Poimintoja Anders Hansenin kirjasta Aivoblues – Miksi voimme huonosti, vaikka kaikki on hyvin (Atena, 2022).
Ihmisen tärkein tehtävä on selviytyminen ja heti sen jälkeen lisääntyminen. Psykiatri Anders Hansen kysyy kirjansa otsikossa kenties ajankohtaisimman kysymyksen: ”Miksi voimme huonosti, vaikka kaikki on hyvin?”
Miksi tunteita on olemassa?
Tunteitamme säätelee aivoissa kaksi mantelitumaketta ja tunteet toimivat käyttäytymisemme ohjaamisessa. Hansen kirjoittaa, että erityisesti aivoissa sijaitsevan aivosaaren kokoerot vaikuttavat luonteenpiirteisiimme ja luonteenpiirteidemme on tarkoituskin olla erilaisia. Ei myöskään ole sellaista asiaa kuin ”normaali” aivosaari. On täysin normaalia, että aivomme ovat erilaisia ja on täysin normaalia, että elimistöstä tulevien aistimusten ”säätönappulat” on säädetty eri ihmisillä eri tasoille. Joillekin aiheutuu esimerkiksi stressistä helpommin voimakkaampia aistimuksia, kuten esimerkiksi vatsa-, selkä-, tai pääkipua, ja tämäkin on normaalia.
Tunteet ovat edellisten sukupolvien kuisketta, sanoo Hansen. Ahdistus, masennus ja paniikki ovat luonnollisia tiloja. On jopa kummallista, että kaikilla ei ole ahdistusta, koska se on koodattu meihin evoluution myötä. Eritysesti voimakkaat tunteet jäävät muistiin, koska se on aina ollut selviytymisen kannalta tärkeää. Hansen muistuttaa kuitenkin, että ahdistus ei ole vaarallista vaikka se onkin todella ikävää. Hän mainitsee myös, että ajattelulla tai tiedoilla ei voi estää ahdistusta eikä sitä voi yrittää hämätä.
Selviytyjien sukupolvi
Ihmiset ovat aiemmin kuolleet tartuntatauteihin jo ennen teini-ikää, vain aivan muutama sukupolvi sitten. Useimmat ihmisistä kuolivat nuorena. Olemme siis niiden onnekkaiden ihmisten jälkeläisiä, jotka eivät kuolleet lapsina. Olemme oppineet selviytymään taudeista, jotka ovat aiemmin tappaneet nuoria.
Hyvä esimerkki on stressi. Stressi aiheuttaa kehossa hälytystilan, jolloin aivot luulevat, että jokin on pielessä. Hansen kirjoittaa, että hänen kokemuksensa mukaan esimerkiksi masennuksen takana on usein se, että jokin suuri ja merkittävä päätös tekemättä, mutta joskus masennusta voi aiheuttaa myös elimistön inflammaatio eli tulehdustila. Masennuksen yhteydessä on kuitenkin aina syytä pohtia, onko esimerkiksi jokin suuri päätös tekemättä? Joskus meidän vain täytyy kokea ensin äärimmäisiä tunteita, jotta osaamme tehdä tarvittavat muutokset.
Yksinäisyys huonontaa terveyttä
Hansen kirjoittaa, että yksinäisyys on tutkimusten mukaan yhtä vaarallista fyysiselle terveydelle kuin jos polttaisi joka päivä askin tupakkaa. Yksinäisyys käynnistää ihmisessä ’taistele ja pakene’-reaktion ja herkistää muun muassa toisten ilmeille ja eleille. Aivot yliherkistyvät ja tutut tuntuvat helposti vierailta, jopa vihamielisiltä. Tämä johtuu siitä, että yksinäisyys viestittää aivoille suuremmasta kuolemanriskistä, koska yksin ollessa kukaan ei ole tulossa apuun ja se käynnistää elimistön hälytystilan. Hansen mainitsee, että kaikkein tärkeintä on yrittää välttää yksinäisyyttä, mutta muistuttaa, että yksin oleminen ei tarkoita kuitenkaan automaattisesti sitä, että ihminen olisi yksinäinen.
Tavoitteena hyvinvoiva ihminen
Hyvinvoiva ihminen ei etsi jatkuvasti ongelmia ja epäkohtia, mutta onnellisuus ei myöskään ole pysyvä olotila. Onnellisuuden tunteet ovat väliaikaisia ja niiden kuuluukin olla väliaikaisia, jotta ne toimivat motivaattoreina.
Liikunta ehkäisee tutkitusti masennusta, kirjoittaa Hansen. Hän puhuu myös omasta ammatillisesta kokemuksestaan käsin. Hansenin mukaan ihmisen pitäisi liikkua joka päivä, eikä pelkästään fyysisen terveyden, mutta myös aivojen ja mielenterveyden vuoksi. Hansen mainitsee, että masennus on myös osittain geneettistä, eli pelkästään liikunnallisuus ei kokonaan poista, mutta liikunnalla on mm. masennusta ja ahdistusta ehkäisevä vaikutus. Lisäksi tutkimusten mukaan liikunta toimii lääkkeenä erityisesti traumaperäiseen stressihäiriöön. Valitun liikuntamuodon merkitys on tutkimusten mukaan vähäinen ja tärkeintä on kun vain liikkuu.
Hansen havainnollistaa asiaa niin, että liikunta nostaa sykettä ja tällöin elimistö oppii, että sykkeen nousu ei ole vaarallista. Esimerkiksi paniikkikohtauksista kärsivän pitäisi tehdä sykettä kohottavaa liikuntaa, mutta aloittaa sykkeen nosto vähitellen.
Kun ihminen on hyvässä fyysisessä kunnossa, aivot tietävät, että ihminen pääsee juoksemaan karkuun tarvittaessa. Tämä rauhoittaa elimistön stressiä. Liikunnan aikana kortisolitasot hetkellisesti nousevat, mutta liikunnan jälkeen ne taas laskevat ja siksi liikunnan jälkeen tulee yleensä rauhallinen olo. Liikunta vahvistaa myös uskoa omiin kykyihin.
Hansen muistuttaa, että vakavasti uupuneille/masentuneille liikunta ei ole siinä hetkessä mahdollista. Heidän pitää ensin levätä.
Tämä on kohtaloni
Nykyään ajatellaan helposti, että ”tämä on kohtaloni.” Hansen puhuu kohtalonvaistosta.
Tiedetään, että tietyt geenit lisäävät riskiä sairastua erilaisiin sairauksiin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö riskitekijöihin voisi vaikuttaa, kirjoittaa Hansen. Jos ihminen ei usko, että voisi parantua, hän ei myöskään pyri aktiivisesti tekemään asialle mitään. Kuin tilanne olisi kiveen hakattu kohtalo.
Hansen sanoo, että paras vastalääke on tieto. Miksi sitten voimme nykyään niin huonosti, vaikka kaikki on paremmin kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa? Hansenin mukaan tämä johtuu siitä, että olemme unohtaneet, että olemme biologisia olentoja. Meidän tulisi ymmärtää biologiaamme paremmin, mutta samalla myös löytää merkityksellisiä syitä elää. Kun tietää vastauksen siihen miksi elää, löytää myös keinot siihen miten elää.
Lukusuositus 5/5.
Lisätietoa kirjasta täältä. Lisätietoa terapiapalveluistani täältä.
Poimintoja kirjasta Uupumuksesta takaisin elämään (J.Mattila / Kirjapaja)
”Kaatuvathan parhaat tietokoneetkin.”
Uupumuksessa on kyse emotionaalisesta uupumuksesta, vaikka uupumuksen oireet ovat usein hyvinkin fyysisiä. Elämme valtavan informaatiomäärän keskellä, mutta silti meillä on hyvin pinnallinen näkemys uupumisen syistä. Helposti ajatellaan, että uupumus johtuu työrasituksesta, vaikka pohjimmiltaan kyse on paljon laajemmasta kokonaisuudesta. Kirjailija ja psykiatri Juhani Mattila kuvailee uupumusta sielullisuuden katoamisella. Ihminen saattaa näyttää ulospäin ihan tavalliselta, mutta hän on kuitenkin kadottanut oman itsensä. Osa tunteista ja kaipauksesta ei pääse esille.
Kun kamelin selkä katkeaa
Sairastuminen voi tavallaan tulla yhtäkkiä, sillä joku pienikin asia voi katkaista kamelin selän. Siksi uupunut ei usein ymmärrä mitä tapahtui ja miksi. Mattila luettelee erilaisia uupumuksen merkkejä, joita ovat mm. aivosumu, virta loppu, luovuus katoaa, kontaktit heikkenevät (vaikea olla vuorovaikutuksessa), eristäytyminen ärsykkeistä, olotilan vaihtelut kiihtyneestä passiivisuuteen, huolet kasaantuvat, ei jaksa huolehtia itsestään, ei kykene rentoutumaan, henkiset tarpeet eivät tyydyty. Uupunut ihminen on yleensä hyvin herkkä.
Uupumus on mielestä pois torjuttua ahdistusta ja ahdistus taas on epämääräinen hankala olo, jota vaikea hallita. Tästä syystä ihmisellä saattaa olla levoton olo eikä hän saa oikein mistään kiinni. Toisin sanoen, hän ei kykene rauhoittumaan eikä ajattelemaan selkeästi. Tämä taas johtaa helposti siihen, että hän kokeilee kaikenlaista tuloksetta. Kuntoilua, opaskirjoja, alkoholia jne.
Uupumisessa onkin kyse siitä, että ulkoinen paine kasvaa suuremmaksi kuin ihminen jaksaa kantaa. Uupuminen syntyy siitä kun minäkokemus katoaa ja ihminen alkaa toimia vain muiden ehdoilla eli ulkoapäin ohjautuvasti. Tällaiselle ihmiselle omia tunteita tärkeämmäksi tulevat muiden tunteet ja tarpeet. Samalla ihminen saattaa tulla sokeaksi omille tunteilleen ja tarpeilleen, ja jäädä tavallaan ulkopuoliseksi tarkkailijaksi.
Uupunut ihminen on helppo havaita puheesta. Uupunut puhuu yleensä enimmäkseen passiivissa ja lauseissa ei ole tekijää. ”Minä” puuttuu ja koko elämä on emotionaalisesti tyhjää. Tyypillistä on, että ihmisellä on kova näyttämisen tarve eikä uskalleta kieltäytyä esimerkiksi töistä. Lisäksi herkillä ihmisillä on tarve tehdä aina parhaansa. Uupunut on vieraantunut omista toiveistaan. Hänen haluamisensa on tavallaan loppunut eikä hän ehkä osaa enää edes sanoa mitä hän haluaisi tai kaipaisi. Hän saattaa myös valheelllisesti ajatella, että pärjää yksin eikä tarvitse muilta mitään. Tällöin ihminen ei myöskään ehkä huomaa, että hän on tekemässä sielullisella tasolla itsemurhaa.
Elämä ei ole tasapainossa, jos ihminen tietää mitä muut häneltä odottavat, mutta ei tunnista mitä itse kaipaa elämältään, jotta voisi nauttia siitä. Nämä käytösmallit voivat olla jo lapsuudessa opittuja. Jos vanhemmat ovat määränneet kaiken, lapsi on joutunut olemaan sopeutuvainen. Jatkuva toisten ihmisten ehdoilla eläminen lisää piilevää vihaa ja katkeruutta.
Ethän tukahduta herkkyyttäsi
Mattila kirjoittaa, että uupumisen ongelmaa ei olisikaan jos ihminen ei yrittäisi tukahduttaa omaa herkkyyttään. Jos ihminen onnistuu luomaan yhteyden katoavaan herkkyyteensä, avaa se mahdollisuuden luovuuteen. Kun mieli alkaa elävöityä, suunta on oikea. Oikea suunta voi myös tehdä kipeää, koska silloin ihminen joutuu repimään itsensä irti vanhoista kaavoista ja menemään kohti ahdistustaan. Mattila kannustaakin siihen, että ei piilottaisi herkkyyttään. Jos tunteet ovat kadonneet, tai niitä ei ole oikein koskaan osannut tunnistaa, ne pitää etsiä. Ilman tunteita ei voi elää.
Miksi kukaan edes haluaisi hylätä aitoa itseään? Ihminen saattaa hävetä, pelätä, ujostella tai kokea avuttomuuden tunteita, mutta näitäkään tunteita ei saisi torjua, sillä muuten ei ole aito oma itsensä. Myöskään ahdistusta tunteena ei tulisi pelätä, sillä se kertoo ihmiselle sen, että hän on sielullisesti elossa. Ahdistusta kokeva ihminen ei ole sairas vaan itseasiassa emotionaalisesti terveempi kuin sellainen, joka ei koskaan koe ahdistusta.
Tiedostamattomat tunteet vaikeuttavat toipumista, kirjoittaa Mattila. Hän painottaa tunnetaitojen opettelua ja erityisesti tunteiden sanoittamista oikeilla sanoilla. Jos tuntuu vaikealta puhua jollekin läheiselle, voi tunnepuhetta harjoitella vaikka koiralle, kissalle tai viherkasville. Uupumuksesta toipuminen ei tapahdu ilman omaa ponnistelua. Puhuminen on äärimmäisen tärkeää, sillä sanat ovat diagnooseja. Mattila kirjoittaa, että sanat sisältävät suunnan ja tavoitteen. Kuten ratkaisukeskeisessä terapiassa, pyritään sanojen avulla vaihtamaan näkökulmaa. Esimerkiksi ihminen voi sanoittaa oloaan ja kertoa tuntevansa pelkoa. Tällöin lähdetään kurkkaamaan pelon toiselle puolelle, josta löytyykin rohkeus, jota kohti voidaan lähteä etenemään.
Mitä oikeasti haluat?
Mattila sanoo, että ihminen tuntee itsestään vain pienen osan, joten on tärkeä oppia kuuntelemaan miten itse puhuu, ja puhuuko koskaan mitään tunteistaan. On myös hyvä huomioida mitä elämäänsä kaipaa. Onko se kenties herkkyyttä, syvällisyyttä, romantiikkaa, intohimoa, huumoria, rohkeutta, armoa, vihaa, kiukkua jne.?
On äärimmäisen tärkeää oppia unelmoimaan, sillä ne rikastuttavat elämää ja niistä löytyy omin itse. Uupumuksesta ei kuitenkaan toivuta pelkästään unelmoimalla, sillä se on prosessi, mutta unelmat lisäävät toiveikkuutta, joilla taas on usein hyvinkin välitön vaikutus mielialaan. Mattila nostaa esiin myös sen, että ihminen haluaa kokea itsensä sankariksi, sillä tarve menestyä ja olla tähti, on voimavara.
Miten toipua uupumisesta?
Mattila kirjoittaa, että jokaisen tulee löytää omat keinonsa voimaantua. Jokainen myös toipuu omalla tavallaan ja omassa tahdissaan. Ratkaisut tapahtuvat kuitenkin aina tässä ja nyt, joten Mattila kehottaa miettimään mitä mukavaa voisit tehdä ja siirtyä ajatuksista tekoihin. Mattila myös muistuttaa, että suurin ongelma harvoin on työasiat vaan kenties jokin muu asia elämässä. Se voi olla esim epätyydyttävä parisuhde, yksinäisyys tai hankalat ihmissuhteet.
Uupunut ei koe tuntevansa läheisyyttä, mutta toipuessaan läheisyyden merkitys lisääntyy. Ajatus, että pitäisi pärjätä yksin, ei pidä paikkansa. Myötätunto on tärkeintä – ja se on kuin happea uupuneelle. Siksi uupunut tarvitseekin paljon tukea ja ymmärrystä.
Kiltti ihminen uupuu herkästi, sillä hän yrittää kaikin tavoin hallita impulssejaan. Mattila kirjoittaa myös autonomian opettelun tärkeydestä, sillä ”herkän ihmisen rajapinta on usein liian läpäisevä”. Kiltin ja herkän ihmisen on vaikea pitää kiinni omista käsityksistään jos muut ympärillä ovat vahvoja. On siis tärkeää oppia päästämään ”höyryt ulos”, ja Mattila mainitsee, että sopiva aggressiivisuus estää ihmistä alistumista toisten tahtoon kun häntä yritetään manipuloida.
Kannattaa myös opetella kysymään itseltään: Tekeekö minun todella mieli tehdä näin? Tällöin ihminen löytää omista haluistaan nousevan tahdon, ei pelkästään järkitahdon. On myös tärkeää oppia erottamaan omat tunteet toisten tunteista, opetella pitämään omat rajansa eikä kantaa kaikkia asioita omilla harteillaan.
Nähdyksi tuleminen on ihmisen perustarve
Uupumus tulee yleensä siitä, että ihminen ei saa riittävää huomiota, arvostusta ja ihailua.Kun ihminen tulee nähdyksi, se synnyttää energiaa, joka tuntuu kihelmöivänä jännityksenä. Silti näkymättömyyteen tottuneelle voi olla vaikea tulla näkyväksi, vaikka se olisikin toiveiden täyttymys.
Mattila kirjoittaa, että sielullista kärsimystämme lisää myös pitkään vallalla ollut pinnallinen kulttuuri ja oletus siitä, että pitäisi olla jatkuvasti tasaisen tyytyväinen ja onnellinen. Rohkeinta olisikin paljastaa inhimillisyytensä, sillä se on nykyään harvinaisempaa.
Ja uupumisen syy. Se on pohjimmiltaan sielullinen. Tavoitteena onkin löytää elämän merkityksellisyys ja herätä uudelleen eloon.. Muuten riskinä on, että elämä jää elämättä.
Vahva lukusuositus 5/5. Lisätietoa kirjasta täältä.
Poimintoja Johann Harin kirjasta Mielen yhteydet (Bazar)
Oletko tyytyväinen elämääsi? Onko sinulla yhteys omiin arvoihisi? Mitkä todelliset arvosi ovat?
Motivaatio. Mihin se katosi? Johann Hari kirjoittaa kirjassaan Mielen yhteydet (Lost Connections) sisäisistä ja ulkoisista motivaatiotekijöistä. Sisäiset motivaatiot ovat usein suhteellisen pysyviä läpi elämän ja jos ihminen elää pitkälti sisäisten motivaatioiden mukaan, elämä on huomattavasti miellyttävämpää. Tutkimusten mukaan ulkoiset motivaatiot eivät lisää edes toteutuessaan ihmisen tyytyväisyyttä kovinkaan pitkäksi aikaa. Siksi ihmisen tulisikin kysyä itseltään miksi hän tekee tiettyjä valintoja elämässään. Rakastatko pianonsoittoa vai soitatko jostain tietystä ”pakosta”? Tarvitsetko todella uuden iPhonen vanhan hyvin toimivan puhelimesi tilalle? Hari kirjoittaa, että materialismi on sielun roskaruokaa. Hän mainitsee useaan kertaan miten materialismi ja ulkoinen motivoituminen ovat vahvasti yhteydessä masennukseen. Meille myös syötetään yhteiskunnan toimesta koko ajan ajatusta, että kuluttaminen tuo meille onnen. Hyvä kysymys onkin: teetkö jotain itseäsi varten vai tehdäksesi vaikutuksen muihin? Sisäiset arvot ovat hauraita ja vallalla oleva kulutuskulttuuri ohjaa meitä helposti väärille urille.
Masennuslääkkeiden merkityksestä
Hari kertoo kirjassaan myös avoimesti omasta useita vuosia kestäneistä pitkistä masennuskausista ja ottaa kantaa mielialalääkkeiden, erityisesti SSRI-lääkkeiden käyttöön. Hän kertoo, että on itsekin käyttänyt SSRI-lääkkeitä vuosien ajan ja jopa jossain vaiheessa uskonut vankasti, että ne ovat avain parempaan elämään. Nykyään hän kuitenkin kyseenalaistaa masennuslääkkeiden merkityksen masennuksen hoidossa ja viittaa useisiin tutkimuksiin, joiden peruusteella masennuslääkkeiden teho on rajallinen. Hari painottaa, että masennus ei ole serotoniiniarvoja heittelevä aivosairaus, vaan että masennus on normaali reaktio epänormaaliin tilaan. Aivoissa tapahtuu kyllä muutoksia, mutta kyse ei ole suorasta syy-seuraussuhteesta.
Luo yhteys muihin
Hari kirjoittaa myös siitä miten nykyaikana korostetaan yksilöä ja ajatellaan, että ihminen voi auttaa vain itse itseään. Vallalla on vahvasti ajattelu, että ”kukaan muu ei voi auttaa sinua kuin sinä itse”. Harin mielestä ratkaisu ei kuitenkaan löydy käpertymällä itseen, vaan jos haluaa päästä masennuksestaan, tulisi kytkeä oma identiteetti muihin ja olla osa isompaa joukkoa. Hari rohkaiseekin luomaan yhteyden lähellä oleviin ihmisiin, sillä se pelastaa ihmisen yksinäisyydeltä ja auttaa ratkomaan ratkaisemattomat ongelmat yhdessä.
Kirjareferaatti kirjasta Syitä pysytellä hengissä (Matt Haig)
Masennus, ahdistus, paniikkihäiriö ja itsemurha-ajatuksia. Matt Haig kertoo kirjassaan väkevän rehellisesti elämästään. Vaikka kirjassa käsitellään rankkoja aiheita, Haig konkretisoi hienosti sen, miten ajan kanssa, hitaasti mutta varmasti, masennuksesta voi selvitä.
Masennus saa helposti tuntemaan syyllisyyttä. Se hokee: ”Katso nyt itseäsi ja elämääsi.” Masennusta saattaa jopa pahentaa se, että elämässä on näennäisesti kaikki ihan hyvin, sillä kuilu sen välillä mitä ihminen tuntee ja mitä hänen odotetaan tuntevan, laajenee. Masentunut saattaa ajatella, että minullahan on kaikki mistä olen aina haaveillut, miksi en ole onnellinen?
Masennuksen oireet
Haig listaa kirjassaan tyypillisimmät masennuksen oireet:
Uupumus ilman varsinaista syytä
Huono itsetunto
Psykomotorinen hidastuminen (liikkeiden ja puheen hitaus)
Ruokahaluttomuus (vaikka ruokahalun lisääntyminenkin voi toisinaan olla masennuksen oire)
Ärtyisyys
Toistuva itkeminen
Anhedonia (kyvyttömyyttä kokea nautintoa mistään)
Äkillinen sulkeutuneisuus
Haig kirjoittaa, että entä jos olemmekin elämässä halunneet täysin vääriä asioita? Entä jos älypuhelimet, mukavat kylpyhuoneet ja uudenaikaiset huipputelevisiot ovatkin osa ongelmaa eivätkä osa ratkaisua? Ehkä masennus on reaktio elämään, jota emme täysin ymmärrä. Haig pohtii myös kirjassaan sitä, miten mielisairaus on sanana harhaanjohtava. Sana antaa ymmärtää, että mielen sairaudet oireilisivat vain kaulasta ylöspäin, mutta masennuksella ja ahdistuksella on myös lukuisia fyysisiä vaikutuksia. Hän listaa kirjassaan ahdistuneisuushäiriön psyykkisiä ja fyysisiä oireita, jotka haluan myös listata tähän.
Ahdistuneisuushäiriön oireita
Ahdistuneisuushäiriön psyykkisiä oireita ovat muun muassa: 1. Levottomuus 2. Pelon tunne 3. Jatkuva kireyden tunne 4. Keskittymisvaikeudet 5. Ärsyyntyneisyys 6. Kärsimättömyys 7. Huomion harhaantuminen
Ahdistuneisuushäiriön fyysisiä oireita ovat muun muassa: 1. Huimaus 2. Uneliaisuus ja väsymys 3. Pistely 4. Sydämentykytykset 5. Lihaskivut ja lihasjännitys 6. Suun kuivuminen 7. Liiallinen hikoilu 8. Hengästyneisyys 9. Vatsakivut 10. Pahoinvointi 11. Ripuli 12. Päänsärky 13. Liiallinen janontunne 14. Tiheävirtsaisuus 15. Kivuliaat kuukautiset tai niiden poisjääminen 16. Nukahtamisen vaikeudet tai unettomuus
Sinä selviät kyllä
Uskaltaisin olla samaa mieltä Haigin kanssa siitä, että rakkaus todellakin on ahdistuksen tehokkain tappaja. Haig kirjoittaa, että rakkaus on ulospäinsuuntautunut voima, joka tarjoaa reitin pois sisäisistä kauhuista, sillä ahdistus on sairaus joka upottaa meidät omiin painajaisiin. Haig haluaa myös muistuttaa meitä siitä, että mikään ei ole niin vapauttavaa kuin hyväksyä oma pienuutensa tässä maailmassa. Seitsemän miljardia ihmistä, täällä vaalean sinisen planeetan pinnalla.
”Vielä sinä tanssit, naurat ja rakastelet. Lähdet lenkille joen varteen ja käyt myöhäisyön keskusteluja ja naurat niin, että naamaan sattuu. Elämä odottaa sinua. Saatat olla jumissa tässä hetken aikaa, mutta maailma ei mene mihinkään. Koeta kestää jos vain voit. Elämä on aina sen arvoista.”
Lisätietoa alkuperäisestä Reasons to Stay Alive kirjasta täällä.
Mikäli haluat varata ajan terapiaan, löydät terapiasivuni täältä.
Masennus on kuin musta koira, joka saapuu vierailulle usein yllättäen ja ilmoittamatta. Mikään ei tunnu enää kiinnostavan eikä motivoivan, mikään ei tuota mielihyvää ja ilo katoaa elämästä. Ruokahalu on pilalla, muisti pätkii ja keskittymiskyky on kateissa. Kaikki tekemiset vievät hirveästi energiaa ja pää alkaa täyttyä peloilla. Masennuksen oireita ovat usein myös unihäiriöt, itsetuntoon liittyvät muutokset, vetäytyminen ihmissuhteissa, aktivaatiotason muutokset, kognitiiviset oireet, mielihyvän ja nautinnon kokemisen puute, painon ja ruokahalun muutokset, seksuaalisen käyttäytymisen muutokset, kipuoireet ja toivottomuus sekä kuolemaan liittyvät ajatukset. Lisäksi on pelko siitä, että muut ihmiset saisivat tietää ja arvostelisivat. Masennuksen piilottelu vie hurjasti voimia ja aiheuttaa itsetunto-ongelmia. Yksi tyypillisin masennuksen merkki on eristäytyminen, jolloin sosiaaliset kontaktit vähenevät. Joskus on myös niinkin, että masennuksesta kärsivä ei tunne edes epätoivoa tai ahdistusta, sillä hän ei tunne yhtään mitään.
Masennus ei saa määrittää
Masennustilassa mielialan muutos ja siihen liittyvät oireet saattavat kestää yhtäjaksoisesti viikkoja, kuukausia, joskus vuosiakin. Masennukseen liittyy yleensä voimakkaasti kokemus, missä ihminen ajattelee että häntä ei tarvita mihinkään. Jotta ihminen voi hyvin, hänellä tulisi olla jokin merkitys ja tehtävä, josta voi olla ylpeä. Lisäksi, vaikka masennusdiagnoosit ovat hyvinkin yleisiä ja tavallisia, stigma on silti tiukassa. Moni häpeää kertoa diagnoosistaan, sillä ihminen voi kokea itsensä vääränlaiseksi ja kokea sairauden määrittävän koko hänen ihmisarvonsa. Diagnoosi aiheuttaa helposti häpeää, ulkopuolisuuden tunnetta ja heikentää itsemyötätuntoa.
Masennus voi myös helpottaa kun oireille löytyy selitys. Masennuksen voi ikävistä oireista huolimatta nähdä myös mahdollisuutena jonkin uuden kasvulle ihmisen elämässä. Masennus voi herättää siihen, että omat arvot tulisi laittaa uuteen järjestykseen ja samalla se opettaa tervettä itsekkyyttä. Masennusta ei tulisikaan aina ajatella vain negatiivisena asiana, vaan opettavaisena elämänkokemuksena, osana ihmisen elämää. On myös hyvä muistaa, että kaikki päänsisäiset ajatukset ja pelot eivät ole välttämättä totta, vaan monimutkaisten aivojemme satunnaisia impulsseja.
Masennusdiagnoosi voi kuitenkin aiheuttaa myös sen, että ihmisen identiteetti muuttuu ja hän alkaa identifioida itsensä masentuneena eikä ihmisenä, jolla on masennuksen oireita. Masennuksen oireista kärsivä saattaa ajatella, että masennus ei poistu koskaan ja diagnoosi voi vahvistaa tätä ajatusta. Mielestäni tärkeintä ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa on muistaa, että masennus, tai mikään muukaan sairaus, ei koskaan määrittele ihmistä kokonaan vaikka se ilmenisi kuinka voimakkaana, sillä ihminen on aina paljon muutakin kuin ahdistuksensa ja masennuksensa.
Masennusoireista kärsivän asiakkaan kohdalla olisi mielestäni tärkeää keskittää huomio mahdollisuuksien mukaan kaikkeen muuhun kuin itse masennusoireisiin. Olisi mahtavaa nähdä millainen henkilö siellä masennusoireiden takana on ja olisi ilo tutustua siihen henkilöön jos vain suinkin mahdollista. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että ihminen kokee tulleensa kohdatuksi ja että hänellä on turvallinen olo. Toivon, että omassa terapiatyössäni asiakkaillani olisi turvallinen ja luottavainen olo, sillä silloin tunteensakin voi näyttää avoimemmin. Turvallinen ilmapiiri syntyy, kun asiakas kokee, että terapeutti ymmärtää ja hyväksyy hänen tilanteensa.
Itsemyötätuntoa ja voimavaroja
On myös äärimmäisen tärkeää, ettei terapeuttina ruoki ongelmiin suuntautunutta keskustelua vaan hiljalleen johdattaa keskustelua itsemyötätuntoon, asiakkaan omiin voimavaroihin ja sitä kautta näkökulman vaihtamisen taidon opetteluun, sillä masennus ei useinkaan ole pysyvä olotila vaan siitä on mahdollista parantua. Omassa terapiatyössäni yritän aina pitää keskustelun vaakakupin enemmän positiivisessa kuin negatiivisessa, sillä uskon, että kun kääntää katseensa hyvään, hyvä hiljalleen lisääntyy. Paras palkinto on kun asiakkaan silmistä alkaa näkyä toivoa.
Lähteet:
https://headsted.fi/minulla-oli-musta-koira-nimeltaan-masennus/ https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00389 Jossakin on ilo (B.Furman & J.Valtonen, 2000) Masennus pysähtymisenä elämän tienhaaraan (A.Mattila)
