kesä 29, 2022
Poimintoja kirjasta That Little Voice In Your Head (M.Gawdat / Pan Mcmillan)
”Learn to make your reptile safe.”
”Hold your heart kindly like a delicate butterfly.”
”When the masks drop, you will feel real joy.”
”Wear your heart on your sleeve.”
”We only feel when we are alive and we are only alive when we feel.”
”To lose, you must have it in the first place.”
”Anything worthwhile is never easy.”
Ajattelin, että Mo Gawdatin esikoisteos Solve For Happy olisi kenties paras lukemani kirja ikinä, mutta saatoin olla väärässä. Gawdatin uusin teos That Little Voice In Your Head on tajunnanräjäyttävä siitäkin huolimatta, että Gawdat kirjoittaa hyvin tutuista teemoista kuten tunteista, ajattelusta, aivoista, onnellisuudesta, kiitollisuudesta sekä tottakai onnellisuuden yhtälöistä. Nyt hänellä on kuitenkin rohkea haaste meille kaikille: 1 miljardia onnellista.
Gawdat kirjoittaa siitä kuinka jokaisella meistä on tilanteita, joissa huomaamme, että ajattelumme harhailee. Saatamme toistaa haitallisia ajatusmalleja päivistä, viikoista tai jopa vuosista toiseen – ja meistä tulee niissä todellisia eksperttejä. Me tunnemme hirveän määrän erilaisia tunteita, ja kun emme tunne, tunnemme silloinkin tylsyyttä. Myös epätoivo saa meidät tuntemaan itsemme tunnottomiksi (numb).
Fake it ’till you make it
”Fake it ’till you make it.” Siinä ehkä huonoin vinkki mitä on olemassa, sanoo Gawdat. Ihmiset ovat mestareita piilottelemaan tunteitaan, ja usein esitämme, että ”ei tunnu missään”. Jokainen päähämme tupsahtava ajatus kuitenkin aiheuttaa meissä jonkin tunteen. Koska Gawdat on koulutukseltaan insinööri, hän rakastaa selittää asiat erilaisin yhtälöin. Esimerkiksi kateuden yhtälö on seuraavanlainen: Kateus on yhtä kuin mitä toisella on, minkä toivon, että minulla olisi vähennettynä se, mitä minulla on.
Gawdat rohkaisee tuntemaan tunteet, sillä muuten niistä kasvaa hirviö. Hän rohkaisee myös jakamaan tunteet, mutta vain luotettujen henkilöiden kanssa. Saatamme joskus pidätellä tunteitamme, koska pelkäämme muiden ihmisten reaktioita. Tunteemme ovat kuitenkin herkkiä, niitä pitää rakastaa ja hyväksyä ne. Ne ovat elämän suola. Anna muiden tuntea myös ja auta heitä avautumaan ilman arvostelua. Ole empaattinen.
Se, että ihmiset eivät koskaan muuttuisi, ei pidä paikkansa, sanoo Gawdat. Hän puhuu neuroplastisuudesta ja siitä, miten harjoittelulla ja määrätietoisuudella voimme päästä haluamaamme tavoitteeseen. Hän kertoo siitä, kuinka ihminen yleensä rakastaa draamaa ja siksi me myös toistamme samaa tarinaa, samaa ”looppia” eli silmukkaa. Sama tarina toistettuna vahvistaa aivojen yhteyksiä, ja kun etsimme elämästämme asioita jotka pelottavat meitä, tulemme yhä pelokkaammiksi.
Gawdat kertoo kirjassaan lukuisia tapoja, joiden avulla voi harjoitella esimerkiksi kiitollisuutta, hyvyyttä, rakkautta itseään kohtaan tai vaikkapa kärsivällisyyttä. Hän opastaa muun muassa miten ihminen pystyy halutessaan muuttamaan tunteitaan hetkessä. Hän avaa, kuinka aivojen toiminta vaikuttaa hormoneihimme, mutta ehkä tärkeimpänä hän muistuttaa, että mikään tunne ei loppujen lopuksi voi meitä satuttaa ellemme anna sille sitä voimaa.
Lopeta stressaaminen
Kuulostaa vaikealta, mutta se on Gawdatin mukaan yllättävän helppoa. Gawdat kehottaa tekemään päätöksen heti ja aloittamaan pitämällä tauko ja venyttelemään. Hän puhuu psykologisesta rauhoittumisesta ja rentoutumisen taidosta, jolloin on tarkoitus päästä pois ”loopista”. Muuten ajaudumme syöksykierteeseen, joka saa meidät onnettomiksi.
Hän vertaa aivojamme tietokoneeseen, jolla on rajalliset resurssit sekä prosessorin teho. Jos kuormitamme aivojamme liikaa, aivomme ”jumittuvat” aivan samaan tapaan kuin kävisi tietokoneellekin. Siksi onkin tärkeää kiinnittää huomio aitoihin ja olennaisiin asioihin, jolloin aivot eivät ylikuormitu. Kun huomaa, että aivot alkavat ylikuormittua, kannatta varmistaa, että ei ainakaan yritä tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Gawdat muistuttaa, että multitasking eli monen asian yhtäaikainen suorittaminen ei ole mahdollista. Tee siis kaikki yksi asia kerrallaan, ja niin kuin tekisit sen ensimmäistä kertaa. Ota vaikkapa mansikka käteesi, ihaile sitä hetki, ota siitä pieni palanen, pureskele hyvin ja nielaise. Tai jos hartiasi tuntuvat kipeiltä, älä vastusta kipua vaan hiero niitä hetki, ja vain ole ja kuulostele.
Ajattelu ei ole pahasta
Ajattelu ei ole paha asia. Jos ajattelet hyviä asioita, anna mennä. Gawdat painottaa, että tärkeintä olisi saada poistettua turha negatiivinen ajattelu, ei siis kaikkea negatiivista ajattelua. On tärkeää ottaa vastaan ne ajatukset ja tunteet, jotka nousevat esille. Pikkuhiljaa mieli alkaa muovautua kohti parempaa, mutta se vaatii kurinalaisuutta ja harjoitusta. Älä ajattele on huono tavoite, sillä se ei ole mahdollista. Parempi tavoite on opetella ajattelemaan positiivisemmin.
Kukaan ei ole aina onnellinen, kaikki ovat joskus onnettomia. On kuitenkin mahdollista opetella palaamaan nopeasti onnellisuuteen (bounce back time). Gawdat puhuu siitä, miten aivomme eivät aina tiedä totuutta, ne vain olettavat asioita. Siksi hän suosittelee selvittämään totuuden! Aivojemme todellisuuteen vaikuttavat aiemmat draamat, muistot jne. Siksi aivoiltamme pitääkin vaatia todistusaineistoa väitteiden tueksi. Saatat esimerkiksi ajatella: ”Hän ei enää rakasta minua”. Onko tämä oikeasti totta?
Älä anna minkään valheen musertaa sinua, pyytää Gawdat. Haitalliset ajatukset ovat usein toistuvia ja niistä ei ole meille mitään hyötyä. Gawdat vertaa niitä metelöivään hälytysjärjestelmään. Miksi vain istuisit ja kuuntelisit sitä meteliä? Mitä hyötyä siitä on? Näin toimimalla jatkaisit vain omaa kärsimystäsi. Tee siis jotain asialle, ja kun teet, alat voida paremmin, lupaa Gawdat.
Mitä jos kärsimys on kroonista?
Gawdat ajattelee, että jokaisella kärsimyksellä on myös positiivinen puoli. Hän kysyy: ”Jos saisit poistettua kaikki kokemasi vaikeudet, mutta samalla poistuisivat kaikki ne asiat, jotka olet oppinut vaikeuksiesi vuoksi, suostuisitko?” Gawdat muistuttaa, että ulkopuolisia voimia on vaikea hallita eikä menetettyä saa takaisin, mutta voimme kaikesta tästä huolimatta yrittää tehdä maailmasta paremman paikan. Hyväksy tilanteesi ja sitoudu tekemään jokaisesta päivästä hieman parempi. Älä luovuta, kokeile uudelleen, ole legenda! Anna myrskyn riepotella kunnes alkaa tyyntyä.
Elämä on nollasummapeliä
Kaikki mitä kutsumme elämäämme, maksaa. Gawdat kertoo muutaman konkreettisen esimerkin: Paita pitää pestä, pesukone pitää huollattaa, kännykkä pitää ladata ja niin edelleen. Kaikista näistä asioista on varmasti hyötyä, mutta mikään ei ole ilmaista. Enemmän ei siis aina tarkoita onnellisempaa elämää. Kun meillä on enemmän rahaa kuin tarvitsemme, me kulutamme sen asioihin, joita emme edes halua.
Gawdat rohkaisee kaikkia antamaan, mutta myös vastaanottamaan. Hän kehottaa ottamaan osaa kiltteyshaasteeseen: Anna joka päivä jotain tuntemattomalle ihmiselle. Hymyile. Sano jotain mukavaa ihmisille, jotka eivät odota sitä. Ota kontaktia ihmisiin, joita et edes tunne. Pistä hyvä kiertämään. Tavoitteena 1 miljardia onnellista.
Kirjan lopussa hän pyytää lukijoita lähettämään rukouksen edesmenneelle pojalleen Alille. Lue kirja, niin tiedät miksi.
Erittäin vahva lukusuositus!!! <3
Lisätietoa kirjasta löydät täältä
Lisätietoa terapiapalveluistani
maalis 26, 2022
Poimintoja kirjasta Uupumuksesta takaisin elämään (J.Mattila / Kirjapaja)
”Kaatuvathan parhaat tietokoneetkin.”
Uupumuksessa on kyse emotionaalisesta uupumuksesta, vaikka uupumuksen oireet ovat usein hyvinkin fyysisiä. Elämme valtavan informaatiomäärän keskellä, mutta silti meillä on hyvin pinnallinen näkemys uupumisen syistä. Helposti ajatellaan, että uupumus johtuu työrasituksesta, vaikka pohjimmiltaan kyse on paljon laajemmasta kokonaisuudesta. Kirjailija ja psykiatri Juhani Mattila kuvailee uupumusta sielullisuuden katoamisella. Ihminen saattaa näyttää ulospäin ihan tavalliselta, mutta hän on kuitenkin kadottanut oman itsensä. Osa tunteista ja kaipauksesta ei pääse esille.
Kun kamelin selkä katkeaa
Sairastuminen voi tavallaan tulla yhtäkkiä, sillä joku pienikin asia voi katkaista kamelin selän. Siksi uupunut ei usein ymmärrä mitä tapahtui ja miksi. Mattila luettelee erilaisia uupumuksen merkkejä, joita ovat mm. aivosumu, virta loppu, luovuus katoaa, kontaktit heikkenevät (vaikea olla vuorovaikutuksessa), eristäytyminen ärsykkeistä, olotilan vaihtelut kiihtyneestä passiivisuuteen, huolet kasaantuvat, ei jaksa huolehtia itsestään, ei kykene rentoutumaan, henkiset tarpeet eivät tyydyty. Uupunut ihminen on yleensä hyvin herkkä.
Uupumus on mielestä pois torjuttua ahdistusta ja ahdistus taas on epämääräinen hankala olo, jota vaikea hallita. Tästä syystä ihmisellä saattaa olla levoton olo eikä hän saa oikein mistään kiinni. Toisin sanoen, hän ei kykene rauhoittumaan eikä ajattelemaan selkeästi. Tämä taas johtaa helposti siihen, että hän kokeilee kaikenlaista tuloksetta. Kuntoilua, opaskirjoja, alkoholia jne.
Uupumisessa onkin kyse siitä, että ulkoinen paine kasvaa suuremmaksi kuin ihminen jaksaa kantaa. Uupuminen syntyy siitä kun minäkokemus katoaa ja ihminen alkaa toimia vain muiden ehdoilla eli ulkoapäin ohjautuvasti. Tällaiselle ihmiselle omia tunteita tärkeämmäksi tulevat muiden tunteet ja tarpeet. Samalla ihminen saattaa tulla sokeaksi omille tunteilleen ja tarpeilleen, ja jäädä tavallaan ulkopuoliseksi tarkkailijaksi.
Uupunut ihminen on helppo havaita puheesta. Uupunut puhuu yleensä enimmäkseen passiivissa ja lauseissa ei ole tekijää. ”Minä” puuttuu ja koko elämä on emotionaalisesti tyhjää. Tyypillistä on, että ihmisellä on kova näyttämisen tarve eikä uskalleta kieltäytyä esimerkiksi töistä. Lisäksi herkillä ihmisillä on tarve tehdä aina parhaansa. Uupunut on vieraantunut omista toiveistaan. Hänen haluamisensa on tavallaan loppunut eikä hän ehkä osaa enää edes sanoa mitä hän haluaisi tai kaipaisi. Hän saattaa myös valheelllisesti ajatella, että pärjää yksin eikä tarvitse muilta mitään. Tällöin ihminen ei myöskään ehkä huomaa, että hän on tekemässä sielullisella tasolla itsemurhaa.
Elämä ei ole tasapainossa, jos ihminen tietää mitä muut häneltä odottavat, mutta ei tunnista mitä itse kaipaa elämältään, jotta voisi nauttia siitä. Nämä käytösmallit voivat olla jo lapsuudessa opittuja. Jos vanhemmat ovat määränneet kaiken, lapsi on joutunut olemaan sopeutuvainen. Jatkuva toisten ihmisten ehdoilla eläminen lisää piilevää vihaa ja katkeruutta.
Ethän tukahduta herkkyyttäsi
Mattila kirjoittaa, että uupumisen ongelmaa ei olisikaan jos ihminen ei yrittäisi tukahduttaa omaa herkkyyttään. Jos ihminen onnistuu luomaan yhteyden katoavaan herkkyyteensä, avaa se mahdollisuuden luovuuteen. Kun mieli alkaa elävöityä, suunta on oikea. Oikea suunta voi myös tehdä kipeää, koska silloin ihminen joutuu repimään itsensä irti vanhoista kaavoista ja menemään kohti ahdistustaan. Mattila kannustaakin siihen, että ei piilottaisi herkkyyttään. Jos tunteet ovat kadonneet, tai niitä ei ole oikein koskaan osannut tunnistaa, ne pitää etsiä. Ilman tunteita ei voi elää.
Miksi kukaan edes haluaisi hylätä aitoa itseään? Ihminen saattaa hävetä, pelätä, ujostella tai kokea avuttomuuden tunteita, mutta näitäkään tunteita ei saisi torjua, sillä muuten ei ole aito oma itsensä. Myöskään ahdistusta tunteena ei tulisi pelätä, sillä se kertoo ihmiselle sen, että hän on sielullisesti elossa. Ahdistusta kokeva ihminen ei ole sairas vaan itseasiassa emotionaalisesti terveempi kuin sellainen, joka ei koskaan koe ahdistusta.
Tiedostamattomat tunteet vaikeuttavat toipumista, kirjoittaa Mattila. Hän painottaa tunnetaitojen opettelua ja erityisesti tunteiden sanoittamista oikeilla sanoilla. Jos tuntuu vaikealta puhua jollekin läheiselle, voi tunnepuhetta harjoitella vaikka koiralle, kissalle tai viherkasville. Uupumuksesta toipuminen ei tapahdu ilman omaa ponnistelua. Puhuminen on äärimmäisen tärkeää, sillä sanat ovat diagnooseja. Mattila kirjoittaa, että sanat sisältävät suunnan ja tavoitteen. Kuten ratkaisukeskeisessä terapiassa, pyritään sanojen avulla vaihtamaan näkökulmaa. Esimerkiksi ihminen voi sanoittaa oloaan ja kertoa tuntevansa pelkoa. Tällöin lähdetään kurkkaamaan pelon toiselle puolelle, josta löytyykin rohkeus, jota kohti voidaan lähteä etenemään.
Mitä oikeasti haluat?
Mattila sanoo, että ihminen tuntee itsestään vain pienen osan, joten on tärkeä oppia kuuntelemaan miten itse puhuu, ja puhuuko koskaan mitään tunteistaan. On myös hyvä huomioida mitä elämäänsä kaipaa. Onko se kenties herkkyyttä, syvällisyyttä, romantiikkaa, intohimoa, huumoria, rohkeutta, armoa, vihaa, kiukkua jne.?
On äärimmäisen tärkeää oppia unelmoimaan, sillä ne rikastuttavat elämää ja niistä löytyy omin itse. Uupumuksesta ei kuitenkaan toivuta pelkästään unelmoimalla, sillä se on prosessi, mutta unelmat lisäävät toiveikkuutta, joilla taas on usein hyvinkin välitön vaikutus mielialaan. Mattila nostaa esiin myös sen, että ihminen haluaa kokea itsensä sankariksi, sillä tarve menestyä ja olla tähti, on voimavara.
Miten toipua uupumisesta?
Mattila kirjoittaa, että jokaisen tulee löytää omat keinonsa voimaantua. Jokainen myös toipuu omalla tavallaan ja omassa tahdissaan. Ratkaisut tapahtuvat kuitenkin aina tässä ja nyt, joten Mattila kehottaa miettimään mitä mukavaa voisit tehdä ja siirtyä ajatuksista tekoihin. Mattila myös muistuttaa, että suurin ongelma harvoin on työasiat vaan kenties jokin muu asia elämässä. Se voi olla esim epätyydyttävä parisuhde, yksinäisyys tai hankalat ihmissuhteet.
Uupunut ei koe tuntevansa läheisyyttä, mutta toipuessaan läheisyyden merkitys lisääntyy. Ajatus, että pitäisi pärjätä yksin, ei pidä paikkansa. Myötätunto on tärkeintä – ja se on kuin happea uupuneelle. Siksi uupunut tarvitseekin paljon tukea ja ymmärrystä.
Kiltti ihminen uupuu herkästi, sillä hän yrittää kaikin tavoin hallita impulssejaan. Mattila kirjoittaa myös autonomian opettelun tärkeydestä, sillä ”herkän ihmisen rajapinta on usein liian läpäisevä”. Kiltin ja herkän ihmisen on vaikea pitää kiinni omista käsityksistään jos muut ympärillä ovat vahvoja. On siis tärkeää oppia päästämään ”höyryt ulos”, ja Mattila mainitsee, että sopiva aggressiivisuus estää ihmistä alistumista toisten tahtoon kun häntä yritetään manipuloida.
Kannattaa myös opetella kysymään itseltään: Tekeekö minun todella mieli tehdä näin? Tällöin ihminen löytää omista haluistaan nousevan tahdon, ei pelkästään järkitahdon. On myös tärkeää oppia erottamaan omat tunteet toisten tunteista, opetella pitämään omat rajansa eikä kantaa kaikkia asioita omilla harteillaan.
Nähdyksi tuleminen on ihmisen perustarve
Uupumus tulee yleensä siitä, että ihminen ei saa riittävää huomiota, arvostusta ja ihailua. Kun ihminen tulee nähdyksi, se synnyttää energiaa, joka tuntuu kihelmöivänä jännityksenä. Silti näkymättömyyteen tottuneelle voi olla vaikea tulla näkyväksi, vaikka se olisikin toiveiden täyttymys.
Mattila kirjoittaa, että sielullista kärsimystämme lisää myös pitkään vallalla ollut pinnallinen kulttuuri ja oletus siitä, että pitäisi olla jatkuvasti tasaisen tyytyväinen ja onnellinen. Rohkeinta olisikin paljastaa inhimillisyytensä, sillä se on nykyään harvinaisempaa.
Ja uupumisen syy. Se on pohjimmiltaan sielullinen. Tavoitteena onkin löytää elämän merkityksellisyys ja herätä uudelleen eloon.. Muuten riskinä on, että elämä jää elämättä.
Vahva lukusuositus 5/5. Lisätietoa kirjasta täältä.
Halutessasi voit lukea lisää uupumusteemasta aiemmasta blogikirjoituksestani.
huhti 15, 2021
Poimintoja ja pohdintoja kirjasta Voimana toivo (M. Kallio)
Sain vihdoin ja viimein luettua Maaret Kallion kirjan Voimana toivo. Minun on pitänyt lukea se jo pidemmän aikaa, mutta jostain syystä aina joku muu kirja on kiilannut eteen. Harmittaa, että en ole aiemmin lukenut kirjaa, sillä se on aivan fantastinen teos. Kirja julkaistiin maaliskuussa 2020. Ihan kuin se olisi ollut etiäinen siitä, että tarvitsemme pian toivoa enemmän kuin pitkiin aikoihin, juuri koronapandemian kynnyksellä.
Kirja kertoo nimensä mukaisesti toivosta, mutta myös elämään kuuluvasta toivottomuudesta, vastoinkäymisistä ja surusta. Kallio kirjoittaa vaikeistakin teemoista lempeästi ja suurella viisaudella. Kirja on vahvasti elämänmakuinen ja siitä huokuu Kallion vankka ammattitaito, mutta myös hänen persoonansa ja tapansa ajatella elämästä. Kirja tuo toivoa lukijalleen ja auttaa ymmärtämään mistä elämässä ehkä oikeastaan onkin kysymys.
Kallio painottaa kirjassaan useaan otteeseen, että vaikka elämä voi näyttää musertavalta ja mahdottomalta, tunteet ovat aina ohimeneviä eikä saisi koskaan mennä siihen ansaan, että tunne olisi pysyvä ja kestäisi lopun elämää. Kallio muistuttaa, että kaikkia tunteita voi myös sallivasti kokea eikä niissä tarvitse aina toimia. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään siinä missä hyvätkin asiat. Toivo on kuitenkin mahdollisuus tavoitella jotain hyvää.
Kirjassa mainitaan myös muutamaan kertaan ehkä yksi tärkeimmistä asioista: ihmistä ei ole luotu olemaan täysin yksin, sillä ihminen on laumaeläin.
Ihminen ei toivu yksin. Toistan, ihminen ei toivu yksin.
Kallio puhuu myös tärkeästä asiasta eli jaetusta toivottomuudesta ja siitä miten se luo toivoa, sekä miten toivoa ei saisi koskaan tuputtaa. Myös nykypäivänä vahvasti vallalla oleva ajatus jatkuvasta pärjäämisestä vääristää tilannetta. Kaikki ei ole aina vain itsestä kiinni ja koskaan ei voi tietää milloin on itsekin avun tarpeessa. Onneksi hyvää voi joka tilanteessa vahvistaa pienin, toistuvin teoin.
Toivo on aavistus hyvästä, ja tämä kirja totisesti luo toivoa.
Kiitos Maaret Kallio.
Terapiapalveluistani lisää täällä.
