Häpeä – psyyken sisäinen konflikti
Häpeä
Referaatti kirjasta Nainen ja häpeä (Elina Reenkola, Minerva 2014)
***
”Naisen pitäisi olla tietynlainen, jotta hän ei olisi hävettävä. Jotta hän olisi kelvollinen.”
”Kaikkivoipaisuus voi olla kaipauksemme, mutta epätäydellisyys ja riittämättömyys ovat kohtalomme – niinpä myös häpeä.”
”Jos vihastun, olenko muiden silmissä naurettava, kirkuva hysteerikko, rääkyvä lapsi, kauhea ämmä tai ruma nainen?”
***
Häpeä on hyvin inhimillinen tunne. Häpeää voi kokea hyvin monista eri syistä ja lähtökohdista. Häpeä syntyy kun ihminen paljastaa sisimpiä halujaan ja kokee, että ei ole rakastettu tai kelpaa omana itsenään. Häpeä syntyy myös traumaattisista kokemuksista.
Elina Reenkola kirjoittaa, että olisi tärkeää että jo lapsuudessa ihminen tulisi nähdyksi omana itsenään ja että hän kelpaisi sellaisena kuin on, erillisenä. Lapsi tarvitsee vanhempien ihailevaa ja kannustavaa katsetta voidakseen kasvaa aikuiseksi, joka tuntee mielihyvää itsestään. On äärimmäisen tärkeää, että lapsi tulee rakastetuksi omana itsenään, avuttomana ja riippuvaisena, osaamattomana ja kömpelönä, ei pelkästään vahvana ja osaavana.
Kirjassa käsitellään häpeää hyvin monista eri näkökulmista, eikä pelkästään naisten kokemasta häpeästä vaikka kirjan nimestä voisi niin päätellä. Kirjassa on voimakkaasti läsnä psykoanalyyttinen näkökulma ja tästä syystä kirjassa on paljon viittauksia Freudiin. Kirjassa on myös paljon erilaisia tarinoita elokuvista, romaaneista ja jopa kreikan mytologiasta, jotka nivoutuvat häpeäteeman ympärille. Vaikka Elinan kirja olikin aika ajoin hieman raskas luettava, kirjassa oli silti paljon tärkeää asiaa.
Häpeä on universaalia
Ihminen ei haluaisi olla epätäydellinen, se on varmasti hyvin universaalia vaikka varmasti kulttuurisia eroja on paljon. Ihmiset pyrkivät täydellisyyteen monilla eri tavoilla kuten erilaisilla yleisesti arvostetuilla suorituksilla. Ihminen ei kuitenkaan ole täydellinen, ja siksi häpeä on tavallista.
Elina kirjoittaa kirjassaan siitä miten häpeää on kahta laatua: hyvänlaatuista ja pahanlaatuista. Hyvänlaatuinen häpeä on yleensä lievää ja sillä on suojeleva voima, sillä se saa ihmisen huomioimaan toisia ihmisiä ja huolehtimaan heistä. Pahanlaatuinen häpeä taas on vahvaa ja tuhoavaa. Se voi lamaannuttaa ja tuottaa ihmiselle paljon kärsimystä ja erilaisia psyykkisiä oireita.
Häpeän eri muodot
Naisten ja miesten kokemassa häpeässä on tiettyjä eroavaisuuksia, vaikka hieman vieroksun sukupuolten välistä jaottelua. Kirjassa kerrotaan, että naisen häpeä heijastaa usein yhteiskunnan käsityksiä naisen huonommuudesta ja miehisestä ylivertaisuudesta (Irene Matthis). Nainen saattaa myös kokea, ettei ole haluttava vaan ruma ja vastenmielinen. Muiden kehut ja ihailu eivät horjuta tätä uskomusta. Kauneus on tärkeää erityisesti naisille eikä se tarkoita vain ulkonäköä vaan kokemusta siitä, että on haluttu ja rakastettu. Edelleen ajatellaan myös, että hillittömyys ja kontrollin menetys olisi naiselle jotenkin noloa ja hävettävää. Naisen vihanilmaisua ei myöskään katsota hyvällä ja siksi naisen voi olla vaikea ilmaista vihaansa. Miehelle taas ei hyväksytä heikkoutta, sillä miehen pitäisi olla muka aina vahva ja pärjäävä. Aseman menetys tai yrityksen konkurssi ovat tyypillisiä voimakkaan häpeän aiheita miehelle ja pahimmassa tapauksessa ne voivat johtaa itsemurhaan.
Kirjassa mainitaan, että nainen voi pyrkiä olemaan täydellisen viehättävä ja seksuaalisesti puoleensavetävä, mutta jos hän ei yllä näihin tavoitteisiin, häpeä viriää. Se voi aiheuttaa syvää epätoivoa, sillä on tärkeää saada olla oma itsensä. Ihminen voi kuitenkin hävetä halujaan ja tästä syystä seksistä puhuttaessa on yleensä helpompi puhua suorituksista kuin kertoa omista tuntemuksistaan tai ongelmistaan. Elina kirjoittaa, että kiihotus, himo ja orgasmiin heittäytyminen herättävät monille häpeää ja pelkoja hallinnan menettämisestä. Ihminen saattaa hävetä mm. hallitsemattomia ilmeitään, alastomuutta, hajuja ja orgasmin puutetta. Miehillä esimerkiksi genitaalien koko, erektion kesto ja potenssi saattavat aiheuttaa häpeää.
Mitä häpeävä ihminen sitten tekee? Hän saattaa reagoida hyvinkin eri tavoin. Hän saattaa kärsiä piilossa, yrittää toimia häpeästä huolimatta, kieltää häpeänsä tai kääntää sen toisen häpäisyksi. Ilmenee häpeä missä muodossa tahansa, terapiassa häpeää ei tarvitse hävetä. Elina kirjoittaa mielestäni erinomaisesti siitä, miten terapeutti on ammattikehtaaja. Terapeutti kehtaa kuulla ja puhua hävettävistä asioista ja piilotetuista negatiivisista tunteista.
Häpeä estää ihmistä olemasta oman elämänsä päähenkilö, joten ethän anna häpeän tehdä sitä sinulle?
Lisätietoja kirjasta täällä.
Lisätietoja terapiapalveluistani löydät täältä.