia yksityiskohtia iltapäivälehtien sivuilta. En voinut kuvitella miten joku voi tehdä niin hirveitä tekoja pienelle, suloiselle ja viattomalle lapselle.

Nyt päätin kuitenkin tarttua kirjaan, vaikka edelleen pelkäsin mahdollisia reaktioitani. Kirja ei onneksi mässäile murhalla lainkaan, kirja vain kertoo Eerikan tarinan. Kirjassa on kuitenkin paljon todella häiritseviä yksityiskohtia kaikesta siitä kauheudesta mitä Eerika joutui lyhyeksi jääneen elämänsä aikana kokemaan. Kirja kertoo myös tarkkaan siitä miten eri sosiaalityöntekijät, lääkärit, terveydenhoitajat, opettajat, läheiset ja jopa naapurit näkivät ja raportoivat merkkejä kaltoinkohtelusta, mutta kukaan ei silti pystynyt estämään Eerikan kuolemaa. Herää kysymys, miksi?

Kirjaa lukiessa kävi ilmi, että Eerikan elinoloja ei selvitetty riittävän hyvin edes siinä vaiheessa kun hänet oli sijoitettu kiireellisesti. Myöskään tieto ei siirtynyt hoitavien tahojen kesken, joten yhteistyö oli riittämätöntä.
Miettinen kirjoittaa, että vielä nykyäänkään tieto ei liiku riittävän hyvin, mutta sen verran edistystä on tullut, että kaikissa lapsiin kohdistuvissa väkivaltaepäilyissä lapsi tavataan heti.

Taustalla vakavia personaallisuushäiriöitä

Eerikan murhaajat Touko Tarkki ja Sirpa Laamanen istuvat tällä hetkellä elinkautisia tuomioitaan. Laamanen ei ole missään vaiheessa osoittanut katumusta ja hänellä onkin todettu epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö sekä viitteitä psykopatiasta. Eerikan isällä Tarkilla on todettu riippuvainen persoonallisuushäiriö, joka on voinut altistaa Laamasen harjoittamalle manipulaatiolle. Mikään persoonallisuushäiriö ei kuitenkaan oikeuta murhaamaan ja molemmat olivat tekohetkellä syyntakeisia eli ymmärsivät tekojensa seuraukset.

Kirjan perusteella Eerikasta välittyi kaiken ahdingon alta iloinen, reipas ja elämäniloinen kuva. Miettinen kuvaa myös sitä kuinka lapsi rakastaa vanhempiaan kaikista heidän aiheuttamista kauheuksista huolimatta. Viaton pieni lapsi, joka maksaa vanhempiensa synneistä. Niin surullista, niin lohdutonta.

Toivottavasti Eerikan kohtaloa ei tarvitse enää kenenkään muun kokea. Lopuksi haluan lähettää voimia kaikille Vilja Eerikan läheisille elämänmittaiseen surutyöhön.

Lisätietoa kirjasta löydät täältä.

Lisää blogikirjoituksiani täällä.

Mikä on elämän tarkoitus?

Mikä on elämän tarkoitus?

Poimintoja Frank Martelan kirjasta Elämän tarkoitus – Suuntana merkityksellinen elämä (Gummerus)

Life Worth Living.”

Koetko, että elämäsi on merkityksetöntä ja absurdia? Mietitkö mitä todella haluaisit tehdä elämälläsi? Pohditko mikä on elämän tarkoitus? Jos vastasit kyllä edes johonkin näistä kysymyksistä, suosittelen lukemaan Martelan kirjan Elämän tarkoitus.

Martela kirjoittaa siitä, miten elämä on absurdia ja kosmisesti ajateltuna mitätöntä. Tiedämme ehkä liikaa, mutta voimme siitä huolimatta elää hyvää elämää. Myös jatkuva onnellisuuden vaatimus on huono tavoite. Elämä on paljon muutakin kuin onnellisuutta ja tavoitteena onnellisuus on huono, sillä se on tunne, joka tulee yleensä muiden asioiden sivutuotteena. Onnellisuus voi tutkimusten mukaan jopa vähentää onnellisuutta ja monille voi tulla syyllinen olo jos ei ole koko ajan onnellinen. Martela puhuu onnellisuusloukusta, johon on nykyään helppo ajautua.

Elämä on elämisen arvoista

Miksi ihminen sitten etsii elämän tarkoitusta? Juuri tämä tekee meistä ihmisiä ja ainutlaatuisia. Martela kirjoittaa siitä kuinka elämän tarkoitus ja elämän merkityksellisyys ovat kaksi eri asiaa. Tarkoitus on ulkopuolelta annettu päämäärä, paikkamme kosmoksessa kun taas merkityksellisyys on subjektiivinen, henkilökohtaisempi asia. Hyvä kysymys onkin: Mitkä asiat saavat elämän tuntumaan elämisen arvoiselta?

Martela heittää seuraavan ajatuksen ilmoille: Mitä jos elämän tarkoitus onkin, että elämällä ei ole tarkoitusta? Hän kertoo hauskan esimerkin kirjasta Linnunradan käsikirja liftareille. Siinä elämän tarkoitukseksi tulostuu luku 42. Melko absurdia, vai mitä? Tarvitseeko elämällä edes olla järjellistä selitystä? Martela kirjoittaa, että elämä koostuu ohikiitävistä hetkistä, ja vaikka ne eivät kestä ikuisesti, se ei vähennä niiden merkitystä. Tieto siitä, että elämme rajallisen ajan, auttaa arvostamaan elämää enemmän. Memento mori – muista, että kuolet.

Merkityksellinen elämä perustuu Martelan mukaan neljän tarpeen tyydyttämiseen. Niitä ovat autonomia, kyvykkyys, yhteenkuuluvuus ja hyväntahtoisuus/hyvän tekeminen. Martela kirjoittaa myös siitä, että ihminen yleensä saa sen mitä tavoittelee, sillä kun ihminen arvostaa jotain, hän ponnistelee sen eteen. Valitse siis tavoitteesi viisasti jos haluat parantaa hyvinvointiasi. Martela rohkaisee myös panostamaan ihmissuhteisiin ja elämään omanlaista elämää, jolloin se saa elämän tuntumaan elämisen arvoiselta.

Life worth living. Siitä tässä on kysymys.

Vahva lukusuositus. Lisätietoa kirjasta täältä.

Lisää blogikirjoituksiani löydät täältä.

Ratkaisukeskeinen Brief Coaching

Ratkaisukeskeinen Brief Coaching

Kirjareferaatti/kirja-arvostelu kirjasta Brief Coaching, Ratkaisukeskeinen näkökulma (C. Iveson, E. George, H. Ratner)

”Jos meillä ei ole ääntä, muut piirtävät maailman rajat ja lopulta menetämme paikkamme siinä.”

Brief Coaching on vahvan ratkaisukeskeinen kirja, joka katsoo ratkaisukeskeisyyttä valmennuksen näkökulmasta. Kirjassa sanotaan, että käytännössä ratkaisukeskeinen valmennus ja ratkaisukeskeinen terapia ovat sama asia. Brief coaching on yksi ratkaisukeskeisen valmennuksen lähestymistavoista, joka antaa eniten tilaa asiakkaalle ja on kestoltaan lyhin. Brief Coachingissa keskitytään vikojen sijasta voimavaroihin, kartoitetaan mahdollisia ja toivottuja tulevaisuuksia ja tutkitaan mikä on jo edistänyt toivotun tulevaisuuden toteutumista. Brief Coachingissa uskotaan, että asiaskas on elämänsä kaikkien osa-alueiden asiantuntija.

Kirjassa painotetaan, että ratkaisukeskeisen valmentajan ei tulisi kysellä asiakkaalta enempää kuin on kulloisenkin tehtävän osalta tarpeen. Valmennuksessa ei myöskään takerruta siihen, että asiakkaalla on ongelmia, vaan osoitetaan ymmärrystä ja uskoa siihen, että asiakkaalla on hyvä syy haluta muutosta elämäänsä. On tärkeää, että asiakasta kuunnellaan rakentaaksemme uutta, ei ymmärtääksemme ongelmaa. Kun asiakkaan kanssa löydetään uusia voimavaroja, niiden avulla asiakas kykenee ratkaisemaan ongelmansa. Kun asiakkaat löytävät näitä voimavaroja, on todella tärkeää juhlistaa niitä ja keskustella siitä, miten asiakas onnistui tekemään sen. Tavoitteiden tulee olla myös riittävän selkeät, jotta tavoitteisiin on realistisempi päästä. Esimerkiksi onnellisuus ei ehkä ole paras tavoite, sillä onnellisuus on tunne, joka voi koostua monista erillisistä asioista.

Kirjassa mainitaan myös siitä, miten asiakkaan olisi hyvä ymmärtää sinnittelyn merkitys. Joskus ongelmien yhteydessä ihminen joutuu sinnittelemään vaikeiden aikojen yli, sillä kestämättömältäkin tuntuvassa tilanteessa on hetkiä, jolloin ongelma ei hallitse asiakkaan elämää koko aikaa samalla tavoin. Oli tilanne kuinka hankala tahansa, huonoimmastakin hetkestä voidaan löytää jotain hyvää mihin tarttua. Siinä me terapeutit ja valmentajat voimme olla suurena apuna.

Lisää blogikirjoituksiani löydät täältä.

Internet – Yksityisyys on kuollut

Internet – Yksityisyys on kuollut

Poimintoja Mikko Hyppösen kirjasta Internet (WSOY)

”Internet on pahinta ja parasta mitä meille on tapahtunut.”

Internet. Niinpä niin. Mikko Hyppösen kirjassa Internet kerrotaan elämästä internetin aikakaudella. Sitä ei ole tullut ajatelleeksi, että me todellakin olemme ensimmäisiä ihmisen historiassa, jotka olemme saaneet eläneet internetin syntymisen aikaan. Tulevat sukupolvet perivät internetin meiltä, joten ei ole yhdentekevää millainen internet on. On meistä kiinni millaisen internetin jätämme jälkipolville, kirjoittaa Hyppönen.

Hyppönen kertoo kirjassaan paljon internetin historiasta, siitä miten 60-luvulla kehitetystä ARPANET:sta tuli hiljalleen meidän nykyään tuntema internet. Hyppönen kertoo paljon myös tekniikasta ja kuinka se on vuosien saatossa kehittynyt: TCP/IP- ja Ethernet- protokollat, IPv4, mikrotietokoneet, PC, DOS, Windows, Linux, Unix, verkkoselaimet (Mosaic, Netscape) jne.

Vuonna 1994 meillä oli jo internet, mutta meillä ei ollut vielä Googlea eikä Wikipediaa. Hyppönen muistuttaa, että internetin kehityksellä on hintansa: yksityisyys on kuollut. Esimerkiksi Google tietää missä asut. Google tietää myös kaikkien Wi-Fi verkot ja niiden osoitteet. Vaikka myös vahvat salausteknologiat ovat yleistyneet ja tiedustelu sekä vakoilu on aiempaa huomattavasti vaikeampaa, koskaan aikaisemmin ihmisistä ei ole kuitenkaan saanut yhtä paljon tietoa kuin nyt.

Rahan merkitys

Raha on dataa, kirjoittaa Hyppönen. Ja niinhän se on. Yhä useampi maksaa kortilla, käteinen vähenee jatkuvasti. Myös kryptovaluutat yleistyvät koko ajan. Toistaiseksi käteisellä on silti tärkeä rooli, sillä millä maksaa jos netti on poikki? Ehkä tunnetuin virtuaalivaluutta on bitcoin. Bitcoinin lupaus oli luoda kokonaan uuden tyyppinen valuutta, joka on hajautettu eikä kukaan kontrolloi sitä. Kun bitcoin luotiin, sillä ei ollut arvoa. Yhden bitcoinin arvo oli aluksi dollarin tuhannesosia ja bitcoineja sai jopa ilmaiseksi. Kyse oli siitä, että järjestelmä yleistyisi ja tulisi tunnetummaksi.
Bitcoineja ei voi luoda loputtomasti ,niin kuin esimerkiksi euroja ja dollareita voidaan painaa loputtomasti. Bitcoineja voi olla vain 21 miljoonaa yksikköä. Bitcoinit ovat siksi niin haluttuja, koska niitä on vähän. Hyppönen vertaakin Bitcoinia Hermes Birkin laukkuun, joissa sama logiikka nostaa niiden hintaa.

Lisäksi tietoturvaekspertti Hyppönen kirjoittaa tietenkin paljon myös tietoturvaan kohdistuneista ja kohdistuvista riskeistä. Hän kertoo miten erilaiset virukset, madot, troijalaiset, exploit kitit yms ovat vuosikymmenten aikana olleet suuri uhka tietoturvalle. Hyppönen on sanonut, että jos laitteessa on älyä, se on haavoittuva. Tätä kutsutaan nykyään Hyppösen laiksi.

Vastaamo-case

Ehkä itseäni eniten kiinnostava kohta kirjassa oli Vastaamo-case. Hyppönen kirjoittaa, että Vastaamon tapauksessa oli paljon syyttömiä uhreja – Vastaamon asiakkaat, mutta myös terapeutit. Kukaan heistä ei ollut tehnyt mitään väärää. Hyppönen pohtiikin, että ehkä ainoa positiivinen asia tästä tietoturvavuodosta oli se, että se vähensi terapiassa käymiseen liittyvää stigmaa ja että avun hakeminen ei ole häpeällistä. Hyppönen myös mainitsi, että koko yritys kaatui tämän tietomurron takia, mikä on harvinaista aivan maailmanlaajuisestikin. Harmillista kyllä, tietomurtajaa, nimimerkillä ransom_man, ei ole vieläkään saatu kiinni ja vastuuseen teoistaan.

Lopuksi Hyppönen kirjoittaa myös mm. cyberhyökkäyksistä, tekoälystä ja jopa SpaceX:sta, mutta eipä niistä enempää. Kirja kannattaa ehdottomasti lukea, sillä se muistuttaa meitä siitä, että jokaisen suuren innovaation jälkeen paluuta vanhaan ei enää ole. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Vahva lukusuositus. Lisää kirjasta löydät täältä.

Lisää blogikirjoituksiani löydät täältä.

Vastuullisuus vs. turha kuluttaminen

Vastuullisuus vs. turha kuluttaminen

Poimintoja kirjasta Kaikki kuluttamisesta (Julia Thuren, Gummerus)

Vastuullisuus on tämän päivän sana. Sen vastakohta voisi olla turha kuluttaminen. Turha kuluttaminen kuluttaa myös henkisesti. Saatamme shoppailla, jotta saisimme hetkellistä hyvää oloa, mutta pian hankinnan jälkeen olo on taas tyhjä ja kierre helposti jatkuu. Kuulostaako tutulta?

Julia Thurenin Kaikki kuluttamisesta on aiheeseen pureutuva eettisen pohdiskeleva ja haastatteluihin perustuva teos. Thuren puhuu kuluttamiseen liittyvistä haasteista, mutta yhtä lailla myös sen tarjoamista mahdollisuuksista muun muassa vastuullisen sijoittamisen kautta.

Kirjassa esitetään useita kysymyksiä, joita lukija voi pohtia ja verrata omaan tapaansa kuluttaa. Mitä ostit viimeksi ja minkä vuoksi? Kaikilla valinnoillamme on yleensä jokin piilomerkitys ja usein teemme hankintoja, jotta saisimme arvostusta muilta ihmisiltä. Me ihmiset toimimme usein niin, että haluamme koko ajan lisää, ja nimenomaan haluamme, emme läheskään aina tarvitse kaikkea haluamaamme.

Kultaisen häkin kirous

Kuinka paljon rahaa elämiseen todella tarvitsee?, kysyy Thuren. Hän mainitsee myös, että erityisesti varakkailla ihmisillä on usein paljon kiirettä ja stressiä, ja työstä voi tulla ns. kultainen häkki, josta on vaikea päästä ulos. Kun tulot ovat korkeat, myös menot ovat yleensä korkeat ja siksi on vaikea siirtyä pienempiin tuloihin. Jos taas tulotaso putoaa itsestä riippumattomista syistä, se on vaikeampaa hyväksyä kuin silloin jos se on oma valinta. Thuren pohtii myös sitä, että tarvitseeko uran edes olla aina nousujohteista vaan voisiko joku taso riittää. Hän myös mainitsee, että mikäli raha ei tuo onnea, se menee silloin todennäköisesti vääriin asioihin.

Thuren esittää kirjassaan myös kolmannen mielenkiintoisen kysymyksen: Onko talouskasvu ikuista? Talous muuttuu koko ajan ja meillä länsimaissa on pitkään ollut vallalla kuluttamista ihannoiva kulttuuri. Thuren haastaa, että kapitalismi pitäisi ajatella kokonaan uudelleen ja olisi hienoa jos yritysten tavoitteeksi tulisi jatkossa entistä enemmän arvon luonti.

Mikä on tärkeintä?

Kirjassa puhutaan myös siitä miten moni etsii hetken nautintoa ja mielihyvää kuluttaessaan eli on ns. hedonisti. Hedonismin rinnalla on kuitenkin eudaimonia, onnellisuusoppi, joka katsoo hedonismia pidemmälle ja pyrkii pitkän tähtäimen hyvinvointiin, henkilökohtaiseen kehittymiseen ja merkityksellisyyteen. Lopuksi onkin ehkä hyvä kysyä: Mitkä asiat sitten ovat tärkeitä ja merkityksellisiä? Ehkä ne ovatkin juuri sellaisia asioita, joita voi saada myös ilman rahaa, kuten vaikkapa suudelmat, hyvin nukutut yöt tai iso sienisaalis.

Vahva lukusuositus! Kirjasta lisätietoa täällä.

Muita blogikirjoituksiani voit lukea täältä.