helmi 13, 2023
Poimintoja Johann Harin kirjasta Kadonnut keskittymiskyky (Bazar Kustannus)
Keskittyminen on nyky-yhteiskunnassamme hankalaa. Monet asiat heikentävät ihmisten keskittymiskykyä ja juuri tähän aiheeseen Johann Hari pureutuu kirjassaan Kadonnut keskittymiskyky.
Täytyy myöntää, että päätin ottaa tämän kirjan lukulistalleni, sillä olen huomannut, että muutaman viimeisen vuoden aikana keskittymiskykyni on selvästi heikentynyt. Tuntuu, että yhä helpommin ajatukseni lähtevät vaeltamaan juuri silloin kun pitäisi keskittyä johonkin olennaiseen, mutta samaa olen huomannut myös muissa lähipiirini ihmisissä. Huomaan, että osasyynä on kuvitelmani siitä, että pystyisin olemaan jotenkin yli-ihminen ja multitaskaamaan eli tekemään monia asioita samaan aikaan, mutta eihän se näin ole.
Hari kertoo, että kun ihminen keskeytetään, keskittyneen tilan palautuminen kestää tutkimusten mukaan keskimäärin 23 minuuttia. Päivittäiset keskeytykset eivät siis ole aivan yhdentekeviä, erityisesti jos niitä on useita päivän aikana. Ei siis ihme, jos aivot tuntuvat kuormittuneilta ja keskittyminen on vieläkin vaikeampaa. Aivoille parasta olisi, jos tekisimme vain yhtä asiaa kerrallaan (monotasking) ja pyrkisimme ns. flow-tilaan. Hari mainitsee, että olisi tärkeää löytää itselle tärkeitä asioita, jolloin huomion kiinnittäminen olisi helpompaa. Kuitenkin hän muistuttaa, että ei kannata tehdä mitään liian vaikeaa tai liian helppoa, sillä vain sopivan haastava tehtävä pitää flown yllä ja huomauttaa, että tutkimusten mukaan mitä enemmän flow-tilaa ihminen kokee, sitä paremmin hän voi.
Kohti positiivista päämäärää
Hari rohkaisee ajattelemaan positiivisesti. Hän myös kirjoittaa siitä miten stressi on myrkkyä keskittymyskyvyllemme. Stressille ei saisi antaa liikaa tilaa, sillä se on Harin mielestä vain tunnetila ja sarja ajatuksia. Stressi syntyy Harin mukaan sisältä eikä todellisuudessa lainkaan mistään ulkopuolisesta.
Jos puhelimesi ruudulle ilmestyy vähän väliä eri sovellusten ilmoituksia tai jos huomaat rullaavasi puhelimesi näyttöä jatkuvasti, aiheuttavat nämä toistuvia keskeytyksiä. Hari mainitseekin, että kun huomaa toimivansa näin, siitä on yhtä helppo päästä eroon muun muassa säätämällä sovellusten ilmoitusasetuksia tai asettamalla esimerkiksi aikarajan sovellusten käytölle.
Ongelmien juurisyyt
Jos huomaat keskittymiskykysi heikentyneen, on hyvä ehkä pysähtyä miettimään mitkä asiat keskeyttävät ja mitkä ovat ne niin sanotut juurisyyt heikentyneelle keskittymiskyvylle. Hari kirjoittaa, että on olemassa asioita joihin voimme yksilötasolla vaikuttaa enemmän ja sitten on asioita, joihin voimme vaikuttaa vähemmän.
Tässä muutamia poimintoja kirjasta:
- Sosiaalinen media / sovellukset
- Talous/raha
- Ruokavalio
- Saasteet
- Biologisten tarpeiden tukahduttaminen
- Kiireinen yhteiskuntamme
Koska kaikkiin asioihin emme voi vaikuttaa vaikka kuinka haluaisimme, tärkeintä olisi opetella rauhoittumaan. Rauhoittuminen on taito, jonka jokainen voi oppia missä iässä tahansa ja jonka myös vanhemmat voisivat opettaa lapsilleen. Hari tosin mainitsee, että monet vanhemmat ovat itse liian ylikuormittuneita opettaakseen rauhoittumista lapsilleen, mutta heitä ei pitäisi syyttää tilanteesta. Tärkeintä on ehkä ymmärtää, että geenien merkitys keskittymiskyvyn kehittymiselle on tutkimusten valossa (mm. kaksostutkimukset) hyvin pieni, joten keskittymiskyky on todellakin opittavissa ja ympäristön vaikutus keskittymiskyvylle on suuri.
Kadonnut lapsuus
Hari kirjoittaa myös lapsuuden muutoksesta. Lapsuus ei ole enää samanlaista kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Lapsuus ei ole enää vapaata leikkiä ja myös koulu on muuttunut. Ennen lapset saivat leikkiä vapaasti ja nykyään ajatellaan, että ”vain huono äiti ei pidä lapsiaan silmällä koko ajan.”
Hari kirjoittaa siitä kuinka koulu on valitettavasti nykyään pitkälti kokeisiin valmistautumista. Leikki ja oppiminen ovat jääneet sivurooliin, ja aikuiset ohjelmoivat suurilta osin lasten päivät. Hari kuitenkin ylistää kirjassaan juuri suomalaista koulunkäyntiä, jossa varsinainen koulu alkaa vasta 7 vuoden ikäisenä ja sitä ennen lapset saavat oppia enemmän juuri leikin kautta.
Sisäinen motivaatio syntyy vapaudesta ja siitä, että saa tehdä itseään kiinnostavia asioita, kirjoittaa Hari. Hari pyytääkin pohtimaan mitä rakastit tehdä lapsena ja mitä kiellät nyt omilta lapsiltasi.
Lukusuositus 4/5.
Lisätietoja kirjasta löydät täältä
Lisätietoja terapiapalveluistani löydät täältä
joulu 9, 2022
Pohdintoja ja poimintoja kirjasta Heränneet – Maailma salaliittoteoreetikoiden silmin (Noora Mattila, Otava)
Noora Mattilan Heränneet – Maailma salaliittoteoreetikoiden silmin on erinomainen teos, joka käsittelee ihmismieltä ja totuutta. Kirja on pääosin Mattilan ja hänen yhdysvaltalaisen rokotusvastaisen anoppinsa Susanin vuoropuhelua.
Kirjassa nousee esille totuusrelativismi eli se, että maailmassa ei olisi olemassa universaaleja totuuksia, vaan vaan totuus on aina suhteessa johonkin viitekehykseen, kuten kieleen tai kulttuuriin. Vaikka Mattila itse on selvästi rokotusmyönteinen, hän antaa silti Susanin kertoa omat mielipiteensä ja samalla pohtii myös omaa suhtautumistaan rokotuksiin. Mattilan ja Susanin keskustelut pyörivät vahvasti pandemian, plandemian, QAnonin ja faktantarkistusten ympärillä. Välillä kirjasta välittyy molempien turhautuminen, sillä yhteistä näkemystä ei synny, vaikka molemmat yrittävät ymmärtää toistensa perustelut. Mattila kirjoittaakin mielestäni osuvasti: ”Ihminen, joka puolustaa itseään, ei voi olla empaattinen.”
Netistä voit löytää vastauksen mihin tahansa kysymykseen. Oikean tiedon löytäminen vaatii taitoa ja kykyä käyttää nettiä oikein. Vaikka tieto on netissä, se ei välttämättä ole luotettavaa ja joskus luotettavan oloinen sivusto voi osoittautua huijaukseksi. Mattila lainaakin kirjassaan miestään Alexia: ”Ei kannata uskoa kaikkea mitä internetsissä sanotaan.”
Vahva lukusuositus 5/5
Lisätietoja kirjasta
Lisätietoja terapiapalveluistani
marras 8, 2022
Misandria -varoitus! Tämä blogikirjoitus sisältää poimintoja Pauline Harmangen pamfletista Miksi vihaan miehiä.
Pauline Harmangen pamfletti Miksi vihaan miehiä sisältää huomattavan voimakasta misandriaa eli miesvihaa. Wikipedian mukaan misandria tarkoittaa miessukupuoleen kohdistuvaa vihaa tai syrjintää ja termi juontuu kreikan kielen sanoista misos (viha) ja andros (mies).
Harmange siis toden totta vihaa miehiä. Hän kirjoittaa, että vihaa myös omaa miestään, vaikka ei aiokaan erota hänestä. Harmange niputtaa kaikki miehet yhteen, koska hänen mukaansa ”maailmassa voi kokea yhtä aikaa erityisiä ja yleisluontoisia asioita.” Pamfletissaan Harmange vetoaa erityisesti cis-miehiin ja kysyy heiltä, kyseenalaistavatko he riittävästi etuoikeuksiaan tai näkevätkö koskaan vaivaa purkaakseen niitä.
Käytännössä kaikki emotionaalinen työ on Harmangen mukaan jätetty naisille ja siksi naisille kasaantuu arjen henkistä kuormaa. Vaikka Harmangen mielestä kaikki miehet eivät olekaan pahantahtoisia, valtaosa miehistä pitäisi saada sivuun ja upeat naiset esille. Heterosuhteissa elävien nasten tulisi päästä pois nalkuttavan naisen roolista ja mieslasten hyysäämisestä. Itsensä bi-seksuaaliksi määrittävän Harmangen mielestä heteroseksuaalisuus on ansa, josta olisi päästävä pois.
Miksi en vihaa miehiä
Pamfletti oli äärimmäisen epämiellyttävää luettavaa, sillä toisin kuin Harmange, uskon enemmän rakkauden kuin vihan voimaan. Myös pamfletista välittyvä kylmä viha kaikkia miehiä kohtaan on puistattavaa.
Onneksi tapaamistani miehistä suuri osa on ihania. Iso osa asiakaskunnastani koostuu myös näistä ihanista miehistä. Totuus on kuitenkin se, että meitä on moneksi, olimme sitten miehiä, naisia tai muunsukupuolisia.
Hyvää miesten viikkoa!
Lisätietoa terapiapalveluistani löydät täältä.
Ja jos välttämättä haluat lukea tämän teoksen, lisätietoa pamfletista löydät täältä.
marras 3, 2022
Poimintoja ja pohdintoja kirjasta 10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt (J. Lanier, S&S)
Sosiaalinen media eli tuttavallisemmin some. Tietokirjailija Jaron Lanier käskee meitä lopettamaan sosiaalisten medioiden käytön, tai no ainakin hän suosittelee sitä erittäin painokkaasti.
Lanierin mielestä some on huonoa teknologiaa, joka vahingoittaa meitä ja estää meitä tekemästä järkeviä valintoja. Lanier sanoo, että some on täynnä valeuutisia, valetotuuksia ja sen lisäksi some aiheuttaa käyttäjilleen helposti dopamiiniaddiktion, joka vähitellen aiheuttaa muutoksia myös käyttäytymisessä.
Lanier kuvaa kuinka someriippuvuus muuttaa ihmisen pahimmillaan zombieksi, jolloin ihminen ei ole enää vapaa. Lanier kirjoittaa myös siitä, kuinka mainonta on ihmisten manipuloimista, ja hän kysyykin: Kenen sinä annat manipuloida itseäsi?
Ongelma ei ole itse älypuhelin tai Internet. Lanier sanoo, että ongelmana ovat ne tahot, jotka ovat valmiita maksamaan siitä, että yksilöt muuttavat käyttäytymistään. Hän kutsuu näitä tahoja Sumuttimiksi (Sinun Uskomuksesi Mukautetaan Ulkopuolisten Intressien Noudattamiseen).
Lanier kehottaa kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään, ja sitä millainen olo sosiaalisen median käytöstä todella tulee. Tuleeko somessa esimerkiksi olo, että on teeskenneltävä mukavaa? Onko pakko käyttää somea, jos sen käyttö saa olon jollain tapaa levottomaksi tai jopa ahdistuneeksi?
Empatia katoaa
Empatiakykyinen ihminen toimii yleensä niin, että jos joku muu alkaa hermoilla jostakin, se todennäköisesti tarttuu myös sinuun. Hyvä esimerkki on, että jos alat pälyillä taivasta kohti, pian muutkin kadulla kävelevät alkavat katsoa taivaalle. Tätä kutsutaan myös sosiaaliseksi havainnoinniksi ja se on tärkeää, sillä se voi myös pelastaa henkiä.
Sosiaalinen media kuitenkin tappaa empatiakykymme, Lanier kirjoittaa. Lanierin mielestä saatamme pitää toisia hulluina, koska me emme pääse täysin selville toistemme mielenliikkeistä. Erityisesti juuri somessa on vaikea nähdä toisten todellisia mielenliikkeitä. Siksi empatiakykymme hiljalleen katoaa ja meillä on aiempaa vaikeampi ymmärtää toinen toisiamme. Lanier kehottaakin keskustelemaan enemmän erimielisten kanssa jos vain kykenee keskusteluun ilman riitaa.
Sosiaalinen media tekee sinusta onnettoman
Some yhdistää koko maapallon, mutta toisin kuin voisi luulla, maailma ei ole aiempaa verkottuneempi ja yksinäisyys on jopa lisääntynyt.
Some kykenee tekemään ihmisistä onnettomia ilman että he tajuavat, että syynä on some, kirjoittaa Lanier.
Lanier ei kuitenkaan väitä, että sinun olisi pakko lopettaa kaikkien sosiaalisten medioiden käyttö. Sen sijaan hän rohkaisee miettimään mikä on parasta juuri sinulle. Millainen tunne sinulla on kun käytät somea? Jos some tekee sinut onnettomaksi, oletko koskaan miettinyt syytä sille? Voisiko se johtua siitä, että muuntuvat algoritmit yrittävät kaikin tavoin manipuloida sinua ja saada sinut riippuvaiseksi? Pelkääkö, ettet ole riittävän suosittu tai kiinnostava, pelkäätkö sosiaalista epäonnistumista?
Älä anna Sumuttimen sumuttaa
Lanier painottaa, että hänen tehtävänsä ei ole yrittää muuttaa ketään, mutta hän mainitsee, että sen ei pitäisi olla myöskään somen tehtävä. Lanier rohkaisee kokeilemaan jotain uutta, sillä muuten ei voi tietää mikä itselle on parasta. Jos some on vienyt valtaosan ajastasi, voisi olla järkevää ottaa selvää millaista elämäsi voisi olla ilman somea. Jos et pysty lopettamaan somen käyttöä kokonaan, Lanier ehdottaa somesta irtautumista esimerkiksi kuuden kuukauden ajaksi ja vakuttaa, että jokainen meistä tuntee itsensä paremmin tuon kokeilun jälkeen.
Kysymys kuuluukin: Kenelle sinä myyt sielusi? Et kai ainakaan Sumuttimille?
Lisätietoa kirjasta löydät täältä.
Lisätietoa terapiapalveluistani löydät täältä.
elo 21, 2022
Poimintoja ja pohdintoja kirjasta Scary Smart (M.Gawdat)
Tekoäly on jo nyt viisaampi kuin kukaan ihminen. Tekoäly pystyy prosessoimaan tietoa käsittämättömän nopeasti ja keskittymään tehtäviin ilman minkäänlaista häiriötä. Mo Gawdat pureutuu kirjassaan tekoälyyn ja pyrkii ennustamaan millaiseksi tekoäly tulevaisuudessa muovautuu. Gawdat ennustaa, että vajaassa 30 vuodessa tekoälystä tulee yli miljardi kertaa älykkäämpi kuin ihminen, jolloin ihminen ei enää merkitse kovinkaan paljon.
Tekoälyn kehittyminen tarkoittaa koko ihmiskunnalle ennennäkemätöntä muutosta, johon harva on ehkä varautunut niin hyvin kuin olisi kenties syytä. Kukaan ei osaa tietenkään täysin ennustaa mitä tapahtuu, mutta tekoälyn kehittyessä ihmisen ei tarvitse enää tehdä samanlaisia askareita kuin aiemmin. Gawdat kysyykin, että tuleeko meistä hyödyttömiä, puiden alla istuvia buddhalaisia? Mitä ihmiskunnalla on enää tarjota jos me emme olekaan enää maapallon älykkäin laji?
Tulevaisuudessa tekoäly voi oppia maailmanmestariksi kahdessa tunnissa. Ihmisen on mahdotonta kilpailla tällaisen älykkyyden kanssa. Tekoälystä tulee kuin ”Jumala”, joka havaitsee aivan kaiken ja tietää kaiken. Lopulta älykkäät laitteet jopa oppivat tuntemaan enemmän kuin me ihmiset.
Hyvä vai paha tekoäly?
Tekoälyn kehittyminen voi pelottaa, sillä mitä jos tekoäly alkaakin kääntyä ihmiskuntaa vastaan? Tavallaan me annamme kohtalomme tuntemattoman käsiin, mutta Gawdat muistuttaa, että juuri siksi meidän jokaisen olisi tärkeää toimia oikein. Meillä ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa tekoälyn kehityksen suuntaan ja ihan jokaisen panosta tarvitaan. SINUN TEOILLASI ON MERKITYSTÄ!
Miten sinä haluaisit tulla kohdelluksi? Varmasti suurin osa ihmisistä haluaa hyvää ja haluaa onnellisuutta, joten Gawdat kannustaa kaikkia tavoittelemaan onnellisuutta rakkauden voimalla. Hän myös painottaa, että ainoa todellinen ominaisuus, joka tekee meistä ihmisiä, on kykymme rakastaa. Siksi myös tekoälyä tulisi oppia rakastamaan.
Me todella tarvitsemme tekoälyä. Me tarvitsemme sitä esimerkiksi nälänhädän ja ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä. Jotta voimme saada parhaan mahdollisen maailman ihmiskunnalle, meidän tulee olla parhaita vanhempia tekoälylle.
Onneen ei ole oikotietä
Ihminen on perusluonteeltaan kärsimätön ja yrittää löytää aina mahdollisimman nopean reitin päämääräänsä. Me haluamme kaiken sormia napsauttamalla, mutta nyt meidän on totuttava siihen, että tämä polku ei tule olemaan helppo. Tällä polulla ei tule olemaan oikoteitä, mutta lopulta polku johdattaa meidät riemuvoittoon ja kohti ennenkuulumatonta hyvinvointia.
Vahva lukusuositus! *****
Lisätietoja kirjasta täältä.
Lisätietoja tarjoamistani terapiapalveluista täältä.
helmi 14, 2022
Muutamia poimintoja kirjasta Äidin petos (Anne-Britt Harsem / Lind&Co)
Äidin petos on järisyttävä tositarina Norjasta, niin kutsuttu Alvdalin tapaus. Kyseessä oli pedofiilirinki, jossa avopari, heidän naapurinsa ja eläkeläinen opettaja saivat syytteen neljän lapsen hyväksikäytöstä. Osa lapsista oli heidän omiaan. Tämä kirja kertoo tuomitun äidin vanhimman tyttären (uhrin) tarinan. Kirja ei sovellu herkille, sillä se sisältää yksityiskohtaisia kertomuksia hyväksikäytöstä ja insestistä.
”Onko minussa jotain vikana?”
”Olenko ongelmalapsi?”
”Äiti kieltää minua menemästä ystävieni syntymäpäiville.”
”Meillä on aina vanhat vaatteet.”
”Kärsin pitkään yökastelusta.”
”En voinut käydä usein suihkussa, joten muut kiusasivat koulussa, koska haisin.”
”Äiti väitti aina minun valehtelevan.”
On hyvin surullista, että kukaan ei kyseenalaistanut äidin sanomisia silloin kun uhri oli nuori ja asui vielä kotona. Kukaan ei uskonut lapsen tarinaa, kukaan ei uskonut sitä kaikkea kauheutta – hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja ankeita oloja.
Kun tytär pääsi teini-ikään, äiti halusi lapsestaan eroon ja väitti, että tytär sepittää tarinoita ja yrittää manipuloida. Äiti myös keksi tyttärelleen asperger-oireet ja onnistui saamaan hänelle siitä myös diagnoosin useiksi vuosiksi. Äidin mielestä sijoitus muualle ei olisi lapselle ongelma. Äiti onnistui saamaan sosiaalitoimen pikkusormensa ympärille, joten tästä syystä tytärtä ei uskottu.
Onneksi lopulta pedofiliarinki paljastui ja he saivat pitkiä tuomioita. Silti, kaiken sen kauheudenkin jälkeen, tytär mietti miksi äiti ei halunnut häntä kotiin. Miksi äiti jätti? Miksei äitiä kiinnostanut?
Miksi äiti hylkäsi?
Ei herkimmille, mutta vahva lukusuositus! Lisätietoa kirjasta täällä.
