helmi 13, 2023
Poimintoja Johann Harin kirjasta Kadonnut keskittymiskyky (Bazar Kustannus)
Keskittyminen on nyky-yhteiskunnassamme hankalaa. Monet asiat heikentävät ihmisten keskittymiskykyä ja juuri tähän aiheeseen Johann Hari pureutuu kirjassaan Kadonnut keskittymiskyky.
Täytyy myöntää, että päätin ottaa tämän kirjan lukulistalleni, sillä olen huomannut, että muutaman viimeisen vuoden aikana keskittymiskykyni on selvästi heikentynyt. Tuntuu, että yhä helpommin ajatukseni lähtevät vaeltamaan juuri silloin kun pitäisi keskittyä johonkin olennaiseen, mutta samaa olen huomannut myös muissa lähipiirini ihmisissä. Huomaan, että osasyynä on kuvitelmani siitä, että pystyisin olemaan jotenkin yli-ihminen ja multitaskaamaan eli tekemään monia asioita samaan aikaan, mutta eihän se näin ole.
Hari kertoo, että kun ihminen keskeytetään, keskittyneen tilan palautuminen kestää tutkimusten mukaan keskimäärin 23 minuuttia. Päivittäiset keskeytykset eivät siis ole aivan yhdentekeviä, erityisesti jos niitä on useita päivän aikana. Ei siis ihme, jos aivot tuntuvat kuormittuneilta ja keskittyminen on vieläkin vaikeampaa. Aivoille parasta olisi, jos tekisimme vain yhtä asiaa kerrallaan (monotasking) ja pyrkisimme ns. flow-tilaan. Hari mainitsee, että olisi tärkeää löytää itselle tärkeitä asioita, jolloin huomion kiinnittäminen olisi helpompaa. Kuitenkin hän muistuttaa, että ei kannata tehdä mitään liian vaikeaa tai liian helppoa, sillä vain sopivan haastava tehtävä pitää flown yllä ja huomauttaa, että tutkimusten mukaan mitä enemmän flow-tilaa ihminen kokee, sitä paremmin hän voi.
Kohti positiivista päämäärää
Hari rohkaisee ajattelemaan positiivisesti. Hän myös kirjoittaa siitä miten stressi on myrkkyä keskittymyskyvyllemme. Stressille ei saisi antaa liikaa tilaa, sillä se on Harin mielestä vain tunnetila ja sarja ajatuksia. Stressi syntyy Harin mukaan sisältä eikä todellisuudessa lainkaan mistään ulkopuolisesta.
Jos puhelimesi ruudulle ilmestyy vähän väliä eri sovellusten ilmoituksia tai jos huomaat rullaavasi puhelimesi näyttöä jatkuvasti, aiheuttavat nämä toistuvia keskeytyksiä. Hari mainitseekin, että kun huomaa toimivansa näin, siitä on yhtä helppo päästä eroon muun muassa säätämällä sovellusten ilmoitusasetuksia tai asettamalla esimerkiksi aikarajan sovellusten käytölle.
Ongelmien juurisyyt
Jos huomaat keskittymiskykysi heikentyneen, on hyvä ehkä pysähtyä miettimään mitkä asiat keskeyttävät ja mitkä ovat ne niin sanotut juurisyyt heikentyneelle keskittymiskyvylle. Hari kirjoittaa, että on olemassa asioita joihin voimme yksilötasolla vaikuttaa enemmän ja sitten on asioita, joihin voimme vaikuttaa vähemmän.
Tässä muutamia poimintoja kirjasta:
- Sosiaalinen media / sovellukset
- Talous/raha
- Ruokavalio
- Saasteet
- Biologisten tarpeiden tukahduttaminen
- Kiireinen yhteiskuntamme
Koska kaikkiin asioihin emme voi vaikuttaa vaikka kuinka haluaisimme, tärkeintä olisi opetella rauhoittumaan. Rauhoittuminen on taito, jonka jokainen voi oppia missä iässä tahansa ja jonka myös vanhemmat voisivat opettaa lapsilleen. Hari tosin mainitsee, että monet vanhemmat ovat itse liian ylikuormittuneita opettaakseen rauhoittumista lapsilleen, mutta heitä ei pitäisi syyttää tilanteesta. Tärkeintä on ehkä ymmärtää, että geenien merkitys keskittymiskyvyn kehittymiselle on tutkimusten valossa (mm. kaksostutkimukset) hyvin pieni, joten keskittymiskyky on todellakin opittavissa ja ympäristön vaikutus keskittymiskyvylle on suuri.
Kadonnut lapsuus
Hari kirjoittaa myös lapsuuden muutoksesta. Lapsuus ei ole enää samanlaista kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Lapsuus ei ole enää vapaata leikkiä ja myös koulu on muuttunut. Ennen lapset saivat leikkiä vapaasti ja nykyään ajatellaan, että ”vain huono äiti ei pidä lapsiaan silmällä koko ajan.”
Hari kirjoittaa siitä kuinka koulu on valitettavasti nykyään pitkälti kokeisiin valmistautumista. Leikki ja oppiminen ovat jääneet sivurooliin, ja aikuiset ohjelmoivat suurilta osin lasten päivät. Hari kuitenkin ylistää kirjassaan juuri suomalaista koulunkäyntiä, jossa varsinainen koulu alkaa vasta 7 vuoden ikäisenä ja sitä ennen lapset saavat oppia enemmän juuri leikin kautta.
Sisäinen motivaatio syntyy vapaudesta ja siitä, että saa tehdä itseään kiinnostavia asioita, kirjoittaa Hari. Hari pyytääkin pohtimaan mitä rakastit tehdä lapsena ja mitä kiellät nyt omilta lapsiltasi.
Lukusuositus 4/5.
Lisätietoja kirjasta löydät täältä
Lisätietoja terapiapalveluistani löydät täältä
syys 2, 2022
Poimintoja ja pohdintoja kirjasta How are you, Really (J.Kutcher / Harper Collins Publishers Inc.)
Kuinka voit, oikeasti? Kysyy yrittäjä ja kirjailija Jenna Kutcher. Kirja on erittäin virkistävä, mutta myös niin täynnä asiaa, että sen olisi kenties voinut jakaa kahteen eri teokseen. Lisäksi kirja sisältää paljon esimerkkejä Kutcherin omasta elämästä, mutta en sisällyttänyt niitä tähän blogikirjoitukseen.
Kirja alkaa mielenkiintoisesta näkökulmasta. Kutcher kirjoittaa, että monet self-help oppaat antavat meille läjäpäin erilaisia vinkkejä ja neuvoja, mutta usein käy kuitenkin niin, että niistä ei silti löydy meille ratkaisuja. Miksi nämä kirjat eivät sitten toimi niin kuin niiden olettaisi toimivan? Kutcherin mielestä syy on siinä, että eri kirjoissa tarjotut ratkaisut eivät alunperinkään olleet omiasi vaan jonkun toisen omia. Siksi ne eivät sellaisenaan toimi juuri sinulle, vaan sinun tehtäväksesi tulee löytää oma totuutesi, omat ratkaisusi.
Tunteet ovat signaaleja, joita Kutcher kehottaa meitä kuuntelemaan. Hän pyytää meitä pysähtymään, keskittymään ja olemaan rehellisiä itsellemme. Hän myös varoittaa meitä tunteiden torjumisesta, sillä mikäli tunteensa torjuu, ne löytää edestään lopulta tavalla tai toisella.
Tunne tunteesi
Tunteet ovat kuin kompassi. Tunteet kertovat, miltä sinusta tuntuu. Ovatko hartiasi kenties jännittyneenä vai huomaatko purevasi jälleen kerran hampaitasi yhteen. Kutcher pohtii, että ehkä meidän ”ei-niin-kivat” hetket ovat tärkeitä juuri siksi, että ne ohjaavat meitä kohti jotain uutta, jotain muutosta. Uskalla tuntea kaikki tunteesi, sillä muuten ikääntyessäsi kannat taakkaa, joka lyhistää sinut, varoittaa Kutcher.
Moni meistä toimii elämän keskellä helposti autopilotilla ja saattaa unohtaa siinä samalla oman itsensä. Kuinka usein tulee pysähdyttyä miettimään, onko kaikki tarpeeksi hyvin? Kuinka usein tulee oikeasti mietittyä mitä todella haluaa? Miten usein syyllistymmekään siihen, että toimimme muiden odotusten mukaan?
Jos et koskaan innostu mistään, tarvitset muutosta!
Ensiksi tulee paha päivä, sitten se vaihtuu huonoksi viikoksi, jonka jälkeen puhutaankin surkeasta kuukaudesta. Mutta entä jos käykin niin, että hankala vaihe jatkuukin vuosia?
Kutcher sanoo suoraan, että jos elämä on vain alakuloa, ainoa asia mikä voi auttaa, on muutos. Meillä ei ole varmasti pulaa neuvoista, niitä tyrkytetään meille usein ja myös hyvällä tarkoituksella, mutta silti jokainen meistä on oman elämänsä portivartija. Kutcher muistuttaa, että muiden ihmisten mielipiteet voivat helposti ”halvaannuttaa” meidät, jolloin kannattaisi aina ensin kysyä itseltään mielipidettä ennen kuin kysyy sitä muilta.
Parhaat hetket tulevat siitä kun saavutamme jotain meille merkityksellistä ja kun pääsemme henkiseen flow- tilaan. Kutcher muistuttaa, että me kehitymme koko ajan ja mikään ei ole pysyvää.
Muutos on väistämätöntä, halusimme tai emme
Muutos on väistämätöntä, halusimme tai emme. Muutos myös luo helposti kaaosta, mutta sen on tarkoituskin tehdä niin, sillä sen tehtävä on aika ajoin ”ravistella perustuksiamme”. Liian usein käy niin, että pyrimme kynsin hampain pysymään paikallamme. Sinnittelemme esimerkiksi ihmissuhteissa, työpaikoissa, asunnoissa tai tietyissä identiteeteissä usein senkin jälkeen vaikka olemme huomanneet, että ne eivät enää palvele meitä. Kutcher kirjoittaa, että se on tietyllä tapaa hyvin ymmärrettävää ja inhimillistä, sillä usein ihmiset pelkäävät sijoitustensa menevän hukkaan.
Kutcher kirjoittaa myös, että kipu ja suru ovat ystäviämme, jotka ovat johdattamassa meitä oikealle polulle. Ei siis kannata hukata aikaa loputtomiin ja odottaa, että nämä tunteet menisivät itsestään ohi.
Lopuksi haluan poimia kirjasta erinomaisen kysymyksen, jonka mielestäni jokaisen olisi hyvä esittää itselleen aika ajoin:
Milloin viimeksi tunsit eläväsi täysillä?
Niinpä niin.
Vahva lukusuositus 4/5. Lisätietoa kirjasta löydät täältä.
Lisätietoa tarjoamistani terapiapalveluista löydät täältä.
kesä 29, 2022
Poimintoja kirjasta That Little Voice In Your Head (M.Gawdat / Pan Mcmillan)
”Learn to make your reptile safe.”
”Hold your heart kindly like a delicate butterfly.”
”When the masks drop, you will feel real joy.”
”Wear your heart on your sleeve.”
”We only feel when we are alive and we are only alive when we feel.”
”To lose, you must have it in the first place.”
”Anything worthwhile is never easy.”
Ajattelin, että Mo Gawdatin esikoisteos Solve For Happy olisi kenties paras lukemani kirja ikinä, mutta saatoin olla väärässä. Gawdatin uusin teos That Little Voice In Your Head on tajunnanräjäyttävä siitäkin huolimatta, että Gawdat kirjoittaa hyvin tutuista teemoista kuten tunteista, ajattelusta, aivoista, onnellisuudesta, kiitollisuudesta sekä tottakai onnellisuuden yhtälöistä. Nyt hänellä on kuitenkin rohkea haaste meille kaikille: 1 miljardia onnellista.
Gawdat kirjoittaa siitä kuinka jokaisella meistä on tilanteita, joissa huomaamme, että ajattelumme harhailee. Saatamme toistaa haitallisia ajatusmalleja päivistä, viikoista tai jopa vuosista toiseen – ja meistä tulee niissä todellisia eksperttejä. Me tunnemme hirveän määrän erilaisia tunteita, ja kun emme tunne, tunnemme silloinkin tylsyyttä. Myös epätoivo saa meidät tuntemaan itsemme tunnottomiksi (numb).
Fake it ’till you make it
”Fake it ’till you make it.” Siinä ehkä huonoin vinkki mitä on olemassa, sanoo Gawdat. Ihmiset ovat mestareita piilottelemaan tunteitaan, ja usein esitämme, että ”ei tunnu missään”. Jokainen päähämme tupsahtava ajatus kuitenkin aiheuttaa meissä jonkin tunteen. Koska Gawdat on koulutukseltaan insinööri, hän rakastaa selittää asiat erilaisin yhtälöin. Esimerkiksi kateuden yhtälö on seuraavanlainen: Kateus on yhtä kuin mitä toisella on, minkä toivon, että minulla olisi vähennettynä se, mitä minulla on.
Gawdat rohkaisee tuntemaan tunteet, sillä muuten niistä kasvaa hirviö. Hän rohkaisee myös jakamaan tunteet, mutta vain luotettujen henkilöiden kanssa. Saatamme joskus pidätellä tunteitamme, koska pelkäämme muiden ihmisten reaktioita. Tunteemme ovat kuitenkin herkkiä, niitä pitää rakastaa ja hyväksyä ne. Ne ovat elämän suola. Anna muiden tuntea myös ja auta heitä avautumaan ilman arvostelua. Ole empaattinen.
Se, että ihmiset eivät koskaan muuttuisi, ei pidä paikkansa, sanoo Gawdat. Hän puhuu neuroplastisuudesta ja siitä, miten harjoittelulla ja määrätietoisuudella voimme päästä haluamaamme tavoitteeseen. Hän kertoo siitä, kuinka ihminen yleensä rakastaa draamaa ja siksi me myös toistamme samaa tarinaa, samaa ”looppia” eli silmukkaa. Sama tarina toistettuna vahvistaa aivojen yhteyksiä, ja kun etsimme elämästämme asioita jotka pelottavat meitä, tulemme yhä pelokkaammiksi.
Gawdat kertoo kirjassaan lukuisia tapoja, joiden avulla voi harjoitella esimerkiksi kiitollisuutta, hyvyyttä, rakkautta itseään kohtaan tai vaikkapa kärsivällisyyttä. Hän opastaa muun muassa miten ihminen pystyy halutessaan muuttamaan tunteitaan hetkessä. Hän avaa, kuinka aivojen toiminta vaikuttaa hormoneihimme, mutta ehkä tärkeimpänä hän muistuttaa, että mikään tunne ei loppujen lopuksi voi meitä satuttaa ellemme anna sille sitä voimaa.
Lopeta stressaaminen
Kuulostaa vaikealta, mutta se on Gawdatin mukaan yllättävän helppoa. Gawdat kehottaa tekemään päätöksen heti ja aloittamaan pitämällä tauko ja venyttelemään. Hän puhuu psykologisesta rauhoittumisesta ja rentoutumisen taidosta, jolloin on tarkoitus päästä pois ”loopista”. Muuten ajaudumme syöksykierteeseen, joka saa meidät onnettomiksi.
Hän vertaa aivojamme tietokoneeseen, jolla on rajalliset resurssit sekä prosessorin teho. Jos kuormitamme aivojamme liikaa, aivomme ”jumittuvat” aivan samaan tapaan kuin kävisi tietokoneellekin. Siksi onkin tärkeää kiinnittää huomio aitoihin ja olennaisiin asioihin, jolloin aivot eivät ylikuormitu. Kun huomaa, että aivot alkavat ylikuormittua, kannatta varmistaa, että ei ainakaan yritä tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Gawdat muistuttaa, että multitasking eli monen asian yhtäaikainen suorittaminen ei ole mahdollista. Tee siis kaikki yksi asia kerrallaan, ja niin kuin tekisit sen ensimmäistä kertaa. Ota vaikkapa mansikka käteesi, ihaile sitä hetki, ota siitä pieni palanen, pureskele hyvin ja nielaise. Tai jos hartiasi tuntuvat kipeiltä, älä vastusta kipua vaan hiero niitä hetki, ja vain ole ja kuulostele.
Ajattelu ei ole pahasta
Ajattelu ei ole paha asia. Jos ajattelet hyviä asioita, anna mennä. Gawdat painottaa, että tärkeintä olisi saada poistettua turha negatiivinen ajattelu, ei siis kaikkea negatiivista ajattelua. On tärkeää ottaa vastaan ne ajatukset ja tunteet, jotka nousevat esille. Pikkuhiljaa mieli alkaa muovautua kohti parempaa, mutta se vaatii kurinalaisuutta ja harjoitusta. Älä ajattele on huono tavoite, sillä se ei ole mahdollista. Parempi tavoite on opetella ajattelemaan positiivisemmin.
Kukaan ei ole aina onnellinen, kaikki ovat joskus onnettomia. On kuitenkin mahdollista opetella palaamaan nopeasti onnellisuuteen (bounce back time). Gawdat puhuu siitä, miten aivomme eivät aina tiedä totuutta, ne vain olettavat asioita. Siksi hän suosittelee selvittämään totuuden! Aivojemme todellisuuteen vaikuttavat aiemmat draamat, muistot jne. Siksi aivoiltamme pitääkin vaatia todistusaineistoa väitteiden tueksi. Saatat esimerkiksi ajatella: ”Hän ei enää rakasta minua”. Onko tämä oikeasti totta?
Älä anna minkään valheen musertaa sinua, pyytää Gawdat. Haitalliset ajatukset ovat usein toistuvia ja niistä ei ole meille mitään hyötyä. Gawdat vertaa niitä metelöivään hälytysjärjestelmään. Miksi vain istuisit ja kuuntelisit sitä meteliä? Mitä hyötyä siitä on? Näin toimimalla jatkaisit vain omaa kärsimystäsi. Tee siis jotain asialle, ja kun teet, alat voida paremmin, lupaa Gawdat.
Mitä jos kärsimys on kroonista?
Gawdat ajattelee, että jokaisella kärsimyksellä on myös positiivinen puoli. Hän kysyy: ”Jos saisit poistettua kaikki kokemasi vaikeudet, mutta samalla poistuisivat kaikki ne asiat, jotka olet oppinut vaikeuksiesi vuoksi, suostuisitko?” Gawdat muistuttaa, että ulkopuolisia voimia on vaikea hallita eikä menetettyä saa takaisin, mutta voimme kaikesta tästä huolimatta yrittää tehdä maailmasta paremman paikan. Hyväksy tilanteesi ja sitoudu tekemään jokaisesta päivästä hieman parempi. Älä luovuta, kokeile uudelleen, ole legenda! Anna myrskyn riepotella kunnes alkaa tyyntyä.
Elämä on nollasummapeliä
Kaikki mitä kutsumme elämäämme, maksaa. Gawdat kertoo muutaman konkreettisen esimerkin: Paita pitää pestä, pesukone pitää huollattaa, kännykkä pitää ladata ja niin edelleen. Kaikista näistä asioista on varmasti hyötyä, mutta mikään ei ole ilmaista. Enemmän ei siis aina tarkoita onnellisempaa elämää. Kun meillä on enemmän rahaa kuin tarvitsemme, me kulutamme sen asioihin, joita emme edes halua.
Gawdat rohkaisee kaikkia antamaan, mutta myös vastaanottamaan. Hän kehottaa ottamaan osaa kiltteyshaasteeseen: Anna joka päivä jotain tuntemattomalle ihmiselle. Hymyile. Sano jotain mukavaa ihmisille, jotka eivät odota sitä. Ota kontaktia ihmisiin, joita et edes tunne. Pistä hyvä kiertämään. Tavoitteena 1 miljardia onnellista.
Kirjan lopussa hän pyytää lukijoita lähettämään rukouksen edesmenneelle pojalleen Alille. Lue kirja, niin tiedät miksi.
Erittäin vahva lukusuositus!!! <3
Lisätietoa kirjasta löydät täältä
Lisätietoa terapiapalveluistani
kesä 23, 2022
Poimintoja ja pohdintoja kirjasta Eroon oireista (M.Nordin, Viisas Elämä)
”On kaksi voimaa, jotka ohjaavat elämää: Rakkaus ja pelko.” – Maria Nordin
”Kärsimys syntyy vastustuksesta.” – Eckhart Tolle
”Jos toimit aina samoin, saat aina saman lopputuloksen.” – Albert Einstein
”Luulin, että pidimme vain hauskaa, mutta loimmekin muistoja.” – Nalle Puh
Maria Nordin esittelee kirjassaan oman tietoisuustaitomenetelmänsä, jonka tarkoituksena on toimia paranemisen tukena sekä lisätä elinvoimaa ja luovuutta. Kirjassa painotetaan, että kyseessä ei ole lääketieteellinen hoito ja koskaan ei tule jättää huomiotta terveydenhuollon ammattilaisten neuvoja ja lääketieteellistä hoitoa.
Kirja on saanut paljon huomiota osakseen, niin hyvässä kuin pahassa. Koska olen kiinnostunut kaikesta mikä saa osakseen kritiikkiä, ei ole ihme, että tartuin tähän kirjaan suurella mielenkiinnolla, mutta myös skeptisyydellä. ”Bring it on, Maria”, huomasin ajattelevani kun pitelin kirjaa kädessäni.
Jo heti kirjan alkupuolella huomasin, että minulle ’ah niin ominainen’ skeptisyyteni alkoi lieventyä. Pohdin hiljaa mielessäni miksi tästä kirjasta oikeastaan onkaan noussut sellainen negatiivinen häly. Kirja ei pakota lukijaansa mihinkään, mutta rohkaisee pohtimaan suhtautumista asioihin ja tutustumaan Nordinin 12 askeleen menetelmään.
Aivojen muovautuvuus
Nordin kirjoittaa, että tietoa ja vastauksia ei tarvitse loputtomasti etsiä. Riittää, että laittaa tietoisen mielensä syrjään ja avautuu vastaanottamaan sanatonta tietoa. Elämää olisi hyvä tarkastella eri näkokulmista ja olisi hyvä uskaltaa kurottautua myös oman ajattelunsa ulkopuolelle. Kun alkaa luottaa parantavaan voimaan itsessään, alkaa väistämättä tapahtua muutoksia.
Usein yllättävänkin pienet asiat voivat tuottaa kipua, hengenahdistusta, päänsärkyä ja niin edelleen. Nordin selittää, että kun ihminen kokee uhkaa, hänen puolustusjärjestelmänsä havahtuvat ja alkavat etsiä ympäristöstä tai kehon sisältä vaaratekijöitä. Se on meissä sisäänrakennettu ominaisuus, jotta oppisimme välttämään vaaraa.
Nordin puhuu neuroplastisuudesta eli aivoissa tapahtuvista muutoksista. Niitä tapahtuu todennäköisimmin juuri silloin kun ihminen kokee jonkin tunnetilan – tiedostipa tunnetta tai ei. Tiedostamattomia neuroplastisia muutoksia tapahtuu erityisesti elämän taitekohdissa. Hyvä kysymys onkin: Onko aivot ohjelmoituneet ylireagoimaan asioihin, jotka todellisuudessa eivät edes ole uhkia?
Olemisen tila
Nordin puhuu kirjassaan Tarinaminästä, Rooliminästä ja Korkemammasta minästä. Hän varoittaa, että Tarinaminä ja Rooliminä luovat helposti draamaa ja erillisyyttä, jolloin on vaikea saada yhteys Korkeampaan minään.
Korkeampi minä on Nordinin mukaan hiljaisuus mielen taustalla. Ihminen, jolla on vahva Korkeampi minä, on vahva yhteys omaan kehoonsa ja mieleensä. Kun Korkeampi minä vahvistuu, yksilön kokema kärsimys vähenee. Vastavuoroisesti mitä enemmän koemme kuormitusta, sitä herkemmin alamme samaistumaan Tarinaminään ja Rooliminään.
Kun ihminen oppii näkemään itsensä osana luontoa, pääsee hiljalleen harmoniaan myös kehollisesti.
Kaksi ohjaavaa voimaa: Rakkaus ja pelko
Iso osa ihmisistä kiinnittää enemmän huomiota epämiellyttäviin, mutta vaarattomiin ajatuksiin, kehollisiin tuntemuksiin ja tunteisiin. Tämä on hyvin yksilöllistä ja siksi vaikuttaa enemmän toisilla kuin toisilla.
Nordin puhuu kirjassaan Sisäisestä Suojelijasta eli ehkä kansankielellä pelosta, jonka pyrkimys on muistuttaa, että et ole turvassa. Vaikka Sisäisen Suojelijan tahto on tavallaan hyvä, suojella sinua pahalta, kaikki epämiellyttävät asiat eivät todellisuudessa ole aito uhka. Siksi Nordin rohkaiseekin puhumaan omalle Sisäiselle Suojelijalleen seuraavasti: ”Rakas Sisäinen Suojelija, kiitos huomautuksesta, mutta olen nyt täysin turvassa.”
Kärsimys syntyy vastustuksesta
Kärsimys ei aiheudu siitä mitä on, vaan siitä miten suhtaudumme siihen, mitä on. Negatiivisen asenteen myötä keho tuottaa elimistöömme stressihormoneita, jotka puolestaan voivat saada oireen vahvistumaan. Vastustus siis voimistaa kipua, kirjoittaa Nordin.
Ihmisille on tyypillistä, että kivusta tai epämukavuudesta halutaan nopeasti ja helposti eroon. Nordin muistuttaakin, että elämään kuuluu myös epämukavuutta ja sen vastustaminen usein lisää epämukavuuden tunnetta. Nordin ehdottaa kivun lievitykseen rauhallista läsnäoloa, lempeää kosketusta ja lohtua. Tuolloin keho alkaa tuottaa oman kipua lievittävän hormonicocktailin.
Kun epämukavuus iskee, Nordin kehottaa rentoutumaan tietoisesti ja hengittämään syvään, jolloin tuntemus usein laantuu. Jos et tekisi näin, jatkaisit vastustusta otsa kurtussa ja kipu voimistuisi. Hän muistuttaa myös, että aina rajutkaan oireet eivät kerro todellisesta uhkasta. Kerro pelollesi: ”Teet tärkeää työtä, mutta nyt riittää.”
Kiitollisuus on rakkautta
Aina kun oireesi tai niiden aiheuttaja ilmenee, Nordin kehottaa tuntemaan kiitollisuutta. Hän kuvailee kiitollisuutta rakkauden olotilaksi, jolloi stressihormonien pitoisuus kehossa laskee.
Kun ihminen on stressaantunut, hänen sykevälivaihtelunsa voi olla suurta. Monesti ajatellaankin, että pieni sykevälivaihtelu eli tasainen rauhallinen syke olisi merkki hyvinvoinnista. Nordin sanoo, että asia on kuitenkin päinvastoin. Sydän ei ole kone, vaan aistiva ja välittävä elin.
Kun huomaa, että elimistö käy ylikierroksilla, on hyvä opetella kiitollisuutta. Ajattele asioita, joita rakastat, esimerkiksi jotain läheistäsi, kotiasi, harrastustasi ja niin edelleen. Arki on täynnä kiitollisuuden aiheita kun antaa niille mahdollisuuden tulla esiin. Jos ei keksi muuta, niin jokainen hengenveto voi riittää kiitollisuuden syyksi. Nordin muistuttaa, että kiitollisuuden tukeminen vetää kiitollisuuden aiheita puoleensa. Ota myös kärsimystä tuottava asia kiitollisuudella vastaan, sillä kiitollisuus muuttaa kehon hormonitasapainoa ja mahdollistavat kehon oman parantavan voiman vapautumisen.
Positiivisuuden voima
Nordin rohkaisee tukemaan omaa hyvinvointia siirtymällä positiiviseen kielenkäyttöön. Hän rohkaisee luopumaan diagnoosin nimen, sairauden nimen ja oireiden käyttämisestä (paitsi lääkärin vastaanotolla). Lisäksi hän kehottaa luopumaan sanasta ”oire” ja korvaamaan sanalla ”haaste”.
Positiivisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö elämään kuuluisi epämukavuus. Nordin kirjoittaa, että olemme saaneet harhakuvan, että jos kaikki ärsytystä ja epämukavuutta aiheuttavat asiat katoaisivat elämästämme, olisimme onnellisia. Ihmiskunnan elämä ei kuitenkaan koskaan ole ollut yhtä mukavaa kuin se on nyt. Yhä pienemmät asiat tuottavat meille päänvaivaa, ja liiallinen mukavuus tukahduttaa kyvyn kestää vastoinkäymisiä, epämukavuutta ja epävarmuutta. Nordin kysyykin nerokkaasti: ”Haluatko olla onnellinen vai tuntea loputonta mukavuutta?”
Stressi (sana, joka pitäisi kieltää!) ja mikrobit
Kirjassa puhutaan myös stressistä. Inhoan sanaa stressi, joten vaihdan sen nyt omavaltaisesti lennosta sanaan ressu. Noin. Paljon hauskempi.
Ressu tarttuu ja se on addiktoivaa. Ressu kaventaa havainnointikykyämme ja huomio kiinnittyy negatiiviseen. Nordin väittää, että mikrobimme kuuntelevat tunnetilojamme. Jos koet uhkaa, mikrobiesi Sisäiset Suojelijat havahtuvat ja alkavat etsiä ympäristöstä syitä uhkalle eivätkä toimi optimaalisesti. Tätä väitettää tukee myös se, että jopa 90% kehomme välittäjäaineista muodostuu suolistossa yhdessä mikrobien kanssa. Siksi ressu alentaa usein myös vastustuskykyämme.
Mutta ei hätää. Tähänkin on apu olemassa. Kosketus auttaa tässäkin ja sen voi tehdä myös itselleen. Kosketus hellii aivoja, sanoo Nordin. Kosketus saa aivot tuottamaan hormoneja kuten oksitosiinia, serotoniinia ja luonnollisia opioideja.
Lainatakseni rohkeasti legendaarista Frank Pappaa: ”Kosketelkaa toisianne.”
Vahva lukusuositus 5/5.
Lisätietoa kirjasta löydät täältä.
Tutustu terapiapalveluihini täällä.
touko 17, 2022
Poimintoja Tommy Hellstenin äänikirjasta Rakkaus (Readme)
Rakkaus – Mitä se on? Tätä on pohdittu varmasti koko ihmiskunnan historian ajan. Kuuntelin Tommy Hellsten äänikirjan Rakkaus, jossa hän kertoo rakkaudesta kauniisti ja viisaasti. ”Vain rakkaudessa voi olla heikko, keskeneräinen ja inhimillinen. Vain rakkaudessa voi elää.”
Hellsten sanoo, että rakkauteen liittyy vahvasti nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve. Saatamme myös ajatella, että rakkaus täytyy ansaita, jolloin ihminen yrittää olla kiltti ja kelpaava. Tämä aiheuttaa sen, että ihminen muuttuu helposti joksikin mitä ei ole.
Rakkautta ei voi ansaita, ostaa tai vaatia, mutta rakkaudelle voi antautua, sanoo Hellsten. Hän puhuu siitä, kuinka ihminen on heikko juuri siksi, että hän antautuisi rakkaudelle. Heikkous ja arvottomuus vievät meidät rakkauden äärelle.
Rakkautta ei voi vaatia.
Rakkaus on ihmisen sielun keskeisin tarve. Kun rakkaus väistyy, syntyy tyhjiö, koska kukaan ei rakasta. Rakkautta ei voi kuitenkaan pakottaa, sillä sielu voi rakastaa vain vapaudesta käsin. Hellsten kertoo, että jos toinen alkaa hylätä, tulee pelko ja alkaa syytellä toista. Tämä entisestään karkottaa toisen ja ihminen menettää sen mihin hän ripustautuu.
Hellsten rohkaiseekin siirtymään toisen ihmisen tutkimisesta itsensä tutkimiseen. Mitä syvemmälle uskallat katsoa itseäsi, sitä helpompi toista on kunnioittaa. Hellsten puhuu myös erillisyydestä, siitä kuinka erillisyydestä käsin voi antaa toisen mennä – Saat sen mistä luovut, menetät sen mihin takerrut.
Anna elämän kantaa
Onko maailmankaikkeus hyväntahtoinen vai pahantahtoinen? Kumpaan sinä uskot?, kysyy Hellsten. Jos ihminen uskoo enemmän pahantahtoiseen maailmaan, saattaa ajautua pelkojen maailmaan, josta käsin alkaa toimimaan ylivarovaisesti. Hän muistuttaa, että yliturvallisuuden vaatimus aiheuttaa sen, ettei uskalla elää. Hän kehottaa luopumaan itse rakennetusta turvasta ja hyppäämään elämään, kannettuna olemiseen. Vasta sitten saa huomata, että elämä kantaa.
Voit kuunnella äänikirjan täällä.
Lisätietoa terapiapalveluistani löydät täältä.
