Kuinka voit, oikeasti?
Poimintoja ja pohdintoja kirjasta How are you, Really (J.Kutcher / Harper Collins Publishers Inc.)
Kuinka voit, oikeasti? Kysyy yrittäjä ja kirjailija Jenna Kutcher. Kirja on erittäin virkistävä, mutta myös niin täynnä asiaa, että sen olisi kenties voinut jakaa kahteen eri teokseen. Lisäksi kirja sisältää paljon esimerkkejä Kutcherin omasta elämästä, mutta en sisällyttänyt niitä tähän blogikirjoitukseen.
Kirja alkaa mielenkiintoisesta näkökulmasta. Kutcher kirjoittaa, että monet self-help oppaat antavat meille läjäpäin erilaisia vinkkejä ja neuvoja, mutta usein käy kuitenkin niin, että niistä ei silti löydy meille ratkaisuja. Miksi nämä kirjat eivät sitten toimi niin kuin niiden olettaisi toimivan? Kutcherin mielestä syy on siinä, että eri kirjoissa tarjotut ratkaisut eivät alunperinkään olleet omiasi vaan jonkun toisen omia. Siksi ne eivät sellaisenaan toimi juuri sinulle, vaan sinun tehtäväksesi tulee löytää oma totuutesi, omat ratkaisusi.
Tunteet ovat signaaleja, joita Kutcher kehottaa meitä kuuntelemaan. Hän pyytää meitä pysähtymään, keskittymään ja olemaan rehellisiä itsellemme. Hän myös varoittaa meitä tunteiden torjumisesta, sillä mikäli tunteensa torjuu, ne löytää edestään lopulta tavalla tai toisella.
Tunne tunteesi
Tunteet ovat kuin kompassi. Tunteet kertovat, miltä sinusta tuntuu. Ovatko hartiasi kenties jännittyneenä vai huomaatko purevasi jälleen kerran hampaitasi yhteen. Kutcher pohtii, että ehkä meidän ”ei-niin-kivat” hetket ovat tärkeitä juuri siksi, että ne ohjaavat meitä kohti jotain uutta, jotain muutosta. Uskalla tuntea kaikki tunteesi, sillä muuten ikääntyessäsi kannat taakkaa, joka lyhistää sinut, varoittaa Kutcher.
Moni meistä toimii elämän keskellä helposti autopilotilla ja saattaa unohtaa siinä samalla oman itsensä. Kuinka usein tulee pysähdyttyä miettimään, onko kaikki tarpeeksi hyvin? Kuinka usein tulee oikeasti mietittyä mitä todella haluaa? Miten usein syyllistymmekään siihen, että toimimme muiden odotusten mukaan?
Jos et koskaan innostu mistään, tarvitset muutosta!
Ensiksi tulee paha päivä, sitten se vaihtuu huonoksi viikoksi, jonka jälkeen puhutaankin surkeasta kuukaudesta. Mutta entä jos käykin niin, että hankala vaihe jatkuukin vuosia?
Kutcher sanoo suoraan, että jos elämä on vain alakuloa, ainoa asia mikä voi auttaa, on muutos. Meillä ei ole varmasti pulaa neuvoista, niitä tyrkytetään meille usein ja myös hyvällä tarkoituksella, mutta silti jokainen meistä on oman elämänsä portivartija. Kutcher muistuttaa, että muiden ihmisten mielipiteet voivat helposti ”halvaannuttaa” meidät, jolloin kannattaisi aina ensin kysyä itseltään mielipidettä ennen kuin kysyy sitä muilta.
Parhaat hetket tulevat siitä kun saavutamme jotain meille merkityksellistä ja kun pääsemme henkiseen flow- tilaan. Kutcher muistuttaa, että me kehitymme koko ajan ja mikään ei ole pysyvää.
Muutos on väistämätöntä, halusimme tai emme
Muutos on väistämätöntä, halusimme tai emme. Muutos myös luo helposti kaaosta, mutta sen on tarkoituskin tehdä niin, sillä sen tehtävä on aika ajoin ”ravistella perustuksiamme”. Liian usein käy niin, että pyrimme kynsin hampain pysymään paikallamme. Sinnittelemme esimerkiksi ihmissuhteissa, työpaikoissa, asunnoissa tai tietyissä identiteeteissä usein senkin jälkeen vaikka olemme huomanneet, että ne eivät enää palvele meitä. Kutcher kirjoittaa, että se on tietyllä tapaa hyvin ymmärrettävää ja inhimillistä, sillä usein ihmiset pelkäävät sijoitustensa menevän hukkaan.
Kutcher kirjoittaa myös, että kipu ja suru ovat ystäviämme, jotka ovat johdattamassa meitä oikealle polulle. Ei siis kannata hukata aikaa loputtomiin ja odottaa, että nämä tunteet menisivät itsestään ohi.
Lopuksi haluan poimia kirjasta erinomaisen kysymyksen, jonka mielestäni jokaisen olisi hyvä esittää itselleen aika ajoin:
Milloin viimeksi tunsit eläväsi täysillä?
Niinpä niin.
Vahva lukusuositus 4/5. Lisätietoa kirjasta löydät täältä.
Lisätietoa tarjoamistani terapiapalveluista löydät täältä.
