Poimintoja Anders Hansenin kirjasta Aivoblues – Miksi voimme huonosti, vaikka kaikki on hyvin (Atena, 2022).
Ihmisen tärkein tehtävä on selviytyminen ja heti sen jälkeen lisääntyminen. Psykiatri Anders Hansen kysyy kirjansa otsikossa kenties ajankohtaisimman kysymyksen: ”Miksi voimme huonosti, vaikka kaikki on hyvin?”
Miksi tunteita on olemassa?
Tunteitamme säätelee aivoissa kaksi mantelitumaketta ja tunteet toimivat käyttäytymisemme ohjaamisessa. Hansen kirjoittaa, että erityisesti aivoissa sijaitsevan aivosaaren kokoerot vaikuttavat luonteenpiirteisiimme ja luonteenpiirteidemme on tarkoituskin olla erilaisia. Ei myöskään ole sellaista asiaa kuin ”normaali” aivosaari. On täysin normaalia, että aivomme ovat erilaisia ja on täysin normaalia, että elimistöstä tulevien aistimusten ”säätönappulat” on säädetty eri ihmisillä eri tasoille. Joillekin aiheutuu esimerkiksi stressistä helpommin voimakkaampia aistimuksia, kuten esimerkiksi vatsa-, selkä-, tai pääkipua, ja tämäkin on normaalia.
Tunteet ovat edellisten sukupolvien kuisketta, sanoo Hansen. Ahdistus, masennus ja paniikki ovat luonnollisia tiloja. On jopa kummallista, että kaikilla ei ole ahdistusta, koska se on koodattu meihin evoluution myötä. Eritysesti voimakkaat tunteet jäävät muistiin, koska se on aina ollut selviytymisen kannalta tärkeää. Hansen muistuttaa kuitenkin, että ahdistus ei ole vaarallista vaikka se onkin todella ikävää. Hän mainitsee myös, että ajattelulla tai tiedoilla ei voi estää ahdistusta eikä sitä voi yrittää hämätä.
Selviytyjien sukupolvi
Ihmiset ovat aiemmin kuolleet tartuntatauteihin jo ennen teini-ikää, vain aivan muutama sukupolvi sitten. Useimmat ihmisistä kuolivat nuorena. Olemme siis niiden onnekkaiden ihmisten jälkeläisiä, jotka eivät kuolleet lapsina. Olemme oppineet selviytymään taudeista, jotka ovat aiemmin tappaneet nuoria.
Hyvä esimerkki on stressi. Stressi aiheuttaa kehossa hälytystilan, jolloin aivot luulevat, että jokin on pielessä. Hansen kirjoittaa, että hänen kokemuksensa mukaan esimerkiksi masennuksen takana on usein se, että jokin suuri ja merkittävä päätös tekemättä, mutta joskus masennusta voi aiheuttaa myös elimistön inflammaatio eli tulehdustila. Masennuksen yhteydessä on kuitenkin aina syytä pohtia, onko esimerkiksi jokin suuri päätös tekemättä? Joskus meidän vain täytyy kokea ensin äärimmäisiä tunteita, jotta osaamme tehdä tarvittavat muutokset.
Yksinäisyys huonontaa terveyttä
Hansen kirjoittaa, että yksinäisyys on tutkimusten mukaan yhtä vaarallista fyysiselle terveydelle kuin jos polttaisi joka päivä askin tupakkaa. Yksinäisyys käynnistää ihmisessä ’taistele ja pakene’-reaktion ja herkistää muun muassa toisten ilmeille ja eleille. Aivot yliherkistyvät ja tutut tuntuvat helposti vierailta, jopa vihamielisiltä. Tämä johtuu siitä, että yksinäisyys viestittää aivoille suuremmasta kuolemanriskistä, koska yksin ollessa kukaan ei ole tulossa apuun ja se käynnistää elimistön hälytystilan. Hansen mainitsee, että kaikkein tärkeintä on yrittää välttää yksinäisyyttä, mutta muistuttaa, että yksin oleminen ei tarkoita kuitenkaan automaattisesti sitä, että ihminen olisi yksinäinen.
Tavoitteena hyvinvoiva ihminen
Hyvinvoiva ihminen ei etsi jatkuvasti ongelmia ja epäkohtia, mutta onnellisuus ei myöskään ole pysyvä olotila. Onnellisuuden tunteet ovat väliaikaisia ja niiden kuuluukin olla väliaikaisia, jotta ne toimivat motivaattoreina.
Liikunta ehkäisee tutkitusti masennusta, kirjoittaa Hansen. Hän puhuu myös omasta ammatillisesta kokemuksestaan käsin. Hansenin mukaan ihmisen pitäisi liikkua joka päivä, eikä pelkästään fyysisen terveyden, mutta myös aivojen ja mielenterveyden vuoksi. Hansen mainitsee, että masennus on myös osittain geneettistä, eli pelkästään liikunnallisuus ei kokonaan poista, mutta liikunnalla on mm. masennusta ja ahdistusta ehkäisevä vaikutus. Lisäksi tutkimusten mukaan liikunta toimii lääkkeenä erityisesti traumaperäiseen stressihäiriöön. Valitun liikuntamuodon merkitys on tutkimusten mukaan vähäinen ja tärkeintä on kun vain liikkuu.
Hansen havainnollistaa asiaa niin, että liikunta nostaa sykettä ja tällöin elimistö oppii, että sykkeen nousu ei ole vaarallista. Esimerkiksi paniikkikohtauksista kärsivän pitäisi tehdä sykettä kohottavaa liikuntaa, mutta aloittaa sykkeen nosto vähitellen.
Kun ihminen on hyvässä fyysisessä kunnossa, aivot tietävät, että ihminen pääsee juoksemaan karkuun tarvittaessa. Tämä rauhoittaa elimistön stressiä. Liikunnan aikana kortisolitasot hetkellisesti nousevat, mutta liikunnan jälkeen ne taas laskevat ja siksi liikunnan jälkeen tulee yleensä rauhallinen olo. Liikunta vahvistaa myös uskoa omiin kykyihin.
Hansen muistuttaa, että vakavasti uupuneille/masentuneille liikunta ei ole siinä hetkessä mahdollista. Heidän pitää ensin levätä.
Tämä on kohtaloni
Nykyään ajatellaan helposti, että ”tämä on kohtaloni.” Hansen puhuu kohtalonvaistosta.
Tiedetään, että tietyt geenit lisäävät riskiä sairastua erilaisiin sairauksiin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö riskitekijöihin voisi vaikuttaa, kirjoittaa Hansen. Jos ihminen ei usko, että voisi parantua, hän ei myöskään pyri aktiivisesti tekemään asialle mitään. Kuin tilanne olisi kiveen hakattu kohtalo.
Hansen sanoo, että paras vastalääke on tieto. Miksi sitten voimme nykyään niin huonosti, vaikka kaikki on paremmin kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa? Hansenin mukaan tämä johtuu siitä, että olemme unohtaneet, että olemme biologisia olentoja. Meidän tulisi ymmärtää biologiaamme paremmin, mutta samalla myös löytää merkityksellisiä syitä elää. Kun tietää vastauksen siihen miksi elää, löytää myös keinot siihen miten elää.
Lukusuositus 5/5.
Lisätietoa kirjasta täältä. Lisätietoa terapiapalveluistani täältä.
Poimintoja Johann Harin kirjasta Kadonnut keskittymiskyky (Bazar Kustannus)
Keskittyminen on nyky-yhteiskunnassamme hankalaa. Monet asiat heikentävät ihmisten keskittymiskykyä ja juuri tähän aiheeseen Johann Hari pureutuu kirjassaan Kadonnut keskittymiskyky.
Täytyy myöntää, että päätin ottaa tämän kirjan lukulistalleni, sillä olen huomannut, että muutaman viimeisen vuoden aikana keskittymiskykyni on selvästi heikentynyt. Tuntuu, että yhä helpommin ajatukseni lähtevät vaeltamaan juuri silloin kun pitäisi keskittyä johonkin olennaiseen, mutta samaa olen huomannut myös muissa lähipiirini ihmisissä. Huomaan, että osasyynä on kuvitelmani siitä, että pystyisin olemaan jotenkin yli-ihminen ja multitaskaamaan eli tekemään monia asioita samaan aikaan, mutta eihän se näin ole.
Hari kertoo, että kun ihminen keskeytetään, keskittyneen tilan palautuminen kestää tutkimusten mukaan keskimäärin 23 minuuttia. Päivittäiset keskeytykset eivät siis ole aivan yhdentekeviä, erityisesti jos niitä on useita päivän aikana. Ei siis ihme, jos aivot tuntuvat kuormittuneilta ja keskittyminen on vieläkin vaikeampaa. Aivoille parasta olisi, jos tekisimme vain yhtä asiaa kerrallaan (monotasking) ja pyrkisimme ns. flow-tilaan. Hari mainitsee, että olisi tärkeää löytää itselle tärkeitä asioita, jolloin huomion kiinnittäminen olisi helpompaa. Kuitenkin hän muistuttaa, että ei kannata tehdä mitään liian vaikeaa tai liian helppoa, sillä vain sopivan haastava tehtävä pitää flown yllä ja huomauttaa, että tutkimusten mukaan mitä enemmän flow-tilaa ihminen kokee, sitä paremmin hän voi.
Kohti positiivista päämäärää
Hari rohkaisee ajattelemaan positiivisesti. Hän myös kirjoittaa siitä miten stressi on myrkkyä keskittymyskyvyllemme. Stressille ei saisi antaa liikaa tilaa, sillä se on Harin mielestä vain tunnetila ja sarja ajatuksia. Stressi syntyy Harin mukaan sisältä eikä todellisuudessa lainkaan mistään ulkopuolisesta.
Jos puhelimesi ruudulle ilmestyy vähän väliä eri sovellusten ilmoituksia tai jos huomaat rullaavasi puhelimesi näyttöä jatkuvasti, aiheuttavat nämä toistuvia keskeytyksiä. Hari mainitseekin, että kun huomaa toimivansa näin, siitä on yhtä helppo päästä eroon muun muassa säätämällä sovellusten ilmoitusasetuksia tai asettamalla esimerkiksi aikarajan sovellusten käytölle.
Ongelmien juurisyyt
Jos huomaat keskittymiskykysi heikentyneen, on hyvä ehkä pysähtyä miettimään mitkä asiat keskeyttävät ja mitkä ovat ne niin sanotut juurisyyt heikentyneelle keskittymiskyvylle. Hari kirjoittaa, että on olemassa asioita joihin voimme yksilötasolla vaikuttaa enemmän ja sitten on asioita, joihin voimme vaikuttaa vähemmän.
Tässä muutamia poimintoja kirjasta:
Sosiaalinen media / sovellukset
Talous/raha
Ruokavalio
Saasteet
Biologisten tarpeiden tukahduttaminen
Kiireinen yhteiskuntamme
Koska kaikkiin asioihin emme voi vaikuttaa vaikka kuinka haluaisimme, tärkeintä olisi opetella rauhoittumaan. Rauhoittuminen on taito, jonka jokainen voi oppia missä iässä tahansa ja jonka myös vanhemmat voisivat opettaa lapsilleen. Hari tosin mainitsee, että monet vanhemmat ovat itse liian ylikuormittuneita opettaakseen rauhoittumista lapsilleen, mutta heitä ei pitäisi syyttää tilanteesta. Tärkeintä on ehkä ymmärtää, että geenien merkitys keskittymiskyvyn kehittymiselle on tutkimusten valossa (mm. kaksostutkimukset) hyvin pieni, joten keskittymiskyky on todellakin opittavissa ja ympäristön vaikutus keskittymiskyvylle on suuri.
Kadonnut lapsuus
Hari kirjoittaa myös lapsuuden muutoksesta. Lapsuus ei ole enää samanlaista kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Lapsuus ei ole enää vapaata leikkiä ja myös koulu on muuttunut. Ennen lapset saivat leikkiä vapaasti ja nykyään ajatellaan, että ”vain huono äiti ei pidä lapsiaan silmällä koko ajan.”
Hari kirjoittaa siitä kuinka koulu on valitettavasti nykyään pitkälti kokeisiin valmistautumista. Leikki ja oppiminen ovat jääneet sivurooliin, ja aikuiset ohjelmoivat suurilta osin lasten päivät. Hari kuitenkin ylistää kirjassaan juuri suomalaista koulunkäyntiä, jossa varsinainen koulu alkaa vasta 7 vuoden ikäisenä ja sitä ennen lapset saavat oppia enemmän juuri leikin kautta.
Sisäinen motivaatio syntyy vapaudesta ja siitä, että saa tehdä itseään kiinnostavia asioita, kirjoittaa Hari. Hari pyytääkin pohtimaan mitä rakastit tehdä lapsena ja mitä kiellät nyt omilta lapsiltasi.
Misandria -varoitus! Tämä blogikirjoitus sisältää poimintoja Pauline Harmangen pamfletista Miksi vihaan miehiä.
Pauline Harmangen pamfletti Miksi vihaan miehiä sisältää huomattavan voimakasta misandriaa eli miesvihaa. Wikipedian mukaan misandria tarkoittaa miessukupuoleen kohdistuvaa vihaa tai syrjintää ja termi juontuu kreikan kielen sanoista misos (viha) ja andros (mies).
Harmange siis toden totta vihaa miehiä. Hän kirjoittaa, että vihaa myös omaa miestään, vaikka ei aiokaan erota hänestä. Harmange niputtaa kaikki miehet yhteen, koska hänen mukaansa ”maailmassa voi kokea yhtä aikaa erityisiä ja yleisluontoisia asioita.” Pamfletissaan Harmange vetoaa erityisesti cis-miehiin ja kysyy heiltä, kyseenalaistavatko he riittävästi etuoikeuksiaan tai näkevätkö koskaan vaivaa purkaakseen niitä.
Käytännössä kaikki emotionaalinen työ on Harmangen mukaan jätetty naisille ja siksi naisille kasaantuu arjen henkistä kuormaa. Vaikka Harmangen mielestä kaikki miehet eivät olekaan pahantahtoisia, valtaosa miehistä pitäisi saada sivuun ja upeat naiset esille. Heterosuhteissa elävien nasten tulisi päästä pois nalkuttavan naisen roolista ja mieslasten hyysäämisestä. Itsensä bi-seksuaaliksi määrittävän Harmangen mielestä heteroseksuaalisuus on ansa, josta olisi päästävä pois.
Miksi en vihaa miehiä
Pamfletti oli äärimmäisen epämiellyttävää luettavaa, sillä toisin kuin Harmange, uskon enemmän rakkauden kuin vihan voimaan. Myös pamfletista välittyvä kylmä viha kaikkia miehiä kohtaan on puistattavaa.
Onneksi tapaamistani miehistä suuri osa on ihania. Iso osa asiakaskunnastani koostuu myös näistä ihanista miehistä. Totuus on kuitenkin se, että meitä on moneksi, olimme sitten miehiä, naisia tai muunsukupuolisia.
Poimintoja ja pohdintoja kirjasta How are you, Really (J.Kutcher / Harper Collins Publishers Inc.)
Kuinka voit, oikeasti? Kysyy yrittäjä ja kirjailija Jenna Kutcher. Kirja on erittäin virkistävä, mutta myös niin täynnä asiaa, että sen olisi kenties voinut jakaa kahteen eri teokseen. Lisäksi kirja sisältää paljon esimerkkejä Kutcherin omasta elämästä, mutta en sisällyttänyt niitä tähän blogikirjoitukseen.
Kirja alkaa mielenkiintoisesta näkökulmasta. Kutcher kirjoittaa, että monet self-help oppaat antavat meille läjäpäin erilaisia vinkkejä ja neuvoja, mutta usein käy kuitenkin niin, että niistä ei silti löydy meille ratkaisuja. Miksi nämä kirjat eivät sitten toimi niin kuin niiden olettaisi toimivan? Kutcherin mielestä syy on siinä, että eri kirjoissa tarjotut ratkaisut eivät alunperinkään olleet omiasi vaan jonkun toisen omia. Siksi ne eivät sellaisenaan toimi juuri sinulle, vaan sinun tehtäväksesi tulee löytää oma totuutesi, omat ratkaisusi.
Tunteet ovat signaaleja, joita Kutcher kehottaa meitä kuuntelemaan. Hän pyytää meitä pysähtymään, keskittymään ja olemaan rehellisiä itsellemme. Hän myös varoittaa meitä tunteiden torjumisesta, sillä mikäli tunteensa torjuu, ne löytää edestään lopulta tavalla tai toisella.
Tunne tunteesi
Tunteet ovat kuin kompassi. Tunteet kertovat, miltä sinusta tuntuu. Ovatko hartiasi kenties jännittyneenä vai huomaatko purevasi jälleen kerran hampaitasi yhteen. Kutcher pohtii, että ehkä meidän ”ei-niin-kivat” hetket ovat tärkeitä juuri siksi, että ne ohjaavat meitä kohti jotain uutta, jotain muutosta. Uskalla tuntea kaikki tunteesi, sillä muuten ikääntyessäsi kannat taakkaa, joka lyhistää sinut, varoittaa Kutcher.
Moni meistä toimii elämän keskellä helposti autopilotilla ja saattaa unohtaa siinä samalla oman itsensä. Kuinka usein tulee pysähdyttyä miettimään, onko kaikki tarpeeksi hyvin? Kuinka usein tulee oikeasti mietittyä mitä todella haluaa? Miten usein syyllistymmekään siihen, että toimimme muiden odotusten mukaan?
Jos et koskaan innostu mistään, tarvitset muutosta!
Ensiksi tulee paha päivä, sitten se vaihtuu huonoksi viikoksi, jonka jälkeen puhutaankin surkeasta kuukaudesta. Mutta entä jos käykin niin, että hankala vaihe jatkuukin vuosia?
Kutcher sanoo suoraan, että jos elämä on vain alakuloa, ainoa asia mikä voi auttaa, on muutos. Meillä ei ole varmasti pulaa neuvoista, niitä tyrkytetään meille usein ja myös hyvällä tarkoituksella, mutta silti jokainen meistä on oman elämänsä portivartija. Kutcher muistuttaa, että muiden ihmisten mielipiteet voivat helposti ”halvaannuttaa” meidät, jolloin kannattaisi aina ensin kysyä itseltään mielipidettä ennen kuin kysyy sitä muilta.
Parhaat hetket tulevat siitä kun saavutamme jotain meille merkityksellistä ja kun pääsemme henkiseen flow- tilaan. Kutcher muistuttaa, että me kehitymme koko ajan ja mikään ei ole pysyvää.
Muutos on väistämätöntä, halusimme tai emme
Muutos on väistämätöntä, halusimme tai emme. Muutos myös luo helposti kaaosta, mutta sen on tarkoituskin tehdä niin, sillä sen tehtävä on aika ajoin ”ravistella perustuksiamme”. Liian usein käy niin, että pyrimme kynsin hampain pysymään paikallamme. Sinnittelemme esimerkiksi ihmissuhteissa, työpaikoissa, asunnoissa tai tietyissä identiteeteissä usein senkin jälkeen vaikka olemme huomanneet, että ne eivät enää palvele meitä. Kutcher kirjoittaa, että se on tietyllä tapaa hyvin ymmärrettävää ja inhimillistä, sillä usein ihmiset pelkäävät sijoitustensa menevän hukkaan.
Kutcher kirjoittaa myös, että kipu ja suru ovat ystäviämme, jotka ovat johdattamassa meitä oikealle polulle. Ei siis kannata hukata aikaa loputtomiin ja odottaa, että nämä tunteet menisivät itsestään ohi.
Lopuksi haluan poimia kirjasta erinomaisen kysymyksen, jonka mielestäni jokaisen olisi hyvä esittää itselleen aika ajoin:
Milloin viimeksi tunsit eläväsi täysillä?
Niinpä niin.
Vahva lukusuositus 4/5. Lisätietoa kirjasta löydät täältä.
Poimintoja kirjasta That Little Voice In Your Head (M.Gawdat / Pan Mcmillan)
”Learn to make your reptile safe.”
”Hold your heart kindly like a delicate butterfly.”
”When the masks drop, you will feel real joy.”
”Wear your heart on your sleeve.”
”We only feel when we are alive and we are only alive when we feel.”
”To lose, you must have it in the first place.”
”Anything worthwhile is never easy.”
Ajattelin, että Mo Gawdatin esikoisteos Solve For Happy olisi kenties paras lukemani kirja ikinä, mutta saatoin olla väärässä. Gawdatin uusin teos That Little Voice In Your Head on tajunnanräjäyttävä siitäkin huolimatta, että Gawdat kirjoittaa hyvin tutuista teemoista kuten tunteista, ajattelusta, aivoista, onnellisuudesta, kiitollisuudesta sekä tottakai onnellisuuden yhtälöistä. Nyt hänellä on kuitenkin rohkea haaste meille kaikille:1 miljardia onnellista.
Gawdat kirjoittaa siitä kuinka jokaisella meistä on tilanteita, joissa huomaamme, että ajattelumme harhailee. Saatamme toistaa haitallisia ajatusmalleja päivistä, viikoista tai jopa vuosista toiseen – ja meistä tulee niissä todellisia eksperttejä. Me tunnemme hirveän määrän erilaisia tunteita, ja kun emme tunne, tunnemme silloinkin tylsyyttä. Myös epätoivo saa meidät tuntemaan itsemme tunnottomiksi (numb).
Fake it ’till you make it
”Fake it ’till you make it.” Siinä ehkä huonoin vinkki mitä on olemassa, sanoo Gawdat. Ihmiset ovat mestareita piilottelemaan tunteitaan, ja usein esitämme, että ”ei tunnu missään”. Jokainen päähämme tupsahtava ajatus kuitenkin aiheuttaa meissä jonkin tunteen. Koska Gawdat on koulutukseltaan insinööri, hän rakastaa selittää asiat erilaisin yhtälöin. Esimerkiksi kateuden yhtälö on seuraavanlainen: Kateus on yhtä kuin mitä toisella on, minkä toivon, että minulla olisi vähennettynä se, mitä minulla on.
Gawdat rohkaisee tuntemaan tunteet, sillä muuten niistä kasvaa hirviö. Hän rohkaisee myös jakamaan tunteet, mutta vain luotettujen henkilöiden kanssa. Saatamme joskus pidätellä tunteitamme, koska pelkäämme muiden ihmisten reaktioita. Tunteemme ovat kuitenkin herkkiä, niitä pitää rakastaa ja hyväksyä ne. Ne ovat elämän suola. Anna muiden tuntea myös ja auta heitä avautumaan ilman arvostelua. Ole empaattinen.
Se, että ihmiset eivät koskaan muuttuisi, ei pidä paikkansa, sanoo Gawdat. Hän puhuu neuroplastisuudesta ja siitä, miten harjoittelulla ja määrätietoisuudella voimme päästä haluamaamme tavoitteeseen. Hän kertoo siitä, kuinka ihminen yleensä rakastaa draamaa ja siksi me myös toistamme samaa tarinaa, samaa ”looppia” eli silmukkaa. Sama tarina toistettuna vahvistaa aivojen yhteyksiä, ja kun etsimme elämästämme asioita jotka pelottavat meitä, tulemme yhä pelokkaammiksi.
Gawdat kertoo kirjassaan lukuisia tapoja, joiden avulla voi harjoitella esimerkiksi kiitollisuutta, hyvyyttä, rakkautta itseään kohtaan tai vaikkapa kärsivällisyyttä. Hän opastaa muun muassa miten ihminen pystyy halutessaan muuttamaan tunteitaan hetkessä. Hän avaa, kuinka aivojen toiminta vaikuttaa hormoneihimme, mutta ehkä tärkeimpänä hän muistuttaa, että mikään tunne ei loppujen lopuksi voi meitä satuttaa ellemme anna sille sitä voimaa.
Lopeta stressaaminen
Kuulostaa vaikealta, mutta se on Gawdatin mukaan yllättävän helppoa. Gawdat kehottaa tekemään päätöksen heti ja aloittamaan pitämällä tauko ja venyttelemään. Hän puhuu psykologisesta rauhoittumisesta ja rentoutumisen taidosta, jolloin on tarkoitus päästä pois ”loopista”. Muuten ajaudumme syöksykierteeseen, joka saa meidät onnettomiksi.
Hän vertaa aivojamme tietokoneeseen, jolla on rajalliset resurssit sekä prosessorin teho. Jos kuormitamme aivojamme liikaa, aivomme ”jumittuvat” aivan samaan tapaan kuin kävisi tietokoneellekin. Siksi onkin tärkeää kiinnittää huomio aitoihin ja olennaisiin asioihin, jolloin aivot eivät ylikuormitu. Kun huomaa, että aivot alkavat ylikuormittua, kannatta varmistaa, että ei ainakaan yritä tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Gawdat muistuttaa, että multitasking eli monen asian yhtäaikainen suorittaminen ei ole mahdollista. Tee siis kaikki yksi asia kerrallaan, ja niin kuin tekisit sen ensimmäistä kertaa. Ota vaikkapa mansikka käteesi, ihaile sitä hetki, ota siitä pieni palanen, pureskele hyvin ja nielaise. Tai jos hartiasi tuntuvat kipeiltä, älä vastusta kipua vaan hiero niitä hetki, ja vain ole ja kuulostele.
Ajattelu ei ole pahasta
Ajattelu ei ole paha asia. Jos ajattelet hyviä asioita, anna mennä. Gawdat painottaa, että tärkeintä olisi saada poistettua turha negatiivinen ajattelu, ei siis kaikkea negatiivista ajattelua. On tärkeää ottaa vastaan ne ajatukset ja tunteet, jotka nousevat esille. Pikkuhiljaa mieli alkaa muovautua kohti parempaa, mutta se vaatii kurinalaisuutta ja harjoitusta. Älä ajattele on huono tavoite, sillä se ei ole mahdollista. Parempi tavoite on opetella ajattelemaan positiivisemmin.
Kukaan ei ole aina onnellinen, kaikki ovat joskus onnettomia. On kuitenkin mahdollista opetella palaamaan nopeasti onnellisuuteen (bounce back time). Gawdat puhuu siitä, miten aivomme eivät aina tiedä totuutta, ne vain olettavat asioita. Siksi hän suosittelee selvittämään totuuden! Aivojemme todellisuuteen vaikuttavat aiemmat draamat, muistot jne. Siksi aivoiltamme pitääkin vaatia todistusaineistoa väitteiden tueksi. Saatat esimerkiksi ajatella: ”Hän ei enää rakasta minua”. Onko tämä oikeasti totta?
Älä anna minkään valheen musertaa sinua, pyytää Gawdat. Haitalliset ajatukset ovat usein toistuvia ja niistä ei ole meille mitään hyötyä. Gawdat vertaa niitä metelöivään hälytysjärjestelmään. Miksi vain istuisit ja kuuntelisit sitä meteliä? Mitä hyötyä siitä on? Näin toimimalla jatkaisit vain omaa kärsimystäsi. Tee siis jotain asialle, ja kun teet, alat voida paremmin, lupaa Gawdat.
Mitä jos kärsimys on kroonista?
Gawdat ajattelee, että jokaisella kärsimyksellä on myös positiivinen puoli. Hän kysyy: ”Jos saisit poistettua kaikki kokemasi vaikeudet, mutta samalla poistuisivat kaikki ne asiat, jotka olet oppinut vaikeuksiesi vuoksi, suostuisitko?” Gawdat muistuttaa, että ulkopuolisia voimia on vaikea hallita eikä menetettyä saa takaisin, mutta voimme kaikesta tästä huolimatta yrittää tehdä maailmasta paremman paikan. Hyväksy tilanteesi ja sitoudu tekemään jokaisesta päivästä hieman parempi. Älä luovuta, kokeile uudelleen, ole legenda! Anna myrskyn riepotella kunnes alkaa tyyntyä.
Elämä on nollasummapeliä
Kaikki mitä kutsumme elämäämme, maksaa. Gawdat kertoo muutaman konkreettisen esimerkin: Paita pitää pestä, pesukone pitää huollattaa, kännykkä pitää ladata ja niin edelleen. Kaikista näistä asioista on varmasti hyötyä, mutta mikään ei ole ilmaista. Enemmän ei siis aina tarkoita onnellisempaa elämää. Kun meillä on enemmän rahaa kuin tarvitsemme, me kulutamme sen asioihin, joita emme edes halua.
Gawdat rohkaisee kaikkia antamaan, mutta myös vastaanottamaan. Hän kehottaa ottamaan osaa kiltteyshaasteeseen: Anna joka päivä jotain tuntemattomalle ihmiselle. Hymyile. Sano jotain mukavaa ihmisille, jotka eivät odota sitä. Ota kontaktia ihmisiin, joita et edes tunne. Pistä hyvä kiertämään. Tavoitteena 1 miljardia onnellista.
Kirjan lopussa hän pyytää lukijoita lähettämään rukouksen edesmenneelle pojalleen Alille. Lue kirja, niin tiedät miksi.
