Selviytyjien jälkeläiset
Poimintoja Anders Hansenin kirjasta Aivoblues – Miksi voimme huonosti, vaikka kaikki on hyvin (Atena, 2022).
Ihmisen tärkein tehtävä on selviytyminen ja heti sen jälkeen lisääntyminen. Psykiatri Anders Hansen kysyy kirjansa otsikossa kenties ajankohtaisimman kysymyksen: ”Miksi voimme huonosti, vaikka kaikki on hyvin?”
Miksi tunteita on olemassa?
Tunteitamme säätelee aivoissa kaksi mantelitumaketta ja tunteet toimivat käyttäytymisemme ohjaamisessa. Hansen kirjoittaa, että erityisesti aivoissa sijaitsevan aivosaaren kokoerot vaikuttavat luonteenpiirteisiimme ja luonteenpiirteidemme on tarkoituskin olla erilaisia. Ei myöskään ole sellaista asiaa kuin ”normaali” aivosaari. On täysin normaalia, että aivomme ovat erilaisia ja on täysin normaalia, että elimistöstä tulevien aistimusten ”säätönappulat” on säädetty eri ihmisillä eri tasoille. Joillekin aiheutuu esimerkiksi stressistä helpommin voimakkaampia aistimuksia, kuten esimerkiksi vatsa-, selkä-, tai pääkipua, ja tämäkin on normaalia.
Tunteet ovat edellisten sukupolvien kuisketta, sanoo Hansen. Ahdistus, masennus ja paniikki ovat luonnollisia tiloja. On jopa kummallista, että kaikilla ei ole ahdistusta, koska se on koodattu meihin evoluution myötä. Eritysesti voimakkaat tunteet jäävät muistiin, koska se on aina ollut selviytymisen kannalta tärkeää. Hansen muistuttaa kuitenkin, että ahdistus ei ole vaarallista vaikka se onkin todella ikävää. Hän mainitsee myös, että ajattelulla tai tiedoilla ei voi estää ahdistusta eikä sitä voi yrittää hämätä.
Selviytyjien sukupolvi
Ihmiset ovat aiemmin kuolleet tartuntatauteihin jo ennen teini-ikää, vain aivan muutama sukupolvi sitten. Useimmat ihmisistä kuolivat nuorena. Olemme siis niiden onnekkaiden ihmisten jälkeläisiä, jotka eivät kuolleet lapsina. Olemme oppineet selviytymään taudeista, jotka ovat aiemmin tappaneet nuoria.
Hyvä esimerkki on stressi. Stressi aiheuttaa kehossa hälytystilan, jolloin aivot luulevat, että jokin on pielessä. Hansen kirjoittaa, että hänen kokemuksensa mukaan esimerkiksi masennuksen takana on usein se, että jokin suuri ja merkittävä päätös tekemättä, mutta joskus masennusta voi aiheuttaa myös elimistön inflammaatio eli tulehdustila. Masennuksen yhteydessä on kuitenkin aina syytä pohtia, onko esimerkiksi jokin suuri päätös tekemättä? Joskus meidän vain täytyy kokea ensin äärimmäisiä tunteita, jotta osaamme tehdä tarvittavat muutokset.
Yksinäisyys huonontaa terveyttä
Hansen kirjoittaa, että yksinäisyys on tutkimusten mukaan yhtä vaarallista fyysiselle terveydelle kuin jos polttaisi joka päivä askin tupakkaa. Yksinäisyys käynnistää ihmisessä ’taistele ja pakene’-reaktion ja herkistää muun muassa toisten ilmeille ja eleille. Aivot yliherkistyvät ja tutut tuntuvat helposti vierailta, jopa vihamielisiltä. Tämä johtuu siitä, että yksinäisyys viestittää aivoille suuremmasta kuolemanriskistä, koska yksin ollessa kukaan ei ole tulossa apuun ja se käynnistää elimistön hälytystilan. Hansen mainitsee, että kaikkein tärkeintä on yrittää välttää yksinäisyyttä, mutta muistuttaa, että yksin oleminen ei tarkoita kuitenkaan automaattisesti sitä, että ihminen olisi yksinäinen.
Tavoitteena hyvinvoiva ihminen
Hyvinvoiva ihminen ei etsi jatkuvasti ongelmia ja epäkohtia, mutta onnellisuus ei myöskään ole pysyvä olotila. Onnellisuuden tunteet ovat väliaikaisia ja niiden kuuluukin olla väliaikaisia, jotta ne toimivat motivaattoreina.
Liikunta ehkäisee tutkitusti masennusta, kirjoittaa Hansen. Hän puhuu myös omasta ammatillisesta kokemuksestaan käsin. Hansenin mukaan ihmisen pitäisi liikkua joka päivä, eikä pelkästään fyysisen terveyden, mutta myös aivojen ja mielenterveyden vuoksi. Hansen mainitsee, että masennus on myös osittain geneettistä, eli pelkästään liikunnallisuus ei kokonaan poista, mutta liikunnalla on mm. masennusta ja ahdistusta ehkäisevä vaikutus. Lisäksi tutkimusten mukaan liikunta toimii lääkkeenä erityisesti traumaperäiseen stressihäiriöön. Valitun liikuntamuodon merkitys on tutkimusten mukaan vähäinen ja tärkeintä on kun vain liikkuu.
Hansen havainnollistaa asiaa niin, että liikunta nostaa sykettä ja tällöin elimistö oppii, että sykkeen nousu ei ole vaarallista. Esimerkiksi paniikkikohtauksista kärsivän pitäisi tehdä sykettä kohottavaa liikuntaa, mutta aloittaa sykkeen nosto vähitellen.
Kun ihminen on hyvässä fyysisessä kunnossa, aivot tietävät, että ihminen pääsee juoksemaan karkuun tarvittaessa. Tämä rauhoittaa elimistön stressiä. Liikunnan aikana kortisolitasot hetkellisesti nousevat, mutta liikunnan jälkeen ne taas laskevat ja siksi liikunnan jälkeen tulee yleensä rauhallinen olo. Liikunta vahvistaa myös uskoa omiin kykyihin.
Hansen muistuttaa, että vakavasti uupuneille/masentuneille liikunta ei ole siinä hetkessä mahdollista. Heidän pitää ensin levätä.
Tämä on kohtaloni
Nykyään ajatellaan helposti, että ”tämä on kohtaloni.” Hansen puhuu kohtalonvaistosta.
Tiedetään, että tietyt geenit lisäävät riskiä sairastua erilaisiin sairauksiin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö riskitekijöihin voisi vaikuttaa, kirjoittaa Hansen. Jos ihminen ei usko, että voisi parantua, hän ei myöskään pyri aktiivisesti tekemään asialle mitään. Kuin tilanne olisi kiveen hakattu kohtalo.
Hansen sanoo, että paras vastalääke on tieto. Miksi sitten voimme nykyään niin huonosti, vaikka kaikki on paremmin kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa? Hansenin mukaan tämä johtuu siitä, että olemme unohtaneet, että olemme biologisia olentoja. Meidän tulisi ymmärtää biologiaamme paremmin, mutta samalla myös löytää merkityksellisiä syitä elää. Kun tietää vastauksen siihen miksi elää, löytää myös keinot siihen miten elää.
Lukusuositus 5/5.
Lisätietoa kirjasta täältä.
Lisätietoa terapiapalveluistani täältä.
