Narsismi ja vallankäyttö

Narsismi ja vallankäyttö

Poimintoja kirjasta Pidä puolesi – irti narsistin hampaista (J. Viljamaa, Wsoy)

Miksi joidenkin ihmisten seurassa tulee heikko itsetunto?

Narsismi on muun muassa vallankäyttöä, manipulaatiota ja mökötystä.
Narsismi on käsitteenä hyvin laaja, mutta kirjailija ja sosiaalipsykologi Janne Viljamaa on saanut taidokkaasti mahdutettua useita eri narsismin ilmenemismuotoja teokseensa.

Viljamaa puhuu kirjassaan häiriötasoisesta narsimista, joka yleensä liittyy personallisuushäiriöihin. Häiriötasoinen narsisti on hyvin itsekeskeinen ja haluaa pysyä jatkuvasti valokeilassa. Hän voi olla myös hyvin kateellinen, mitätöivä ja kiusaaja. Hän rakastaa sitä, että saa pidettyä muut ihmiset jatkuvassa epävarmuudessa. Hän näyttelee rakkautta ja samalla tuo itseään röyhkeästi esiin.

Narsistin ilkeä mulkaisu

Narsisti on mielestään yhteisön tervein yksilö. Hän aidosti uskoo olevansa hyvä ja oikealla asialla.
Terve ihminen osaa kuitenkin ottaa muut huomioon, kun taas narsisti ajattelee vain ja ainoastaan itseään.
Viljamaa kirjoittaa siitä, kuinka epävakaa kasvuympäristö altistaa narsismille. Viljamaa painottaa myös sitä, miten tärkeää olisi oppia sietämään pettymyksiä jo lapsena, sillä muuten ihmiselle ei muodostu terveitä rajoja.

Narsistinen ihminen on yleensä neuroottinen ja hän yrittää välttää pelkoa ja ahdistusta jatkuvalla kontrollilla. Narsistille sattuma on pelottavaa, jota rahalla ja vallalla voi minimoida. Narsisti ajattelee, että muiden on taivuttava hänen oikkuihinsa. Lisäksi narsistisella ihmisellä on usein hyvin kielteinen ihmiskuva. Hänelle ihminen on yhtä kuin paha ja toiset ihmiset ovat hänelle jatkuva uhka. Narsistit ovat myös helposti vainoharhaisia sekä ulkoista menestystä tavoittelevia.

Miten suojautua narsistilta?

Viljamaa kirjoittaa, että itseään arvostavaa ihmistä on vaikea manipuloida. Narsisti ei kuitenkaan kaihda keinoja. Niitä voivat olla mm.

  • Henkinen väkivalta
  • Fyysinen väkivalta
  • Seksuaalinen väkivalta
  • Kodin rikkominen
  • Laiminlyönti

Viljamaa painottaa, että narsistilta suojautuessa riittävä itsearvostus tärkeää. Lisäksi tiedon vapauttama ihminen osaa paremmin valita oman tiensä, jolloin ei ole tarvetta alistua eikä alistaa muita. Itseään mitättömänä pitävä on erityisen altis narsistin vaikutusvallalle, joten siksi oman vaikutusvallan lisääminen omaan elämään on äärimmäisen tärkeää.

Viljamaa painottaa, että ihmisen tulisi löytää oma ”flow”. Flow:n säännöllisesti kokevat ovat tutkitusti muita onnellisempia. Narsisti taasen tekee kaikkensa, jotta pystyisi estämään toisen flow-tilan. On tärkeää löytää itselle sopivin ympäristö, missä pääsee vapautumaan flow-tilaan. Se vähentää stressiä ja tuo välitöntä mielihyvää. Kannattaa siis tehdä jotain itselle mielekästä ihan joka päivä.

Miten pitää puolensa?

Viljamaa kehottaa hankkimaan tietoa, taitoa ja itsenäisyyttä. Hän myös rohkaisee tarkkailemaan omaa tilannettaan ja huomaamaan kaksoisstrategian: älä luovuta narsistille aikaa, rahaa ja muita resurssejasi. Lopuksi Viljamaa haluaa muistuttaa, että narsismi ei parane rakastamalla. Narsisti esittää välittävänsä ja se loppuu kun hän on saanut haluamansa.

Vaikka narsisti ei piittaa ei-sanasta, ilmoita aina omat rajasi selvästi. Se ei ehkä ole helppoa, mutta hyvin hyvin tärkeää.

Lisätietoja kirjasta täällä.

Terapiapalveluni löydät täältä.

Vilja Eerikan tarina – Painajainen, josta tuli totta

Vilja Eerikan tarina – Painajainen, josta tuli totta

Ajatuksia kirjasta Eerika (V.Miettinen, Deadline Kustannus Oy)

Väkivalta. Niin julmaa. Kaikkein julmimman muodon se saa kun se kohdistuu pieneen viattomaan lapseen. En tarkoituksella ajoittanut tämän kirjan lukemista juuri Halloweenin kynnykselle, mutta tässä sitä nyt ollaan. Vera Miettisen kirjoittama kirja kertoo hyytävän ja äärimmäisen iljettävän kauhutarinan, joka valitettavasti sattuu olemaan totta. Tarina kertoo tytöstä nimeltä Vilja Eerika.

Pitkään mietin pystynkö lukemaan kirjaa lainkaan. Oma lapseni syntyi suurin piirtein samoihin aikoihin kuin Eerika, ja silloin kun Eerikan tapaus nousi julkisuuteen, en pystynyt millään lukemaan sen karmaisevia yksityiskohtia iltapäivälehtien sivuilta. En voinut kuvitella miten joku voi tehdä niin hirveitä tekoja pienelle, suloiselle ja viattomalle lapselle.

Nyt päätin kuitenkin tarttua kirjaan, vaikka edelleen pelkäsin mahdollisia reaktioitani. Kirja ei onneksi mässäile murhalla lainkaan, kirja vain kertoo Eerikan tarinan. Kirjassa on kuitenkin paljon todella häiritseviä yksityiskohtia kaikesta siitä kauheudesta mitä Eerika joutui lyhyeksi jääneen elämänsä aikana kokemaan. Kirja kertoo myös tarkkaan siitä miten eri sosiaalityöntekijät, lääkärit, terveydenhoitajat, opettajat, läheiset ja jopa naapurit näkivät ja raportoivat merkkejä kaltoinkohtelusta, mutta kukaan ei silti pystynyt estämään Eerikan kuolemaa. Herää kysymys, miksi?

Kirjaa lukiessa kävi ilmi, että Eerikan elinoloja ei selvitetty riittävän hyvin edes siinä vaiheessa kun hänet oli sijoitettu kiireellisesti. Myöskään tieto ei siirtynyt hoitavien tahojen kesken, joten yhteistyö oli riittämätöntä.
Miettinen kirjoittaa, että vielä nykyäänkään tieto ei liiku riittävän hyvin, mutta sen verran edistystä on tullut, että kaikissa lapsiin kohdistuvissa väkivaltaepäilyissä lapsi tavataan heti.

Taustalla vakavia personaallisuushäiriöitä

Eerikan murhaajat Touko Tarkki ja Sirpa Laamanen istuvat tällä hetkellä elinkautisia tuomioitaan. Laamanen ei ole missään vaiheessa osoittanut katumusta ja hänellä onkin todettu epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö sekä viitteitä psykopatiasta. Eerikan isällä Tarkilla on todettu riippuvainen persoonallisuushäiriö, joka on voinut altistaa Laamasen harjoittamalle manipulaatiolle. Mikään persoonallisuushäiriö ei kuitenkaan oikeuta murhaamaan ja molemmat olivat tekohetkellä syyntakeisia eli ymmärsivät tekojensa seuraukset.

Kirjan perusteella Eerikasta välittyi kaiken ahdingon alta iloinen, reipas ja elämäniloinen kuva. Miettinen kuvaa myös sitä kuinka lapsi rakastaa vanhempiaan kaikista heidän aiheuttamista kauheuksista huolimatta. Viaton pieni lapsi, joka maksaa vanhempiensa synneistä. Niin surullista, niin lohdutonta.

Toivottavasti Eerikan kohtaloa ei tarvitse enää kenenkään muun kokea. Lopuksi haluan lähettää voimia kaikille Vilja Eerikan läheisille elämänmittaiseen surutyöhön.

Lisätietoa kirjasta löydät täältä.

Lisää blogikirjoituksiani täällä.