marras 22, 2021
Poimintoja kirjasta Maailman onnellisin mies (Jaku E.)
”Jaettu suru on puoli surua, jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.”
”Ihmiset kuolevat, kukatkin kuihtuvat, rauta ja teräs särkyy, mutta ystävyys säilyy.”
”Missä on elämää, siellä on toivoa.”
Eddie Jaku ei koskaan uskonut kirjoittavansa kirjaa, mutta niin vain kävi. 100-vuotiaana, vain vuotta ennen kuolemaansa, hän julkaisi kirjan elämästään ja siitä, kuinka hän selviytyi elämäänsä kohdanneista lukuisista vastoinkäymisistä ja Auschwitzin keskitysleiristä.
Jaku kirjoitti, että jos menettää moraalinsa, kadottaa itsensä. Koskaan ei saa luopua toivosta eikä koskaan ole liian myöhäistä olla ystävällinen ja kohtelias. Jaku ajatteli näin siitäkin huolimatta, että hän oli nähnyt hirvittävän määrän pahuutta. Jaku ei ollut katkera, vaikka hän ei pystynytkään ymmärtämään miten SS-joukot pystyivät leireillä murskaamaan ihmisten päitä ja sen jälkeen menemään koteihinsa syömään ja nukkumaan hyvin. Hän ei voinut käsittää Hitlerin joukkojen sadistista iloa, mutta hän oppi, että jos ihminsellä on voimakas tahto, hän pystyy säilyttämään toivonsa ja myös keho pystyy ihmeisiin. Kun ihminen kuolee, hän kuolee, mutta missä on elämää, siellä on toivoa.
Jaku kuitenkin jäi holokaustista ihmeen kaupalla henkiin. 75 vuotta sitten hän ei olisi koskaan uskonut, että hänellä olisi vielä joku päivä lapsia ja perhe, mutta niin kuitenkin kävi. Jaku kirjoitti, että ihmeitä tapahtuu aina vaikka näyttäisi kuinka synkältä. Hän painotti, että ihmeitä voi myös saada tapahtumaan. Jakulle suurin ihme oli kuitenkin se, että hän oli elossa ja hän sai kokea vielä suurta onnea elämässään.
Rakkaus oli Jakulle suurin voima. Elämän kurssi muuttui täysin kun hän tapasi naisen nimeltä Flore ja rakastui häneen ensi silmäyksellä. Jaku kertoi kuinka hän oli hyvin sulkeutunut niistä kaikista kauheuksista aina siihen asti kunnes hänestä tuli isä. Hän kertoi koskettavan kauniisti kuinka hänen sydämensä korjaantui siitä hetkestä ja hänestä tuli parempi ihminen. Hän myös mainitsi, että ihmisen tulisi tyytyä siihen mitä hänellä on, sillä kateus sairastuttaa. Hän kirjoittikin, että onni ei putoa taivaalta vaan onni tulee sisältä.
Kaikesta huolimatta onnellinen
Paras kosto on olla maailman onnellisin mies, kirjoitti Jaku. Natseille juutalaiset eivät olleet ihmisiä ja heitä kohdeltiinkin ”juutalaiskoirina”. Hän ei voinut vuosiin puhua holokaustista kenellekään. Hän pohti, että jos menettää lähes kaikki rakkaimmat ihmisensä, miten ihmeessä siitä voisi puhua. Hän mietti mihin tätä kaikkea kärsimystä tarvittiin. Yhden mielipuolen vuoksi, syyttä suotta. Hän myös mietti miksi juuri hän jäi henkiin ja ensin hän ajattelikin, että ehkä Jumala oli valinnut väärät ihmiset. Myöhemmin hän kuitenkin ymmärsi, että hänen tehtävänsä oli puhua tästä kaikesta. Niinpä hän perusti yhdistyksen 20 muun selviytyneen kanssa ja päätti aloittaa puhumisen (Holocaust Survivors in Australia).
Jaku kirjoitti, että niin kauan kuin sydämessäni olisi pelkoa ja kipua, en olisi todella vapaa. Hän ajatteli, että lapset eivät hyödy siitä, että heitä opettaa pelkäämään, joten hän halusi jakaa enemmän toivoaan kuin tuskaansa. Hän ei halunnut lannistaa ketään kielteisellä ajattelulla. Jakulle perhe oli kaikki kaikessa. Niissä hän näki itsensä ja rakkauden. Siksi hän painotti sitä, että ystävällisyys ja jalous ovat aina tärkeämpiä kuin raha. Hänellä oli sanonta: ”Olkoon sinulla rakkautta vaikka muille jakaa, terveyttä tehdä töitä olan takaa ja hyvien ystävien joukko vakaa.”
On ymmärrettävää, että Jaku ei pystynyt koskaan antamaan anteeksi holokaustin hirveyksiä. Hän pystyi siitäkin huolimatta elämään onnellista elämää, sillä hän sanoi että vaikka elämä ei ole aina onnellista, olet silti onnekas kun olet elossa.
Lisätietoa kirjasta löydät täältä.
Lisää blogikirjoituksiani löydät täältä.
kesä 23, 2020
Poimintoja ja pohdintoja kirjasta Ihmisyyden rajalla (V.E. Frankl)
Inhimillisen kärsimyksen koko on hyvin suhteellinen. Keskitysleiriltäkin aikoinaan selviytynyt psykiatri Viktor E. Frankl kirjoittaa Ihmisyyden rajalla-kirjassaan siitä miten ihmisen kärsimys toimii kuin kaasu. Jos tyhjään kammioon pumpataan määrätty määrä kaasua, se täyttää kammion tasaisesti riippumatta siitä miten suuri kammio on. Samalla tavoin kärsimys täyttää ihmisen sielun ja tietoisen mielen, riippumatta kärsimyksen koosta.
Kärsimystä on eri syistä ja erilaiset olosuhteet tietenkin vaikuttavat ihmiseen, kuten esimerkiksi unenpuute, riittämätön ravinto ja henkiset paineet. Franklin mukaan ihminen pystyy kaikista olosuhteista huolimatta päättämään mikä hänestä tulee. Frankl kirjoittaa, että arvot eivät saa ihmistä liikkeelle, ne eivät työnnä ihmistä vaan ne vetävät häntä. Ihmisellä on kuitenkin aina vapaus valita tarjouksen hyväksymisen ja hylkäämisen välillä ja joka hetki ihmisen on päätettävä, meni sitten syteen tai saveen, mihin hän elämässään tähtää.
Sivutuotteena mielihyvä
Ihminen saattaa kuitenkin pelätä erilaisia tilanteita, mutta ironista on, että usein pelko saa toteutumaan juuri sen mitä pelkää ja taas vastaavasti innokas yrittäminen estää usein saavuttamasta sen mitä voimakkaasti haluaa. Frankl puhuu näistä edellä mainituista käsitteistä nimillä intentio ja hyperintentio, esimerkiksi tilanteissa missä mies yrittää innokkaasti todistaa omaavansa seksuaalista potenssia tai vastaavasti nainen kykyään kokea orgasmi, eli mitä voimakkaammin he sitä toivovat, sitä huonommin he siinä onnistuvat. Siksi Frankl mainitseekin, että mielihyvän tulisi olla sivutuote, sillä jos siitä tehdään itse päämäärä, se menee helposti pilalle.
Myös liiallinen huomion kiinnittäminen asiaan (hyperreflektio) saattaa olla haitallista.
Tästä päästäänkin kätevästi seuraavaan käsitteeseen eli paradoksaaliseen intentioon. Tämä nimihirviö tarkoittaa käytännössä sitä, että ihmisen pitäisi kokeilla hetken aikaa juuri sitä mitä hän pelkää. Esimerkiksi unihäiriöiden hoidossa paradoksaalista intentiota voidaan käyttää niin, että innokkaan nukahtamisen yrittämisen sijasta estellään nukahtamista. Nukahtamista kohtaan syntynyt hyperintentio siis korvataan paradoksaalisella intentiolla olla nukahtamatta ja usein käykin niin, että asianomainen nukahtaa.
Pyri päämäärääsi
Frankl kirjoittaa kirjassaan myös eräästä todella tärkeästä aiheesta eli siitä miten vaarallista on ajatella, että ihminen tarvitsisi jatkuvasti ja ensisijaisesti vain tasapainoa. Henkinen terveys vaatii Franklin mukaan tietyn määrän jännitystä eli jännitystä sen välillä mitä on jo saavuttanut ja mitä tulisi saada aikaan. Ihminen ei tarvitse täysin jännityksetöntä tilaa, vaan pyrkimistä ja ponnistelua johonkin päämäärään, joka on hänen arvoisensa.
On myös hyvin tyypillistä, että ihminen haluaa tehdä joko sen mitä muut tekevät tai hän tekee mitä muut ihmiset toivovat hänen tekevän. Jos ihminen ei pyri omien arvojensa mukaiseen toimintaan, hän saattaa ajautua helposti tietynlaiseen tyhjiön tilaan, mitä Frankl kuvaa kirjassaan eksistentiaalisena tyhjiönä. Se tarkoittaa kansankielellä ikävystymistä. Frankl väittää, että ihminen horjuukin ikuisesti kahden äärimmäisyyden välillä – kärsimyksen ja ikävystymisen.
Nykyään painotetaan, että ihmisen pitäisi olla onnellinen ja itsensä onnettomaksi tunteminen olisi muka merkki sopeutumattomuudesta. Jokaisella ihmisellä on vapaus olla mitä tahansa tai olla olematta, kaikki on hänestä itsestään kiinni ja erityisesti siinä mitä valintoja ja päätöksiä hän tekee eri tilanteissa.
Lopuksi haluaisin nostaa kirjasta vielä yhden mielenkiintoisen poiminnan. Frankl kirjoittaa, että huumori on eräs sielun aseista taistelussa itsensä säilyttämiseksi. Hän mainitsee, että huumori paremmin kuin mikään muu ihmisessä voi suoda mahdollisuuden irrottautua ja kohota minkä tahansa tilanteen yläpuolelle, vaikkapa vain muutamaksi sekunniksi.
Voisiko tästä päätellä, että elämä ei ehkä olekaan jatkuvasti niin vakavaa ja vain yhtä kärsimystä?
Lähde: Ihmisyyden rajalla – Viktor E. Frankl, 2002
Lisätietoa terapiapalveluistani löydät täältä.
