marras 11, 2023
Poimintoja ja pohdintoja George Orwellin kirjasta Vuonna 1984 (WSOY)
1984 ei suinkaan ollut se vuosi, jolloin George Orwell kirjoitti tämän klassikoksi muodostuneen teoksen. Tämä dystooppinen romaani julkaistiin vuonna 1949 ja se sijoittuu vuoteen 1984. Kirja on todella outo, ahdistava, poliittinen ja filosofinenkin. Orwell kertoo tarinan, jossa maailma on totalitaarinen ja jossa yksilönvapaus on olematon. Vallassa on ”Isoveli”, joka on valtaapitävien puoluiden ilmentymä. Maailmassa on vain kolme valtiota: Oceania, Itä-Aasia ja Euraasia.
Kirjan päähenkilö on Winston Smith, 39-vuotias totuusministeriössä työskentelevä mies. Hänen ja muiden ihmisten elämää rajoittavat joka asunnossa olevat teleruudut, joista kantautuu ohjeita kansalaisille, ja joka puolelle piilotetut mikrofonit, ajatuspoliisi sekä ilmiantajat. Lisäksi tässä totalitaarisessa maailmassa ei saa ajatella väärin ja menneisyyttä ei saa olla. Jos sattuu aloittamaan puoluetta vastaan sodan, on käytännössä jo kuollut. Pitää elää ja ajatella täysin sääntöjen mukaan sekä käyttää uudiskieltä, jonka tarkoituksena on rajoittaa ajattelua ja estää kapinallisia ajatuksia.
Sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa
Orwellin kirjassa oceanialaisille kerrotaan jatkuvasti, että ilman sotaa ei ole rauhaa. Se tarkoittaa, että jos haluaa rauhaa, täytyy olla sotaa. ”Vapaus on orjuutta” tarkoittaa sitä, että jos ihminen yrittää olla vapaa, johtaa se vapauden menettämiseen ja orjuuteen. Tietämättömyys on voimaa vihjailee siitä taas siitä kuinka kansalaisten tulisi sokeasti uskoa mitä hallinto heille sanoo. Jos he alkaisivat ajattelemaan omilla aivoillaan ja kyseenalaistamaan asioita, hallinto heikkenisi ja kansalaisten tuska kasvaisi.
Kirja pistää miettimään miten paljon valtion tulisi rajoittaa ihmisten toimintaa. Vielä muutama kymmenen vuotta sitten ajattelin naiivisti, että yksilönvapaus lisääntyy vuosi vuodelta ja että yhteiskuntamme on menossa jatkuvasti parempaan suuntaan. Nyt vuonna 2023 tuntuu, että maailmassa yksilönvapautta rajoitetaan entistä enemmän, EU säätelee kaikkia tekemisiämme yhä tiukemmin ja sodat riehuvat ympärillämme. Olemme kenties vapauden harhassa ja emme olekaan niin vapaita kuin kuvittelimme olevamme. Isoveli valvoo.
Lukusuositus: 4/5
Lisätietoa kirjasta täältä.
Lisätietoa terapiapalveluistani täällä.
tammi 23, 2022
Ajatuksia ja poimintoja kirjasta Pikkuporvarit (A. Kontula / into)
”Paniikki alkaa vast ku kaikki menee hyvin.” -Paperi T.
Pikkuporvari. Mikä se on? Anna Kontula käsittelee teoksessaan pikkuporvarillisuutta, joka Kontulan mukaan tarkoittaa yläluokkaa ihannoivia, pelokkaita, värittömiä ja materialistisia keskiluokkaisia ihmisiä. Pikkuporvarit ajattelevat, että onnellisuus syntyy kylläisyydestä, vakaudesta ja syvyydestä, ja he arvottavat asioita rahan kautta. Kontula kirjoittaa, että keskiluokkaiset pikkuporvarit ovat kykenemättömiä muodostamaan omaa identiteettiä, kyvyttömiä ottamaan rennosti ja pitämään aidosti hauskaa, sillä aina on jotain josta kantaa huolta tai jota pitää varoa. Tämä johtaa myös usein ahdasmieliseen ajatteluun suhteessa seksiin ja avioliittoon.
Pelot ja säännöt ohjaavat pikkuporvaria
Pikkuporvari ei halua myöntää luokkaeroja, mutta haluaa silti lokeroida, sillä lokerot luovat turvaa. Pikkuporvari haluaa pitää jatkuvasti yllä keskiluokkaista imagoa, olla tunnollinen, kunnon kansalainen, ahkera ja työorientoitunut. Mahdolliset ongelmat lakaistaan maton alle. Pikkuporvarilla on huoliteltu ulkonäkö ja siisti koti. Kotona kaikille asioille on oma paikkansa, sillä järjestys se olla pitää. Kynsilakkakaan ei saa lohkeilla, sillä se voisi viestiä muille elämänhallinnan ongelmista. Kontula kysyykin: ”Mitä jos unohtaa mennä vauvauintiin? Tuleeko lapsesta nyt yksinäinen ja lihava?” Pikkuporvaria ohjaavat pelot, raamit ja sapluunat.
Kontulan kirja on kirjoitettu tarkoituksella hieman kieli poskella, sillä jokaisessa meissä on pikkuporvaria, myönsimme sitä tai emme. Kun on selvät sävelet, elämä saattaa tuntua jotenkin kontrolloidummalta ja helpommalta. Mutta voiko elämää kuitenkaan loppujen lopuksi hallita? Mitä jos ottaisikin välillä rennommin, hulluttelisi ja tekisikin päinvastoin kuin suuresti pikkuporvallinen yhteiskuntamme odottaa, huolimatta siitä mitä muut ajattelevat? Uskaltaisitko? Haluaisitko? Voisitko?
Kontula kirjoittaa myös rahan roolista yhteiskunnassamme. Hän mainitsee ahneuden ja pelon liiton, ja sen miten yleinen logiikka on, että varakkaat ovat kunnollisia kun taas köyhät eivät ole. Kontula sanoo, että rahan ei tulisi koskaan olla ihmisen elämän keskipiste. Jos pyrkii aina jäljittelemään ylempää yhteiskuntaluokkaa ”hinnalla millä hyvänsä”, kierre on loputon.
Turvallinen, häiriötön elämä
Jos pyrkii jatkuvasti häiriöttömään elämään, voi unohtaa elää. Keskitien valitsemisesta syntyy keskinkertaisuutta, kirjoittaa Kontula. Pikkuporvari on järjestyksen ihminen, ja vaikka hän olisi saavuttanut elämässään kaiken haluamansa (työ, perhe, talo, kuntosali-ja juoksuharrastus jne.), hänen turvallisesta ja seesteisestä elämästä on voinut tulla tylsää. Tuntuu, että elämästä puuttuu edelleen jotain.
Kontula kirjoittaa, että turvallisuudesta ja järjestyksestä käsin elämää on vaikea elää isolla E:llä. Turvattu, pehmustettu voi tietenkin olla myös ihan mukavaa. Pikkuporvariudessa ei ole mitään väärää, mutta kuten Kontula kirjoittaa, omaa moraaliaan ei saisi koskaan pakottaa muiden moraaliksi. Me olemme jokainen omia autonomisia yksilöitämme, jotka saamme kuulua joukkoon – tai olla kuulumatta.
Lisätietoja kirjasta löydät täältä.
