Tekoäly. Tulevaisuuden uhka vai mahdollisuus?

Tekoäly. Tulevaisuuden uhka vai mahdollisuus?

Poimintoja ja pohdintoja kirjasta Scary Smart (M.Gawdat)

Tekoäly on jo nyt viisaampi kuin kukaan ihminen. Tekoäly pystyy prosessoimaan tietoa käsittämättömän nopeasti ja keskittymään tehtäviin ilman minkäänlaista häiriötä. Mo Gawdat pureutuu kirjassaan tekoälyyn ja pyrkii ennustamaan millaiseksi tekoäly tulevaisuudessa muovautuu. Gawdat ennustaa, että vajaassa 30 vuodessa tekoälystä tulee yli miljardi kertaa älykkäämpi kuin ihminen, jolloin ihminen ei enää merkitse kovinkaan paljon.

Tekoälyn kehittyminen tarkoittaa koko ihmiskunnalle ennennäkemätöntä muutosta, johon harva on ehkä varautunut niin hyvin kuin olisi kenties syytä. Kukaan ei osaa tietenkään täysin ennustaa mitä tapahtuu, mutta tekoälyn kehittyessä ihmisen ei tarvitse enää tehdä samanlaisia askareita kuin aiemmin. Gawdat kysyykin, että tuleeko meistä hyödyttömiä, puiden alla istuvia buddhalaisia? Mitä ihmiskunnalla on enää tarjota jos me emme olekaan enää maapallon älykkäin laji?

Tulevaisuudessa tekoäly voi oppia maailmanmestariksi kahdessa tunnissa. Ihmisen on mahdotonta kilpailla tällaisen älykkyyden kanssa. Tekoälystä tulee kuin ”Jumala”, joka havaitsee aivan kaiken ja tietää kaiken. Lopulta älykkäät laitteet jopa oppivat tuntemaan enemmän kuin me ihmiset.

Hyvä vai paha tekoäly?

Tekoälyn kehittyminen voi pelottaa, sillä mitä jos tekoäly alkaakin kääntyä ihmiskuntaa vastaan? Tavallaan me annamme kohtalomme tuntemattoman käsiin, mutta Gawdat muistuttaa, että juuri siksi meidän jokaisen olisi tärkeää toimia oikein. Meillä ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa tekoälyn kehityksen suuntaan ja ihan jokaisen panosta tarvitaan. SINUN TEOILLASI ON MERKITYSTÄ!

Miten sinä haluaisit tulla kohdelluksi? Varmasti suurin osa ihmisistä haluaa hyvää ja haluaa onnellisuutta, joten Gawdat kannustaa kaikkia tavoittelemaan onnellisuutta rakkauden voimalla. Hän myös painottaa, että ainoa todellinen ominaisuus, joka tekee meistä ihmisiä, on kykymme rakastaa. Siksi myös tekoälyä tulisi oppia rakastamaan.

Me todella tarvitsemme tekoälyä. Me tarvitsemme sitä esimerkiksi nälänhädän ja ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä. Jotta voimme saada parhaan mahdollisen maailman ihmiskunnalle, meidän tulee olla parhaita vanhempia tekoälylle.

Onneen ei ole oikotietä

Ihminen on perusluonteeltaan kärsimätön ja yrittää löytää aina mahdollisimman nopean reitin päämääräänsä. Me haluamme kaiken sormia napsauttamalla, mutta nyt meidän on totuttava siihen, että tämä polku ei tule olemaan helppo. Tällä polulla ei tule olemaan oikoteitä, mutta lopulta polku johdattaa meidät riemuvoittoon ja kohti ennenkuulumatonta hyvinvointia.

Vahva lukusuositus! *****

Lisätietoja kirjasta täältä.
Lisätietoja tarjoamistani terapiapalveluista täältä.

Ajatukset ja tunteet

Ajatukset ja tunteet

Poimintoja kirjasta That Little Voice In Your Head (M.Gawdat / Pan Mcmillan)

”Learn to make your reptile safe.”

”Hold your heart kindly like a delicate butterfly.”

”When the masks drop, you will feel real joy.”

”Wear your heart on your sleeve.”

”We only feel when we are alive and we are only alive when we feel.”

”To lose, you must have it in the first place.”

”Anything worthwhile is never easy.”

Ajattelin, että Mo Gawdatin esikoisteos Solve For Happy olisi kenties paras lukemani kirja ikinä, mutta saatoin olla väärässä. Gawdatin uusin teos That Little Voice In Your Head on tajunnanräjäyttävä siitäkin huolimatta, että Gawdat kirjoittaa hyvin tutuista teemoista kuten tunteista, ajattelusta, aivoista, onnellisuudesta, kiitollisuudesta sekä tottakai onnellisuuden yhtälöistä. Nyt hänellä on kuitenkin rohkea haaste meille kaikille: 1 miljardia onnellista.

Gawdat kirjoittaa siitä kuinka jokaisella meistä on tilanteita, joissa huomaamme, että ajattelumme harhailee. Saatamme toistaa haitallisia ajatusmalleja päivistä, viikoista tai jopa vuosista toiseen – ja meistä tulee niissä todellisia eksperttejä. Me tunnemme hirveän määrän erilaisia tunteita, ja kun emme tunne, tunnemme silloinkin tylsyyttä. Myös epätoivo saa meidät tuntemaan itsemme tunnottomiksi (numb).

Fake it ’till you make it

”Fake it ’till you make it.” Siinä ehkä huonoin vinkki mitä on olemassa, sanoo Gawdat. Ihmiset ovat mestareita piilottelemaan tunteitaan, ja usein esitämme, että ”ei tunnu missään”. Jokainen päähämme tupsahtava ajatus kuitenkin aiheuttaa meissä jonkin tunteen. Koska Gawdat on koulutukseltaan insinööri, hän rakastaa selittää asiat erilaisin yhtälöin. Esimerkiksi kateuden yhtälö on seuraavanlainen: Kateus on yhtä kuin mitä toisella on, minkä toivon, että minulla olisi vähennettynä se, mitä minulla on.

Gawdat rohkaisee tuntemaan tunteet, sillä muuten niistä kasvaa hirviö. Hän rohkaisee myös jakamaan tunteet, mutta vain luotettujen henkilöiden kanssa. Saatamme joskus pidätellä tunteitamme, koska pelkäämme muiden ihmisten reaktioita. Tunteemme ovat kuitenkin herkkiä, niitä pitää rakastaa ja hyväksyä ne. Ne ovat elämän suola. Anna muiden tuntea myös ja auta heitä avautumaan ilman arvostelua. Ole empaattinen.

Se, että ihmiset eivät koskaan muuttuisi, ei pidä paikkansa, sanoo Gawdat. Hän puhuu neuroplastisuudesta ja siitä, miten harjoittelulla ja määrätietoisuudella voimme päästä haluamaamme tavoitteeseen. Hän kertoo siitä, kuinka ihminen yleensä rakastaa draamaa ja siksi me myös toistamme samaa tarinaa, samaa ”looppia” eli silmukkaa. Sama tarina toistettuna vahvistaa aivojen yhteyksiä, ja kun etsimme elämästämme asioita jotka pelottavat meitä, tulemme yhä pelokkaammiksi.

Gawdat kertoo kirjassaan lukuisia tapoja, joiden avulla voi harjoitella esimerkiksi kiitollisuutta, hyvyyttä, rakkautta itseään kohtaan tai vaikkapa kärsivällisyyttä. Hän opastaa muun muassa miten ihminen pystyy halutessaan muuttamaan tunteitaan hetkessä. Hän avaa, kuinka aivojen toiminta vaikuttaa hormoneihimme, mutta ehkä tärkeimpänä hän muistuttaa, että mikään tunne ei loppujen lopuksi voi meitä satuttaa ellemme anna sille sitä voimaa.

Lopeta stressaaminen

Kuulostaa vaikealta, mutta se on Gawdatin mukaan yllättävän helppoa. Gawdat kehottaa tekemään päätöksen heti ja aloittamaan pitämällä tauko ja venyttelemään. Hän puhuu psykologisesta rauhoittumisesta ja rentoutumisen taidosta, jolloin on tarkoitus päästä pois ”loopista”. Muuten ajaudumme syöksykierteeseen, joka saa meidät onnettomiksi.


Hän vertaa aivojamme tietokoneeseen, jolla on rajalliset resurssit sekä prosessorin teho. Jos kuormitamme aivojamme liikaa, aivomme ”jumittuvat” aivan samaan tapaan kuin kävisi tietokoneellekin. Siksi onkin tärkeää kiinnittää huomio aitoihin ja olennaisiin asioihin, jolloin aivot eivät ylikuormitu. Kun huomaa, että aivot alkavat ylikuormittua, kannatta varmistaa, että ei ainakaan yritä tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Gawdat muistuttaa, että multitasking eli monen asian yhtäaikainen suorittaminen ei ole mahdollista. Tee siis kaikki yksi asia kerrallaan, ja niin kuin tekisit sen ensimmäistä kertaa. Ota vaikkapa mansikka käteesi, ihaile sitä hetki, ota siitä pieni palanen, pureskele hyvin ja nielaise. Tai jos hartiasi tuntuvat kipeiltä, älä vastusta kipua vaan hiero niitä hetki, ja vain ole ja kuulostele.

Ajattelu ei ole pahasta

Ajattelu ei ole paha asia. Jos ajattelet hyviä asioita, anna mennä. Gawdat painottaa, että tärkeintä olisi saada poistettua turha negatiivinen ajattelu, ei siis kaikkea negatiivista ajattelua. On tärkeää ottaa vastaan ne ajatukset ja tunteet, jotka nousevat esille. Pikkuhiljaa mieli alkaa muovautua kohti parempaa, mutta se vaatii kurinalaisuutta ja harjoitusta. Älä ajattele on huono tavoite, sillä se ei ole mahdollista. Parempi tavoite on opetella ajattelemaan positiivisemmin.

Kukaan ei ole aina onnellinen, kaikki ovat joskus onnettomia. On kuitenkin mahdollista opetella palaamaan nopeasti onnellisuuteen (bounce back time). Gawdat puhuu siitä, miten aivomme eivät aina tiedä totuutta, ne vain olettavat asioita. Siksi hän suosittelee selvittämään totuuden! Aivojemme todellisuuteen vaikuttavat aiemmat draamat, muistot jne. Siksi aivoiltamme pitääkin vaatia todistusaineistoa väitteiden tueksi. Saatat esimerkiksi ajatella: ”Hän ei enää rakasta minua”. Onko tämä oikeasti totta?

Älä anna minkään valheen musertaa sinua, pyytää Gawdat. Haitalliset ajatukset ovat usein toistuvia ja niistä ei ole meille mitään hyötyä. Gawdat vertaa niitä metelöivään hälytysjärjestelmään. Miksi vain istuisit ja kuuntelisit sitä meteliä? Mitä hyötyä siitä on? Näin toimimalla jatkaisit vain omaa kärsimystäsi. Tee siis jotain asialle, ja kun teet, alat voida paremmin, lupaa Gawdat.

Mitä jos kärsimys on kroonista?

Gawdat ajattelee, että jokaisella kärsimyksellä on myös positiivinen puoli. Hän kysyy: ”Jos saisit poistettua kaikki kokemasi vaikeudet, mutta samalla poistuisivat kaikki ne asiat, jotka olet oppinut vaikeuksiesi vuoksi, suostuisitko?” Gawdat muistuttaa, että ulkopuolisia voimia on vaikea hallita eikä menetettyä saa takaisin, mutta voimme kaikesta tästä huolimatta yrittää tehdä maailmasta paremman paikan. Hyväksy tilanteesi ja sitoudu tekemään jokaisesta päivästä hieman parempi. Älä luovuta, kokeile uudelleen, ole legenda! Anna myrskyn riepotella kunnes alkaa tyyntyä.

Elämä on nollasummapeliä

Kaikki mitä kutsumme elämäämme, maksaa. Gawdat kertoo muutaman konkreettisen esimerkin: Paita pitää pestä, pesukone pitää huollattaa, kännykkä pitää ladata ja niin edelleen. Kaikista näistä asioista on varmasti hyötyä, mutta mikään ei ole ilmaista. Enemmän ei siis aina tarkoita onnellisempaa elämää. Kun meillä on enemmän rahaa kuin tarvitsemme, me kulutamme sen asioihin, joita emme edes halua.

Gawdat rohkaisee kaikkia antamaan, mutta myös vastaanottamaan. Hän kehottaa ottamaan osaa kiltteyshaasteeseen: Anna joka päivä jotain tuntemattomalle ihmiselle. Hymyile. Sano jotain mukavaa ihmisille, jotka eivät odota sitä. Ota kontaktia ihmisiin, joita et edes tunne. Pistä hyvä kiertämään. Tavoitteena 1 miljardia onnellista.

Kirjan lopussa hän pyytää lukijoita lähettämään rukouksen edesmenneelle pojalleen Alille. Lue kirja, niin tiedät miksi.

Erittäin vahva lukusuositus!!! <3

Lisätietoa kirjasta löydät täältä

Lisätietoa terapiapalveluistani

Miten löytää toivoa?

Miten löytää toivoa?

Poimintoja kirjasta Maailman onnellisin mies (Jaku E.)

Jaettu suru on puoli surua, jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

”Ihmiset kuolevat, kukatkin kuihtuvat, rauta ja teräs särkyy, mutta ystävyys säilyy.”

”Missä on elämää, siellä on toivoa.”

Eddie Jaku ei koskaan uskonut kirjoittavansa kirjaa, mutta niin vain kävi. 100-vuotiaana, vain vuotta ennen kuolemaansa, hän julkaisi kirjan elämästään ja siitä, kuinka hän selviytyi elämäänsä kohdanneista lukuisista vastoinkäymisistä ja Auschwitzin keskitysleiristä.

Jaku kirjoitti, että jos menettää moraalinsa, kadottaa itsensä. Koskaan ei saa luopua toivosta eikä koskaan ole liian myöhäistä olla ystävällinen ja kohtelias. Jaku ajatteli näin siitäkin huolimatta, että hän oli nähnyt hirvittävän määrän pahuutta. Jaku ei ollut katkera, vaikka hän ei pystynytkään ymmärtämään miten SS-joukot pystyivät leireillä murskaamaan ihmisten päitä ja sen jälkeen menemään koteihinsa syömään ja nukkumaan hyvin. Hän ei voinut käsittää Hitlerin joukkojen sadistista iloa, mutta hän oppi, että jos ihminsellä on voimakas tahto, hän pystyy säilyttämään toivonsa ja myös keho pystyy ihmeisiin. Kun ihminen kuolee, hän kuolee, mutta missä on elämää, siellä on toivoa.

Jaku kuitenkin jäi holokaustista ihmeen kaupalla henkiin. 75 vuotta sitten hän ei olisi koskaan uskonut, että hänellä olisi vielä joku päivä lapsia ja perhe, mutta niin kuitenkin kävi. Jaku kirjoitti, että ihmeitä tapahtuu aina vaikka näyttäisi kuinka synkältä. Hän painotti, että ihmeitä voi myös saada tapahtumaan. Jakulle suurin ihme oli kuitenkin se, että hän oli elossa ja hän sai kokea vielä suurta onnea elämässään.

Rakkaus oli Jakulle suurin voima. Elämän kurssi muuttui täysin kun hän tapasi naisen nimeltä Flore ja rakastui häneen ensi silmäyksellä. Jaku kertoi kuinka hän oli hyvin sulkeutunut niistä kaikista kauheuksista aina siihen asti kunnes hänestä tuli isä. Hän kertoi koskettavan kauniisti kuinka hänen sydämensä korjaantui siitä hetkestä ja hänestä tuli parempi ihminen. Hän myös mainitsi, että ihmisen tulisi tyytyä siihen mitä hänellä on, sillä kateus sairastuttaa. Hän kirjoittikin, että onni ei putoa taivaalta vaan onni tulee sisältä.

Kaikesta huolimatta onnellinen

Paras kosto on olla maailman onnellisin mies, kirjoitti Jaku. Natseille juutalaiset eivät olleet ihmisiä ja heitä kohdeltiinkin ”juutalaiskoirina”. Hän ei voinut vuosiin puhua holokaustista kenellekään. Hän pohti, että jos menettää lähes kaikki rakkaimmat ihmisensä, miten ihmeessä siitä voisi puhua. Hän mietti mihin tätä kaikkea kärsimystä tarvittiin. Yhden mielipuolen vuoksi, syyttä suotta. Hän myös mietti miksi juuri hän jäi henkiin ja ensin hän ajattelikin, että ehkä Jumala oli valinnut väärät ihmiset. Myöhemmin hän kuitenkin ymmärsi, että hänen tehtävänsä oli puhua tästä kaikesta. Niinpä hän perusti yhdistyksen 20 muun selviytyneen kanssa ja päätti aloittaa puhumisen (Holocaust Survivors in Australia).

Jaku kirjoitti, että niin kauan kuin sydämessäni olisi pelkoa ja kipua, en olisi todella vapaa. Hän ajatteli, että lapset eivät hyödy siitä, että heitä opettaa pelkäämään, joten hän halusi jakaa enemmän toivoaan kuin tuskaansa. Hän ei halunnut lannistaa ketään kielteisellä ajattelulla. Jakulle perhe oli kaikki kaikessa. Niissä hän näki itsensä ja rakkauden. Siksi hän painotti sitä, että ystävällisyys ja jalous ovat aina tärkeämpiä kuin raha. Hänellä oli sanonta: ”Olkoon sinulla rakkautta vaikka muille jakaa, terveyttä tehdä töitä olan takaa ja hyvien ystävien joukko vakaa.”

On ymmärrettävää, että Jaku ei pystynyt koskaan antamaan anteeksi holokaustin hirveyksiä. Hän pystyi siitäkin huolimatta elämään onnellista elämää, sillä hän sanoi että vaikka elämä ei ole aina onnellista, olet silti onnekas kun olet elossa.

Lisätietoa kirjasta löydät täältä.

Lisää blogikirjoituksiani löydät täältä.

Mikä on elämän tarkoitus?

Mikä on elämän tarkoitus?

Poimintoja Frank Martelan kirjasta Elämän tarkoitus – Suuntana merkityksellinen elämä (Gummerus)

Life Worth Living.”

Koetko, että elämäsi on merkityksetöntä ja absurdia? Mietitkö mitä todella haluaisit tehdä elämälläsi? Pohditko mikä on elämän tarkoitus? Jos vastasit kyllä edes johonkin näistä kysymyksistä, suosittelen lukemaan Martelan kirjan Elämän tarkoitus.

Martela kirjoittaa siitä, miten elämä on absurdia ja kosmisesti ajateltuna mitätöntä. Tiedämme ehkä liikaa, mutta voimme siitä huolimatta elää hyvää elämää. Myös jatkuva onnellisuuden vaatimus on huono tavoite. Elämä on paljon muutakin kuin onnellisuutta ja tavoitteena onnellisuus on huono, sillä se on tunne, joka tulee yleensä muiden asioiden sivutuotteena. Onnellisuus voi tutkimusten mukaan jopa vähentää onnellisuutta ja monille voi tulla syyllinen olo jos ei ole koko ajan onnellinen. Martela puhuu onnellisuusloukusta, johon on nykyään helppo ajautua.

Elämä on elämisen arvoista

Miksi ihminen sitten etsii elämän tarkoitusta? Juuri tämä tekee meistä ihmisiä ja ainutlaatuisia. Martela kirjoittaa siitä kuinka elämän tarkoitus ja elämän merkityksellisyys ovat kaksi eri asiaa. Tarkoitus on ulkopuolelta annettu päämäärä, paikkamme kosmoksessa kun taas merkityksellisyys on subjektiivinen, henkilökohtaisempi asia. Hyvä kysymys onkin: Mitkä asiat saavat elämän tuntumaan elämisen arvoiselta?

Martela heittää seuraavan ajatuksen ilmoille: Mitä jos elämän tarkoitus onkin, että elämällä ei ole tarkoitusta? Hän kertoo hauskan esimerkin kirjasta Linnunradan käsikirja liftareille. Siinä elämän tarkoitukseksi tulostuu luku 42. Melko absurdia, vai mitä? Tarvitseeko elämällä edes olla järjellistä selitystä? Martela kirjoittaa, että elämä koostuu ohikiitävistä hetkistä, ja vaikka ne eivät kestä ikuisesti, se ei vähennä niiden merkitystä. Tieto siitä, että elämme rajallisen ajan, auttaa arvostamaan elämää enemmän. Memento mori – muista, että kuolet.

Merkityksellinen elämä perustuu Martelan mukaan neljän tarpeen tyydyttämiseen. Niitä ovat autonomia, kyvykkyys, yhteenkuuluvuus ja hyväntahtoisuus/hyvän tekeminen. Martela kirjoittaa myös siitä, että ihminen yleensä saa sen mitä tavoittelee, sillä kun ihminen arvostaa jotain, hän ponnistelee sen eteen. Valitse siis tavoitteesi viisasti jos haluat parantaa hyvinvointiasi. Martela rohkaisee myös panostamaan ihmissuhteisiin ja elämään omanlaista elämää, jolloin se saa elämän tuntumaan elämisen arvoiselta.

Life worth living. Siitä tässä on kysymys.

Vahva lukusuositus. Lisätietoa kirjasta täältä.

Lisää blogikirjoituksiani löydät täältä.

Onko elämä kärsimystä?

Onko elämä kärsimystä?

Poimintoja ja pohdintoja kirjasta Ihmisyyden rajalla (V.E. Frankl)

Inhimillisen kärsimyksen koko on hyvin suhteellinen. Keskitysleiriltäkin aikoinaan selviytynyt psykiatri Viktor E. Frankl kirjoittaa Ihmisyyden rajalla-kirjassaan siitä miten ihmisen kärsimys toimii kuin kaasu. Jos tyhjään kammioon pumpataan määrätty määrä kaasua, se täyttää kammion tasaisesti riippumatta siitä miten suuri kammio on. Samalla tavoin kärsimys täyttää ihmisen sielun ja tietoisen mielen, riippumatta kärsimyksen koosta.

Kärsimystä on eri syistä ja erilaiset olosuhteet tietenkin vaikuttavat ihmiseen, kuten esimerkiksi unenpuute, riittämätön ravinto ja henkiset paineet. Franklin mukaan ihminen pystyy kaikista olosuhteista huolimatta päättämään mikä hänestä tulee. Frankl kirjoittaa, että arvot eivät saa ihmistä liikkeelle, ne eivät työnnä ihmistä vaan ne vetävät häntä. Ihmisellä on kuitenkin aina vapaus valita tarjouksen hyväksymisen ja hylkäämisen välillä ja joka hetki ihmisen on päätettävä, meni sitten syteen tai saveen, mihin hän elämässään tähtää.

 

Sivutuotteena mielihyvä

Ihminen saattaa kuitenkin pelätä erilaisia tilanteita, mutta ironista on, että usein pelko saa toteutumaan juuri sen mitä pelkää ja taas vastaavasti innokas yrittäminen estää usein saavuttamasta sen mitä voimakkaasti haluaa. Frankl puhuu näistä edellä mainituista käsitteistä nimillä intentio ja hyperintentio, esimerkiksi tilanteissa missä mies yrittää innokkaasti todistaa omaavansa seksuaalista potenssia tai vastaavasti nainen kykyään kokea orgasmi, eli mitä voimakkaammin he sitä toivovat, sitä huonommin he siinä onnistuvat. Siksi Frankl mainitseekin, että mielihyvän tulisi olla sivutuote, sillä jos siitä tehdään itse päämäärä, se menee helposti pilalle.
Myös liiallinen huomion kiinnittäminen asiaan (hyperreflektio) saattaa olla haitallista.

Tästä päästäänkin kätevästi seuraavaan käsitteeseen eli paradoksaaliseen intentioon. Tämä nimihirviö tarkoittaa käytännössä sitä, että ihmisen pitäisi kokeilla hetken aikaa juuri sitä mitä hän pelkää. Esimerkiksi unihäiriöiden hoidossa paradoksaalista intentiota voidaan käyttää niin, että innokkaan nukahtamisen yrittämisen sijasta estellään nukahtamista. Nukahtamista kohtaan syntynyt hyperintentio siis korvataan paradoksaalisella intentiolla olla nukahtamatta ja usein käykin niin, että asianomainen nukahtaa.

Pyri päämäärääsi

Frankl kirjoittaa kirjassaan myös eräästä todella tärkeästä aiheesta eli siitä miten vaarallista on ajatella, että ihminen tarvitsisi jatkuvasti ja ensisijaisesti vain tasapainoa. Henkinen terveys vaatii Franklin mukaan tietyn määrän jännitystä eli jännitystä sen välillä mitä on jo saavuttanut ja mitä tulisi saada aikaan. Ihminen ei tarvitse täysin jännityksetöntä tilaa, vaan pyrkimistä ja ponnistelua johonkin päämäärään, joka on hänen arvoisensa.

On myös hyvin tyypillistä, että ihminen haluaa tehdä joko sen mitä muut tekevät tai hän tekee mitä muut ihmiset toivovat hänen tekevän. Jos ihminen ei pyri omien arvojensa mukaiseen toimintaan, hän saattaa ajautua helposti tietynlaiseen tyhjiön tilaan, mitä Frankl kuvaa kirjassaan eksistentiaalisena tyhjiönä. Se tarkoittaa kansankielellä ikävystymistä. Frankl väittää, että ihminen horjuukin ikuisesti kahden äärimmäisyyden välillä – kärsimyksen ja ikävystymisen.

Nykyään painotetaan, että ihmisen pitäisi olla onnellinen ja itsensä onnettomaksi tunteminen olisi muka merkki sopeutumattomuudesta. Jokaisella ihmisellä on vapaus olla mitä tahansa tai olla olematta, kaikki on hänestä itsestään kiinni ja erityisesti siinä mitä valintoja ja päätöksiä hän tekee eri tilanteissa.

Lopuksi haluaisin nostaa kirjasta vielä yhden mielenkiintoisen poiminnan. Frankl kirjoittaa, että huumori on eräs sielun aseista taistelussa itsensä säilyttämiseksi. Hän mainitsee, että huumori paremmin kuin mikään muu ihmisessä voi suoda mahdollisuuden irrottautua ja kohota minkä tahansa tilanteen yläpuolelle, vaikkapa vain muutamaksi sekunniksi.

Voisiko tästä päätellä, että elämä ei ehkä olekaan jatkuvasti niin vakavaa ja vain yhtä kärsimystä?

Lähde: Ihmisyyden rajalla – Viktor E. Frankl, 2002

Lisätietoa terapiapalveluistani löydät täältä.