maalis 12, 2022
Poimintoja ja pohdintoja kirjasta Suorituskyvyn salaisuus (H.Markuksela, Tammi.)
”Pakosta se syntyy, mutta vapaudessa se elää” – Hannu Salama
Hanna Markukselan esikoisteos on hieman erilainen tietokirja. Tiedon lisäksi se sisältää vinkkejä ja harjoituksia suorituskyvyn parantamiseksi, mutta myös kirjailijan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.
Kuitenkin pieni varoituksen sana. Jos olet hyvin herkkä ja parhaillaan äärimmäisen kuormittunut, stressaantunut tai ahdistunut, kannattaa pohtia tarkkaan haluaako kirjaa lukea juuri sillä hetkellä. Kuten vanha sanonta menee: tieto lisää tuskaa.
Kirjassa kerrotaan mitä kehon ja mielen pitkittyneestä stressitilasta ja univajeesta voi aiheutua. Lisäksi kirjassa luetellaan erilaisia suorituskyvyn laskun oireita, joiden kohdalla moni lukija saattaa nyökytellä. Kirja sisältää myös paljon hyödyllisiä vinkkejä hyvinvoinnin ylläpitoon sekä optimaalisen suorituskyvyn saavuttamiseen.
Uni, uni ja vielä kerran uni
Markuksela painottaa kirjassaan erityisesti unen merkitystä ihmisen hyvinvoinnille. Siispä uni, uni ja vielä kerran uni. Markuksela selittää miten sympaattinen ja parasympaattinen hermosto vaikuttavat ihmisen elämään ja miten jokainen voi pyrkiä omalla toiminnallaan tukemaan hermoston optimaalista toimintaa. Kirjassa käsitellään ihmisen yksilöllistä vuorokausirytmiä, mutta myös kattavasti mm. hormonitoiminnan vaikutusta ihmisen hyvinvointiin.
Uupuminen tapahtuu usein vaivihkaa. Markuksela kirjoittaa siitä miten ihminen huomaa sen usein siitä, että suorituskyky on alkanut heikentyä. Sykevälivaihteluissa voi tapahtua muutoksia ja ihminen saattaa tuntea itsensä joko yliaktiiviseksi tai apaattisen alivireiseksi. Markuksela mainitsee, että ihminen saattaa olla salakavalasti ylikuormittunut jo vuosia ennen kuin uupumus iskee ja ihminen voi jopa tottua uupumukseen, joka tekee siitä vielä petollisempaa.
Toipuminen on yksilöllistä
Toipuminen on mahdollista, mutta toipuminen tapahtuu yksilöllisesti. Toipumista tukevat perusasiat: riittävä ravinto, sopiva liikunta ja keho-mieli-yhteys. Joskus avuksi voi olla kävely luonnon helmassa, taide, musiikki, rauhallinen kosketus, säännöllinen ruokailu ja riittävä uni. Jos nämä eivät auta, kannattaa hakea rohkeasti ammattiapua.
Markuksela kirjoittaa, että on tärkeää oppia säätelemään omaa vireystilaansa, mutta on tärkeää myös huomata millaista oma sisäinen puhe on. On hyvä taito osata kuunnella omaa sisimpäänsä, mutta osata myös ottaa välillä lomaa itsensä tietoisesta kehittämisestä.
Lisätietoa kirjasta täällä.
Lisää aiheesta myös muissa blogikirjoituksissani.
helmi 14, 2022
Muutamia poimintoja kirjasta Äidin petos (Anne-Britt Harsem / Lind&Co)
Äidin petos on järisyttävä tositarina Norjasta, niin kutsuttu Alvdalin tapaus. Kyseessä oli pedofiilirinki, jossa avopari, heidän naapurinsa ja eläkeläinen opettaja saivat syytteen neljän lapsen hyväksikäytöstä. Osa lapsista oli heidän omiaan. Tämä kirja kertoo tuomitun äidin vanhimman tyttären (uhrin) tarinan. Kirja ei sovellu herkille, sillä se sisältää yksityiskohtaisia kertomuksia hyväksikäytöstä ja insestistä.
”Onko minussa jotain vikana?”
”Olenko ongelmalapsi?”
”Äiti kieltää minua menemästä ystävieni syntymäpäiville.”
”Meillä on aina vanhat vaatteet.”
”Kärsin pitkään yökastelusta.”
”En voinut käydä usein suihkussa, joten muut kiusasivat koulussa, koska haisin.”
”Äiti väitti aina minun valehtelevan.”
On hyvin surullista, että kukaan ei kyseenalaistanut äidin sanomisia silloin kun uhri oli nuori ja asui vielä kotona. Kukaan ei uskonut lapsen tarinaa, kukaan ei uskonut sitä kaikkea kauheutta – hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja ankeita oloja.
Kun tytär pääsi teini-ikään, äiti halusi lapsestaan eroon ja väitti, että tytär sepittää tarinoita ja yrittää manipuloida. Äiti myös keksi tyttärelleen asperger-oireet ja onnistui saamaan hänelle siitä myös diagnoosin useiksi vuosiksi. Äidin mielestä sijoitus muualle ei olisi lapselle ongelma. Äiti onnistui saamaan sosiaalitoimen pikkusormensa ympärille, joten tästä syystä tytärtä ei uskottu.
Onneksi lopulta pedofiliarinki paljastui ja he saivat pitkiä tuomioita. Silti, kaiken sen kauheudenkin jälkeen, tytär mietti miksi äiti ei halunnut häntä kotiin. Miksi äiti jätti? Miksei äitiä kiinnostanut?
Miksi äiti hylkäsi?
Ei herkimmille, mutta vahva lukusuositus! Lisätietoa kirjasta täällä.
tammi 23, 2022
Ajatuksia ja poimintoja kirjasta Pikkuporvarit (A. Kontula / into)
”Paniikki alkaa vast ku kaikki menee hyvin.” -Paperi T.
Pikkuporvari. Mikä se on? Anna Kontula käsittelee teoksessaan pikkuporvarillisuutta, joka Kontulan mukaan tarkoittaa yläluokkaa ihannoivia, pelokkaita, värittömiä ja materialistisia keskiluokkaisia ihmisiä. Pikkuporvarit ajattelevat, että onnellisuus syntyy kylläisyydestä, vakaudesta ja syvyydestä, ja he arvottavat asioita rahan kautta. Kontula kirjoittaa, että keskiluokkaiset pikkuporvarit ovat kykenemättömiä muodostamaan omaa identiteettiä, kyvyttömiä ottamaan rennosti ja pitämään aidosti hauskaa, sillä aina on jotain josta kantaa huolta tai jota pitää varoa. Tämä johtaa myös usein ahdasmieliseen ajatteluun suhteessa seksiin ja avioliittoon.
Pelot ja säännöt ohjaavat pikkuporvaria
Pikkuporvari ei halua myöntää luokkaeroja, mutta haluaa silti lokeroida, sillä lokerot luovat turvaa. Pikkuporvari haluaa pitää jatkuvasti yllä keskiluokkaista imagoa, olla tunnollinen, kunnon kansalainen, ahkera ja työorientoitunut. Mahdolliset ongelmat lakaistaan maton alle. Pikkuporvarilla on huoliteltu ulkonäkö ja siisti koti. Kotona kaikille asioille on oma paikkansa, sillä järjestys se olla pitää. Kynsilakkakaan ei saa lohkeilla, sillä se voisi viestiä muille elämänhallinnan ongelmista. Kontula kysyykin: ”Mitä jos unohtaa mennä vauvauintiin? Tuleeko lapsesta nyt yksinäinen ja lihava?” Pikkuporvaria ohjaavat pelot, raamit ja sapluunat.
Kontulan kirja on kirjoitettu tarkoituksella hieman kieli poskella, sillä jokaisessa meissä on pikkuporvaria, myönsimme sitä tai emme. Kun on selvät sävelet, elämä saattaa tuntua jotenkin kontrolloidummalta ja helpommalta. Mutta voiko elämää kuitenkaan loppujen lopuksi hallita? Mitä jos ottaisikin välillä rennommin, hulluttelisi ja tekisikin päinvastoin kuin suuresti pikkuporvallinen yhteiskuntamme odottaa, huolimatta siitä mitä muut ajattelevat? Uskaltaisitko? Haluaisitko? Voisitko?
Kontula kirjoittaa myös rahan roolista yhteiskunnassamme. Hän mainitsee ahneuden ja pelon liiton, ja sen miten yleinen logiikka on, että varakkaat ovat kunnollisia kun taas köyhät eivät ole. Kontula sanoo, että rahan ei tulisi koskaan olla ihmisen elämän keskipiste. Jos pyrkii aina jäljittelemään ylempää yhteiskuntaluokkaa ”hinnalla millä hyvänsä”, kierre on loputon.
Turvallinen, häiriötön elämä
Jos pyrkii jatkuvasti häiriöttömään elämään, voi unohtaa elää. Keskitien valitsemisesta syntyy keskinkertaisuutta, kirjoittaa Kontula. Pikkuporvari on järjestyksen ihminen, ja vaikka hän olisi saavuttanut elämässään kaiken haluamansa (työ, perhe, talo, kuntosali-ja juoksuharrastus jne.), hänen turvallisesta ja seesteisestä elämästä on voinut tulla tylsää. Tuntuu, että elämästä puuttuu edelleen jotain.
Kontula kirjoittaa, että turvallisuudesta ja järjestyksestä käsin elämää on vaikea elää isolla E:llä. Turvattu, pehmustettu voi tietenkin olla myös ihan mukavaa. Pikkuporvariudessa ei ole mitään väärää, mutta kuten Kontula kirjoittaa, omaa moraaliaan ei saisi koskaan pakottaa muiden moraaliksi. Me olemme jokainen omia autonomisia yksilöitämme, jotka saamme kuulua joukkoon – tai olla kuulumatta.
Lisätietoja kirjasta löydät täältä.
tammi 3, 2022
Kirja-arvostelu teoksesta Epäluonnolliset syyt – Oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat (R.Shepherd / WSOY)
Richard Shepherdin teos Epäluonnolliset syyt on omaelämäkerta, jossa hän kertoo elämästään oikeuspatologina. Kirja sisältää paljon poimintoja hänen uransa varrelta erinäisistä tapauksista aina terrori-iskujen ja sarjamurhaajien uhrien kuolinsyiden selvittämiseen. Kirja pitää tiukasti otteessaan, sillä Shepherd kertoo jokaisesta tapauksesta mielenkiintoisesti. Hänen tekstistään huomaa miten hän joka kerta lähtee ratkaisemaan arvoitusta, johon vastaus löytyy ruumiista.
Kirjan mielenkiintoisin kohta on kuitenkin aivan kirjan loppupuolella, jossa Shepherd kertoo kuinka hänelle kehittyi lopulta post-traumaattinen stressihäiriö, joka pahimmillaan rajoitti häntä niin, että hän oli pitkään toimintakyvyn rajamailla. Hän jopa yritti olla räpyttämättä silmiään, sillä kun hän sulki silmänsä, hän näki edessään ruumiinosia ja tunsi kalmanhajua.
Tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea, sillä se kertoo totuuden patologin ammatista, josta harva tietää paljoakaan ja joka ei todellakaan ole sitä samaa mitä näemme TV:n rikossarjoissa.
Lisätietoa kirjasta löydät täältä.
marras 22, 2021
Poimintoja kirjasta Maailman onnellisin mies (Jaku E.)
”Jaettu suru on puoli surua, jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.”
”Ihmiset kuolevat, kukatkin kuihtuvat, rauta ja teräs särkyy, mutta ystävyys säilyy.”
”Missä on elämää, siellä on toivoa.”
Eddie Jaku ei koskaan uskonut kirjoittavansa kirjaa, mutta niin vain kävi. 100-vuotiaana, vain vuotta ennen kuolemaansa, hän julkaisi kirjan elämästään ja siitä, kuinka hän selviytyi elämäänsä kohdanneista lukuisista vastoinkäymisistä ja Auschwitzin keskitysleiristä.
Jaku kirjoitti, että jos menettää moraalinsa, kadottaa itsensä. Koskaan ei saa luopua toivosta eikä koskaan ole liian myöhäistä olla ystävällinen ja kohtelias. Jaku ajatteli näin siitäkin huolimatta, että hän oli nähnyt hirvittävän määrän pahuutta. Jaku ei ollut katkera, vaikka hän ei pystynytkään ymmärtämään miten SS-joukot pystyivät leireillä murskaamaan ihmisten päitä ja sen jälkeen menemään koteihinsa syömään ja nukkumaan hyvin. Hän ei voinut käsittää Hitlerin joukkojen sadistista iloa, mutta hän oppi, että jos ihminsellä on voimakas tahto, hän pystyy säilyttämään toivonsa ja myös keho pystyy ihmeisiin. Kun ihminen kuolee, hän kuolee, mutta missä on elämää, siellä on toivoa.
Jaku kuitenkin jäi holokaustista ihmeen kaupalla henkiin. 75 vuotta sitten hän ei olisi koskaan uskonut, että hänellä olisi vielä joku päivä lapsia ja perhe, mutta niin kuitenkin kävi. Jaku kirjoitti, että ihmeitä tapahtuu aina vaikka näyttäisi kuinka synkältä. Hän painotti, että ihmeitä voi myös saada tapahtumaan. Jakulle suurin ihme oli kuitenkin se, että hän oli elossa ja hän sai kokea vielä suurta onnea elämässään.
Rakkaus oli Jakulle suurin voima. Elämän kurssi muuttui täysin kun hän tapasi naisen nimeltä Flore ja rakastui häneen ensi silmäyksellä. Jaku kertoi kuinka hän oli hyvin sulkeutunut niistä kaikista kauheuksista aina siihen asti kunnes hänestä tuli isä. Hän kertoi koskettavan kauniisti kuinka hänen sydämensä korjaantui siitä hetkestä ja hänestä tuli parempi ihminen. Hän myös mainitsi, että ihmisen tulisi tyytyä siihen mitä hänellä on, sillä kateus sairastuttaa. Hän kirjoittikin, että onni ei putoa taivaalta vaan onni tulee sisältä.
Kaikesta huolimatta onnellinen
Paras kosto on olla maailman onnellisin mies, kirjoitti Jaku. Natseille juutalaiset eivät olleet ihmisiä ja heitä kohdeltiinkin ”juutalaiskoirina”. Hän ei voinut vuosiin puhua holokaustista kenellekään. Hän pohti, että jos menettää lähes kaikki rakkaimmat ihmisensä, miten ihmeessä siitä voisi puhua. Hän mietti mihin tätä kaikkea kärsimystä tarvittiin. Yhden mielipuolen vuoksi, syyttä suotta. Hän myös mietti miksi juuri hän jäi henkiin ja ensin hän ajattelikin, että ehkä Jumala oli valinnut väärät ihmiset. Myöhemmin hän kuitenkin ymmärsi, että hänen tehtävänsä oli puhua tästä kaikesta. Niinpä hän perusti yhdistyksen 20 muun selviytyneen kanssa ja päätti aloittaa puhumisen (Holocaust Survivors in Australia).
Jaku kirjoitti, että niin kauan kuin sydämessäni olisi pelkoa ja kipua, en olisi todella vapaa. Hän ajatteli, että lapset eivät hyödy siitä, että heitä opettaa pelkäämään, joten hän halusi jakaa enemmän toivoaan kuin tuskaansa. Hän ei halunnut lannistaa ketään kielteisellä ajattelulla. Jakulle perhe oli kaikki kaikessa. Niissä hän näki itsensä ja rakkauden. Siksi hän painotti sitä, että ystävällisyys ja jalous ovat aina tärkeämpiä kuin raha. Hänellä oli sanonta: ”Olkoon sinulla rakkautta vaikka muille jakaa, terveyttä tehdä töitä olan takaa ja hyvien ystävien joukko vakaa.”
On ymmärrettävää, että Jaku ei pystynyt koskaan antamaan anteeksi holokaustin hirveyksiä. Hän pystyi siitäkin huolimatta elämään onnellista elämää, sillä hän sanoi että vaikka elämä ei ole aina onnellista, olet silti onnekas kun olet elossa.
Lisätietoa kirjasta löydät täältä.
Lisää blogikirjoituksiani löydät täältä.
