Poimintoja kirjasta Maailman onnellisin mies (Jaku E.)
”Jaettu suru on puoli surua, jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.”
”Ihmiset kuolevat, kukatkin kuihtuvat, rauta ja teräs särkyy, mutta ystävyys säilyy.”
”Missä on elämää, siellä on toivoa.”
Eddie Jaku ei koskaan uskonut kirjoittavansa kirjaa, mutta niin vain kävi. 100-vuotiaana, vain vuotta ennen kuolemaansa, hän julkaisi kirjan elämästään ja siitä, kuinka hän selviytyi elämäänsä kohdanneista lukuisista vastoinkäymisistä ja Auschwitzin keskitysleiristä.
Jaku kirjoitti, että jos menettää moraalinsa, kadottaa itsensä. Koskaan ei saa luopua toivosta eikä koskaan ole liian myöhäistä olla ystävällinen ja kohtelias. Jaku ajatteli näin siitäkin huolimatta, että hän oli nähnyt hirvittävän määrän pahuutta. Jaku ei ollut katkera, vaikka hän ei pystynytkään ymmärtämään miten SS-joukot pystyivät leireillä murskaamaan ihmisten päitä ja sen jälkeen menemään koteihinsa syömään ja nukkumaan hyvin. Hän ei voinut käsittää Hitlerin joukkojen sadistista iloa, mutta hän oppi, että jos ihminsellä on voimakas tahto, hän pystyy säilyttämään toivonsa ja myös keho pystyy ihmeisiin. Kun ihminen kuolee, hän kuolee, mutta missä on elämää, siellä on toivoa.
Jaku kuitenkin jäi holokaustista ihmeen kaupalla henkiin. 75 vuotta sitten hän ei olisi koskaan uskonut, että hänellä olisi vielä joku päivä lapsia ja perhe, mutta niin kuitenkin kävi. Jaku kirjoitti, että ihmeitä tapahtuu aina vaikka näyttäisi kuinka synkältä. Hän painotti, että ihmeitä voi myös saada tapahtumaan. Jakulle suurin ihme oli kuitenkin se, että hän oli elossa ja hän sai kokea vielä suurta onnea elämässään.
Rakkaus oli Jakulle suurin voima. Elämän kurssi muuttui täysin kun hän tapasi naisen nimeltä Flore ja rakastui häneen ensi silmäyksellä. Jaku kertoi kuinka hän oli hyvin sulkeutunut niistä kaikista kauheuksista aina siihen asti kunnes hänestä tuli isä. Hän kertoi koskettavan kauniisti kuinka hänen sydämensä korjaantui siitä hetkestä ja hänestä tuli parempi ihminen. Hän myös mainitsi, että ihmisen tulisi tyytyä siihen mitä hänellä on, sillä kateus sairastuttaa. Hän kirjoittikin, että onni ei putoa taivaalta vaan onni tulee sisältä.
Kaikesta huolimatta onnellinen
Paras kosto on olla maailman onnellisin mies, kirjoitti Jaku. Natseille juutalaiset eivät olleet ihmisiä ja heitä kohdeltiinkin ”juutalaiskoirina”. Hän ei voinut vuosiin puhua holokaustista kenellekään. Hän pohti, että jos menettää lähes kaikki rakkaimmat ihmisensä, miten ihmeessä siitä voisi puhua. Hän mietti mihin tätä kaikkea kärsimystä tarvittiin. Yhden mielipuolen vuoksi, syyttä suotta. Hän myös mietti miksi juuri hän jäi henkiin ja ensin hän ajattelikin, että ehkä Jumala oli valinnut väärät ihmiset. Myöhemmin hän kuitenkin ymmärsi, että hänen tehtävänsä oli puhua tästä kaikesta. Niinpä hän perusti yhdistyksen 20 muun selviytyneen kanssa ja päätti aloittaa puhumisen (Holocaust Survivors in Australia).
Jaku kirjoitti, että niin kauan kuin sydämessäni olisi pelkoa ja kipua, en olisi todella vapaa. Hän ajatteli, että lapset eivät hyödy siitä, että heitä opettaa pelkäämään, joten hän halusi jakaa enemmän toivoaan kuin tuskaansa. Hän ei halunnut lannistaa ketään kielteisellä ajattelulla. Jakulle perhe oli kaikki kaikessa. Niissä hän näki itsensä ja rakkauden. Siksi hän painotti sitä, että ystävällisyys ja jalous ovat aina tärkeämpiä kuin raha. Hänellä oli sanonta: ”Olkoon sinulla rakkautta vaikka muille jakaa, terveyttä tehdä töitä olan takaa ja hyvien ystävien joukko vakaa.”
On ymmärrettävää, että Jaku ei pystynyt koskaan antamaan anteeksi holokaustin hirveyksiä. Hän pystyi siitäkin huolimatta elämään onnellista elämää, sillä hän sanoi että vaikka elämä ei ole aina onnellista, olet silti onnekas kun olet elossa.
Kirjareferaatti/kirja-arvostelu kirjasta Brief Coaching, Ratkaisukeskeinen näkökulma (C. Iveson, E. George, H. Ratner)
”Jos meillä ei ole ääntä, muut piirtävät maailman rajat ja lopulta menetämme paikkamme siinä.”
Brief Coaching on vahvan ratkaisukeskeinen kirja, joka katsoo ratkaisukeskeisyyttä valmennuksen näkökulmasta. Kirjassa sanotaan, että käytännössä ratkaisukeskeinen valmennus ja ratkaisukeskeinen terapia ovat sama asia. Brief coaching on yksi ratkaisukeskeisen valmennuksen lähestymistavoista, joka antaa eniten tilaa asiakkaalle ja on kestoltaan lyhin. Brief Coachingissa keskitytään vikojen sijasta voimavaroihin, kartoitetaan mahdollisia ja toivottuja tulevaisuuksia ja tutkitaan mikä on jo edistänyt toivotun tulevaisuuden toteutumista. Brief Coachingissa uskotaan, että asiaskas on elämänsä kaikkien osa-alueiden asiantuntija.
Kirjassa painotetaan, että ratkaisukeskeisen valmentajan ei tulisi kysellä asiakkaalta enempää kuin on kulloisenkin tehtävän osalta tarpeen. Valmennuksessa ei myöskään takerruta siihen, että asiakkaalla on ongelmia, vaan osoitetaan ymmärrystä ja uskoa siihen, että asiakkaalla on hyvä syy haluta muutosta elämäänsä. On tärkeää, että asiakasta kuunnellaan rakentaaksemme uutta, ei ymmärtääksemme ongelmaa. Kun asiakkaan kanssa löydetään uusia voimavaroja, niiden avulla asiakas kykenee ratkaisemaan ongelmansa. Kun asiakkaat löytävät näitä voimavaroja, on todella tärkeää juhlistaa niitä ja keskustella siitä, miten asiakas onnistui tekemään sen. Tavoitteiden tulee olla myös riittävän selkeät, jotta tavoitteisiin on realistisempi päästä. Esimerkiksi onnellisuus ei ehkä ole paras tavoite, sillä onnellisuus on tunne, joka voi koostua monista erillisistä asioista.
Kirjassa mainitaan myös siitä, miten asiakkaan olisi hyvä ymmärtää sinnittelyn merkitys. Joskus ongelmien yhteydessä ihminen joutuu sinnittelemään vaikeiden aikojen yli, sillä kestämättömältäkin tuntuvassa tilanteessa on hetkiä, jolloin ongelma ei hallitse asiakkaan elämää koko aikaa samalla tavoin. Oli tilanne kuinka hankala tahansa, huonoimmastakin hetkestä voidaan löytää jotain hyvää mihin tarttua. Siinä me terapeutit ja valmentajat voimme olla suurena apuna.
Poimintoja Mikko Hyppösen kirjasta Internet (WSOY)
”Internet on pahinta ja parasta mitä meille on tapahtunut.”
Internet. Niinpä niin. Mikko Hyppösen kirjassa Internet kerrotaan elämästä internetin aikakaudella. Sitä ei ole tullut ajatelleeksi, että me todellakin olemme ensimmäisiä ihmisen historiassa, jotka olemme saaneet eläneet internetin syntymisen aikaan. Tulevat sukupolvet perivät internetin meiltä, joten ei ole yhdentekevää millainen internet on. On meistä kiinni millaisen internetin jätämme jälkipolville, kirjoittaa Hyppönen.
Hyppönen kertoo kirjassaan paljon internetin historiasta, siitä miten 60-luvulla kehitetystä ARPANET:sta tuli hiljalleen meidän nykyään tuntema internet. Hyppönen kertoo paljon myös tekniikasta ja kuinka se on vuosien saatossa kehittynyt: TCP/IP- ja Ethernet- protokollat, IPv4, mikrotietokoneet, PC, DOS, Windows, Linux, Unix, verkkoselaimet (Mosaic, Netscape) jne.
Vuonna 1994 meillä oli jo internet, mutta meillä ei ollut vielä Googlea eikä Wikipediaa. Hyppönen muistuttaa, että internetin kehityksellä on hintansa: yksityisyys on kuollut. Esimerkiksi Google tietää missä asut. Google tietää myös kaikkien Wi-Fi verkot ja niiden osoitteet. Vaikka myös vahvat salausteknologiat ovat yleistyneet ja tiedustelu sekä vakoilu on aiempaa huomattavasti vaikeampaa, koskaan aikaisemmin ihmisistä ei ole kuitenkaan saanut yhtä paljon tietoa kuin nyt.
Rahan merkitys
Raha on dataa, kirjoittaa Hyppönen. Ja niinhän se on. Yhä useampi maksaa kortilla, käteinen vähenee jatkuvasti. Myös kryptovaluutat yleistyvät koko ajan. Toistaiseksi käteisellä on silti tärkeä rooli, sillä millä maksaa jos netti on poikki? Ehkä tunnetuin virtuaalivaluutta on bitcoin. Bitcoinin lupaus oli luoda kokonaan uuden tyyppinen valuutta, joka on hajautettu eikä kukaan kontrolloi sitä. Kun bitcoin luotiin, sillä ei ollut arvoa. Yhden bitcoinin arvo oli aluksi dollarin tuhannesosia ja bitcoineja sai jopa ilmaiseksi. Kyse oli siitä, että järjestelmä yleistyisi ja tulisi tunnetummaksi. Bitcoineja ei voi luoda loputtomasti ,niin kuin esimerkiksi euroja ja dollareita voidaan painaa loputtomasti. Bitcoineja voi olla vain 21 miljoonaa yksikköä. Bitcoinit ovat siksi niin haluttuja, koska niitä on vähän. Hyppönen vertaakin Bitcoinia Hermes Birkin laukkuun, joissa sama logiikka nostaa niiden hintaa.
Lisäksi tietoturvaekspertti Hyppönen kirjoittaa tietenkin paljon myös tietoturvaan kohdistuneista ja kohdistuvista riskeistä. Hän kertoo miten erilaiset virukset, madot, troijalaiset, exploit kitit yms ovat vuosikymmenten aikana olleet suuri uhka tietoturvalle. Hyppönen on sanonut, että jos laitteessa on älyä, se on haavoittuva. Tätä kutsutaan nykyään Hyppösen laiksi.
Vastaamo-case
Ehkä itseäni eniten kiinnostava kohta kirjassa oli Vastaamo-case. Hyppönen kirjoittaa, että Vastaamon tapauksessa oli paljon syyttömiä uhreja – Vastaamon asiakkaat, mutta myös terapeutit. Kukaan heistä ei ollut tehnyt mitään väärää. Hyppönen pohtiikin, että ehkä ainoa positiivinen asia tästä tietoturvavuodosta oli se, että se vähensi terapiassa käymiseen liittyvää stigmaa ja että avun hakeminen ei ole häpeällistä. Hyppönen myös mainitsi, että koko yritys kaatui tämän tietomurron takia, mikä on harvinaista aivan maailmanlaajuisestikin. Harmillista kyllä, tietomurtajaa, nimimerkillä ransom_man, ei ole vieläkään saatu kiinni ja vastuuseen teoistaan.
Lopuksi Hyppönen kirjoittaa myös mm. cyberhyökkäyksistä, tekoälystä ja jopa SpaceX:sta, mutta eipä niistä enempää. Kirja kannattaa ehdottomasti lukea, sillä se muistuttaa meitä siitä, että jokaisen suuren innovaation jälkeen paluuta vanhaan ei enää ole. Niin hyvässä kuin pahassakin.
Poimintoja Johann Harin kirjasta Mielen yhteydet (Bazar)
Oletko tyytyväinen elämääsi? Onko sinulla yhteys omiin arvoihisi? Mitkä todelliset arvosi ovat?
Motivaatio. Mihin se katosi? Johann Hari kirjoittaa kirjassaan Mielen yhteydet (Lost Connections) sisäisistä ja ulkoisista motivaatiotekijöistä. Sisäiset motivaatiot ovat usein suhteellisen pysyviä läpi elämän ja jos ihminen elää pitkälti sisäisten motivaatioiden mukaan, elämä on huomattavasti miellyttävämpää. Tutkimusten mukaan ulkoiset motivaatiot eivät lisää edes toteutuessaan ihmisen tyytyväisyyttä kovinkaan pitkäksi aikaa. Siksi ihmisen tulisikin kysyä itseltään miksi hän tekee tiettyjä valintoja elämässään. Rakastatko pianonsoittoa vai soitatko jostain tietystä ”pakosta”? Tarvitsetko todella uuden iPhonen vanhan hyvin toimivan puhelimesi tilalle? Hari kirjoittaa, että materialismi on sielun roskaruokaa. Hän mainitsee useaan kertaan miten materialismi ja ulkoinen motivoituminen ovat vahvasti yhteydessä masennukseen. Meille myös syötetään yhteiskunnan toimesta koko ajan ajatusta, että kuluttaminen tuo meille onnen. Hyvä kysymys onkin: teetkö jotain itseäsi varten vai tehdäksesi vaikutuksen muihin? Sisäiset arvot ovat hauraita ja vallalla oleva kulutuskulttuuri ohjaa meitä helposti väärille urille.
Masennuslääkkeiden merkityksestä
Hari kertoo kirjassaan myös avoimesti omasta useita vuosia kestäneistä pitkistä masennuskausista ja ottaa kantaa mielialalääkkeiden, erityisesti SSRI-lääkkeiden käyttöön. Hän kertoo, että on itsekin käyttänyt SSRI-lääkkeitä vuosien ajan ja jopa jossain vaiheessa uskonut vankasti, että ne ovat avain parempaan elämään. Nykyään hän kuitenkin kyseenalaistaa masennuslääkkeiden merkityksen masennuksen hoidossa ja viittaa useisiin tutkimuksiin, joiden peruusteella masennuslääkkeiden teho on rajallinen. Hari painottaa, että masennus ei ole serotoniiniarvoja heittelevä aivosairaus, vaan että masennus on normaali reaktio epänormaaliin tilaan. Aivoissa tapahtuu kyllä muutoksia, mutta kyse ei ole suorasta syy-seuraussuhteesta.
Luo yhteys muihin
Hari kirjoittaa myös siitä miten nykyaikana korostetaan yksilöä ja ajatellaan, että ihminen voi auttaa vain itse itseään. Vallalla on vahvasti ajattelu, että ”kukaan muu ei voi auttaa sinua kuin sinä itse”. Harin mielestä ratkaisu ei kuitenkaan löydy käpertymällä itseen, vaan jos haluaa päästä masennuksestaan, tulisi kytkeä oma identiteetti muihin ja olla osa isompaa joukkoa. Hari rohkaiseekin luomaan yhteyden lähellä oleviin ihmisiin, sillä se pelastaa ihmisen yksinäisyydeltä ja auttaa ratkomaan ratkaisemattomat ongelmat yhdessä.
Kirjareferaatti kirjasta Syitä pysytellä hengissä (Matt Haig)
Masennus, ahdistus, paniikkihäiriö ja itsemurha-ajatuksia. Matt Haig kertoo kirjassaan väkevän rehellisesti elämästään. Vaikka kirjassa käsitellään rankkoja aiheita, Haig konkretisoi hienosti sen, miten ajan kanssa, hitaasti mutta varmasti, masennuksesta voi selvitä.
Masennus saa helposti tuntemaan syyllisyyttä. Se hokee: ”Katso nyt itseäsi ja elämääsi.” Masennusta saattaa jopa pahentaa se, että elämässä on näennäisesti kaikki ihan hyvin, sillä kuilu sen välillä mitä ihminen tuntee ja mitä hänen odotetaan tuntevan, laajenee. Masentunut saattaa ajatella, että minullahan on kaikki mistä olen aina haaveillut, miksi en ole onnellinen?
Masennuksen oireet
Haig listaa kirjassaan tyypillisimmät masennuksen oireet:
Uupumus ilman varsinaista syytä
Huono itsetunto
Psykomotorinen hidastuminen (liikkeiden ja puheen hitaus)
Ruokahaluttomuus (vaikka ruokahalun lisääntyminenkin voi toisinaan olla masennuksen oire)
Ärtyisyys
Toistuva itkeminen
Anhedonia (kyvyttömyyttä kokea nautintoa mistään)
Äkillinen sulkeutuneisuus
Haig kirjoittaa, että entä jos olemmekin elämässä halunneet täysin vääriä asioita? Entä jos älypuhelimet, mukavat kylpyhuoneet ja uudenaikaiset huipputelevisiot ovatkin osa ongelmaa eivätkä osa ratkaisua? Ehkä masennus on reaktio elämään, jota emme täysin ymmärrä. Haig pohtii myös kirjassaan sitä, miten mielisairaus on sanana harhaanjohtava. Sana antaa ymmärtää, että mielen sairaudet oireilisivat vain kaulasta ylöspäin, mutta masennuksella ja ahdistuksella on myös lukuisia fyysisiä vaikutuksia. Hän listaa kirjassaan ahdistuneisuushäiriön psyykkisiä ja fyysisiä oireita, jotka haluan myös listata tähän.
Ahdistuneisuushäiriön oireita
Ahdistuneisuushäiriön psyykkisiä oireita ovat muun muassa: 1. Levottomuus 2. Pelon tunne 3. Jatkuva kireyden tunne 4. Keskittymisvaikeudet 5. Ärsyyntyneisyys 6. Kärsimättömyys 7. Huomion harhaantuminen
Ahdistuneisuushäiriön fyysisiä oireita ovat muun muassa: 1. Huimaus 2. Uneliaisuus ja väsymys 3. Pistely 4. Sydämentykytykset 5. Lihaskivut ja lihasjännitys 6. Suun kuivuminen 7. Liiallinen hikoilu 8. Hengästyneisyys 9. Vatsakivut 10. Pahoinvointi 11. Ripuli 12. Päänsärky 13. Liiallinen janontunne 14. Tiheävirtsaisuus 15. Kivuliaat kuukautiset tai niiden poisjääminen 16. Nukahtamisen vaikeudet tai unettomuus
Sinä selviät kyllä
Uskaltaisin olla samaa mieltä Haigin kanssa siitä, että rakkaus todellakin on ahdistuksen tehokkain tappaja. Haig kirjoittaa, että rakkaus on ulospäinsuuntautunut voima, joka tarjoaa reitin pois sisäisistä kauhuista, sillä ahdistus on sairaus joka upottaa meidät omiin painajaisiin. Haig haluaa myös muistuttaa meitä siitä, että mikään ei ole niin vapauttavaa kuin hyväksyä oma pienuutensa tässä maailmassa. Seitsemän miljardia ihmistä, täällä vaalean sinisen planeetan pinnalla.
”Vielä sinä tanssit, naurat ja rakastelet. Lähdet lenkille joen varteen ja käyt myöhäisyön keskusteluja ja naurat niin, että naamaan sattuu. Elämä odottaa sinua. Saatat olla jumissa tässä hetken aikaa, mutta maailma ei mene mihinkään. Koeta kestää jos vain voit. Elämä on aina sen arvoista.”
Lisätietoa alkuperäisestä Reasons to Stay Alive kirjasta täällä.
Mikäli haluat varata ajan terapiaan, löydät terapiasivuni täältä.
”Lähisuhdeväkivalta ei ole asianosaisten yksityisasia, siihen saa ja pitää puuttua.”
”Pahoinpitely yksityiselläkin paikalla on virallisen syytteen alainen rikos.”
Kirjareferaatti/kirja-arvostelu kirjasta Väkivallasta turvallisuuteen (Ahola & Ahola)
Tapani Aholan ja hänen tyttärensä Maiju Aholan kirjoittama kirja pistää hiljaiseksi, sillä se käsittelee arkaa ja usein niin vaiettua aihetta kuin lähisuhdeväkivalta. Kirja sisältää työkaluja lähisuhdeväkivallasta kärsivien kanssa työskentelyyn. Aholat painottavat kirjassaan, että lähisuhdeväkivaltakeskustelussa tulee aina olla kaksi päätavoitetta: tehdystä väkivallanteosta on aina kannettava vastuu ja on huolehdittava turvallisuuden palauttamisesta ja säilymisestä. Kirjassa esitellään myös Aholan ja Hirvihuhdan kehittelemät vastuun portaat, joita ovat myöntäminen, ymmärtäminen, anteeksipyyntö, sovittaminen, lupaaminen ja vastuuntunto. Nämä portaat ovat hyvä työkalu eritoten kun työskennellään tekijän kanssa.
Pelko ja häpeä
Väkivallan kohteen on usein pelon ja häpeän takia vaikea ottaa asia puheeksi. Siksi meidän kaikkien on tehtävä selväksi, että väkivallan käyttäminen on aina väärin. Turvapaikan löytyminen väkivaltaa pelkäävälle tai sen kohteeksi joutuneelle on ensisijaisen tärkeää, sillä jo pelkästään väkivallalla uhkailu on väkivaltaa. Kaikkein tärkeintä on siis saada väkivallan uhka tai jo alkanut väkivaltakierre katkaistua mahdollisimman pian, sillä väkivalta ei yleensä lopu itsestään vaan jopa pahenee ajan kanssa. Turvallisuuden palauttaminen on tässä avainasemassa ja kirjassa pohditaankin asioita, joita kohde (uhri) voi tehdä, joita tekijä voi tehdä ja mitä ympäristö eli lähiomaiset ja ystävät voivat tehdä. Aholat mainitsevat, että jokaisesta perheestä löytyy voimavaroja ja vahvuuksia, jotka ovat perheen turvallisuutta rakentavia tekijöitä.
Väkivallan kielteiset seuraukset
Miksi lähisuhdeväkivaltaa sitten on yhä niin paljon? Kirjassa mainitaan, että väkivaltaa lähisuhteessa on käyttävät ihmiset eivät usein itse ymmärrä, miten vakavasta asiasta on kyse eivätkä aina tiedä, että kyseessä on rikos. Moni ei myöskään tule ajatelleeksi, miten paljon kielteisiä seuraamuksia väkivallasta on. On myös tärkeää huomata, että väkivaltainen ihminen ei ole ehkä koskaan oppinut toimimaan ristiriitatilanteissa väkivallattomasti, joten siitä poisoppiminen vaatisi uusien taitojen omaksumista uuden asenteen ja arvojen lisäksi. Vanhemmat toimivat valitettavan usein esimerkkinä ja jos lapset näkevät, että ongelmia ratkotaan väkivallan avulla, lapsi saattaa oppia että väkivalta on keino selvittää ristiriitatilanteita. Jokainen on kuitenkin (onneksi) yksilö ja kirjassakin painotetaan, että on hyvä muistaa, että valtaosa väkivaltaisessa perheessä kasvaneistä, ei aikuisena ole väkivaltaisia.
Miten luottamus voisi palautua?
”Tärkeää on huomata, että kunnollisen sovituksen tulee vaatia tekijältä riittävästi vaivannäköä ja vääryyden kohteeksi joutunut henkilö pääsee määrittämään sitä, mikä on oikeudenmukainen ja riittävä sovitus ja hyvitys suhteessa koettuun vääryyteen.” (Ahola&Ahola, 2016). Haluan kuitenkin hieman kyseenalaistaa tätä kirjan kohtaa, sillä minun on vaikea nähdä miten jo tehdyt kauheudet voisi mitenkään hyvittää uhreille muuten kuin ajan kanssa? Jos toista ihmistä ”vaaditaan” hyvittämään tekonsa, onko se silloin aitoa ja vilpitöntä? Tuottaako se halutun lopputuloksen? Sama pätee mielestäni anteeksipyyntöön. Näkisin, että ainoastaan jos anteeksipyytäjä vilpittömästi haluaa yrittää hyvittää tekojaan, silloin voisi kysyä uhreilta sopisiko heille tällainen hyvittely. Myös sen lupaaminen, että ei koskaan tekisi samaa vääryyttä uudelleen, sitä ei mielestäni voi uskottavasti vannoa toisille. Sen päätöksen voi tehdä vain jokainen itsessään ja tulevaisuus sitten näyttää muille, onko tekijä lupauksensa arvoinen. Mitkään sanat, hyvittelyt, vakuuttelut ja sopimukset eivät auta jos näyttö on toista. Luottamus palautuu vain ajan kanssa, eikä sitä prosessia voi mielestäni nopeuttaa.
Turvallisuuden palauttaminen on prio 1
Uskaltaako väkivaltaiseen parisuhteeseen sitten jäädä? Uskaltaako edes siinä tapauksessa, että puoliso sitoutuu terapiaan, myöntää tekonsa ja pyrkii sovittelemaan? Mitä jos hän alkoholistin tapaan jossain vaiheessa ”retkahtaakin” takaisin väkivaltaisuuteen? Onko järkevää riskeerata omaa ja läheistensä turvallisuutta, vaikka väkivallan tekijä lupaisi ja yrittäisi hyvitellä miten tahansa? Summa summarum, valinnoissa on aina syytä punnita, mitkä toimenpiteet ovat turvallisia kaikkien osapuolien kannalta. Vastuun ottaminen väkivaltaisuudesta ja tehdystä väärin teosta on kuitenkin kanssa ihmisille merkki myönteisestä muutoksesta kohti turvallisuuden palauttamista.
Kirjassa painotetaan useasti sitä, että turvallisuus pitää asettaa tavoitteeksi. Riittävä turvallisuuden taso on kuitenkin subjektiivinen kokemus ja täysin riskitöntä ja turvallista elämää ei pysty kukaan saavuttamaan. Tärkeintä on kuitenkin saada riittävä turvallisuuden taso, valmiutta toimia uhkaavissa tilanteissa ja oppia hakemaan apua ajoissa.
Väkivalta jättää ihmiseen syvät arvet. Vaikka väkivalta olisi loppunut, sen vaikutukset jatkuvat usein pitkään ja uhri voi kärsiä pitkään peloista ja turvattomuudesta. Onneksi kaikesta huolimatta, elämässä on myös paljon hyvää. Ja toivoa, sitä on aina.
Mikäli huomaat, että joku läheisesi kokee tai saattaa kokea lähisuhdeväkivaltaa, jo yksikin kysymys voi pelastaa: ”Olen huolissani sinusta. Miten toivoisit minun auttavan sinua?”
