Poimintoja ja pohdintoja Emilia Kujalan kirjasta Suorittajan mieli (Otava, 2021)
Suorittaja. Oletko allerginen keskinkertaisuudelle? Pelkäätkö laumaan hukkumista? Haluatko olla aina reipas ja parempi versio itsestäsi, olla täydellinen?
Emilia Kujalan kirjassa pääosassa on ylikontrolloiva ja lahjakas suorittajatyyppi. Jokainen suorittaja, joka lukee tämän kirjan, tuntee varmasti piston sydämessään. Aivan kuten minäkin. Myönnettäköön, että olen aina olut tietyllä tapaa suorittaja, ja kun itseäni analysoin, se kumpuaa minulla hyväksytyksi tulemisen tarpeesta.
Suorittajaa saatetaan ihailla, koska on yleisesti ihailtavaa jos ihmisellä on hyvä itsekontrolli ja hän osaa aina säädellä tunteitaan ja elämäänsä. Harva kuitenkaan tietää, että suorittaja on vankilassa – suorittamisen vankilassa. Kujala kirjoittaa, että tyypillinen suorittaja on sellainen, jonka on aina saatava tehtyä kaikki päivän työt ennen kuin hän voi kaatua sohvalle. Tyypillinen suorittaja on myös usein kiltti, tunnollinen ja ahkera, joka ahdistuu keskeneräisyydestä. Suorittaja on lähes poikkeuksetta ylikontrolloiva ja hän on mestari kiinnittämään huomionsa mahdollisiin uhkakuviin.
Suorittajatyyppiä
Psykoterapeutti Kujala myöntää olevansa itsekin suorittajatyyppi, joten hän puhuu myös kokemuksesta. Kujala mainitsee, että suorittaja pelkää pohjimmiltaan hallinnan menettämistä. Jatkuva kontrollointi, yliajattelu ja suorittaminen luo hieman valheellistakin turvallisuuden tunnetta, sillä elämää ei voi kukaan koskaan täysin hallita. Epävarmuus on enemmänkin sääntö kuin poikkeus ja sattumalla on isompi rooli elämässämme, kirjoittaa Kujala.
Ahdistaa
Vaikka ulkopuolisen silmin suorittaja saattaa näyttää lähes täydelliseltä ihmiseltä, harva tietää, että suorittaja on usein kova ahdistumaan ja murehtimaan asioita. Murehtiminen on ahdistuksen polttoaine, kirjoittaa Kujala, eikä voisi paremmin asiaa kiteyttää.
Pelko saa ylikontrolliin taipuvaisen takertumisen vieläkin lujemmin kontrolliin, mikä taas johtaa Kujalan mukaan ongelmien voimistumiseen. Sen voi huomata esimerkiksi siitä, että elimistö menee ylivireystilaan ja sympaattinen hermosto käy ylikierroksilla. Yritämme hoitaa monta asiaa yhtä aikaa, keho alkaa usein viestiä monin eri tavoin, esimerkiksi syke hakkaa, on lihassärkyjä ja vatsavaivoja. Kujala sanoo, että pysähtyminen on vaikeinta silloin kun sitä eniten tarvitsisi.
Ensiaputaidot ahdistukseen
Kujala listaa kirjassaan erinomaisia keinoja ahdistuksen ensiavuksi. Listaan tähän alle muutamat hyvät neuvot:
Ota aikalisä
Poista itsesi tilanteesta, jossa koet ahdistusta
Soita ystävälle tai lähde ulos
Etsi ympäristöstä punaisia asioita
Aktivoi parasympaattinen hermosto: pese kasvot kylmällä vedellä, käy kylmässä suihkussa/avannossa, pidennä uloshengitystä, liiku intensiivisesti (esim. kyykkää tai juokse)
Mielen pikavipit
Ihmismieli on sellainen, että se yrittää etsiä nopeaa helpotusta pahaan oloon. Kujala kutsuu näitä keinoja pikavipeiksi. Mitä ahdistavampaa on, sitä enemmän tekee mieli tarttua pikavippiin. Esimerkkejä tällaisista pikavipeistä ovat some, pelaaminen, työ, päihteet, urheilu ja itsensä vahingoittaminen. Pikavipeissä on Kujalan mukaan kuitenkin se huono puoli, että aivojen palkkiojärjestelmä aiheuttaa helposti psyykkisen velkakierteen, josta on vaikea rimpuilla ulos.
Niukan tunneilmaisun mestarit
Suorittajat ovat usein mestareita peittelemään todellisia tunteitaan. He vaikuttavat hillityiltä ja harkitsevilta, jättäen usein paljon sanomatta. Suorittajalle tulee usein tunne, ettei oikein kuulu joukkoon. Kujalan tekstiä lukiessa tulee ajatus, että vahva kontrolli estää aidon yhteyden muodostumisen toisiin ihmisiin, sillä suorittaja ei halua mokata ja aito yhteys toisiin vaatisi sen, että pystyy olemaan myös haavoittuva ja epätäydellinen. Kujala korostaa, että virheitä ei pidä pelätä ja rohkaisee tutkimaan sellaista itsessään, jota ei haluaisi kohdata. Kujala myös mainitsee, että kaikkea vastuuta ei tarvitse kantaa omilla harteillaan ja että liiallinen itsekontrolli uuvuttaa.
Kujala kysyy erinomaisen kysymyksen: kuka olisit, ellet suorittaisi? Kun esittelemme itsemme toisille, kerromme nimemme ja usein myös ammattimme tai tittelimme. Miten kuvailisit itseäsi jos et saisi kertoa mitä teet työksesi? Mistä asioista nautit aidosti ja mitä elämältäsi haluat?
Mieleenpainuvimmat hetket ovat usein niitä, joissa hellitämme kontrollista, muistuttaa Kujala.
Poimintoja Anders Hansenin kirjasta Aivoblues – Miksi voimme huonosti, vaikka kaikki on hyvin (Atena, 2022).
Ihmisen tärkein tehtävä on selviytyminen ja heti sen jälkeen lisääntyminen. Psykiatri Anders Hansen kysyy kirjansa otsikossa kenties ajankohtaisimman kysymyksen: ”Miksi voimme huonosti, vaikka kaikki on hyvin?”
Miksi tunteita on olemassa?
Tunteitamme säätelee aivoissa kaksi mantelitumaketta ja tunteet toimivat käyttäytymisemme ohjaamisessa. Hansen kirjoittaa, että erityisesti aivoissa sijaitsevan aivosaaren kokoerot vaikuttavat luonteenpiirteisiimme ja luonteenpiirteidemme on tarkoituskin olla erilaisia. Ei myöskään ole sellaista asiaa kuin ”normaali” aivosaari. On täysin normaalia, että aivomme ovat erilaisia ja on täysin normaalia, että elimistöstä tulevien aistimusten ”säätönappulat” on säädetty eri ihmisillä eri tasoille. Joillekin aiheutuu esimerkiksi stressistä helpommin voimakkaampia aistimuksia, kuten esimerkiksi vatsa-, selkä-, tai pääkipua, ja tämäkin on normaalia.
Tunteet ovat edellisten sukupolvien kuisketta, sanoo Hansen. Ahdistus, masennus ja paniikki ovat luonnollisia tiloja. On jopa kummallista, että kaikilla ei ole ahdistusta, koska se on koodattu meihin evoluution myötä. Eritysesti voimakkaat tunteet jäävät muistiin, koska se on aina ollut selviytymisen kannalta tärkeää. Hansen muistuttaa kuitenkin, että ahdistus ei ole vaarallista vaikka se onkin todella ikävää. Hän mainitsee myös, että ajattelulla tai tiedoilla ei voi estää ahdistusta eikä sitä voi yrittää hämätä.
Selviytyjien sukupolvi
Ihmiset ovat aiemmin kuolleet tartuntatauteihin jo ennen teini-ikää, vain aivan muutama sukupolvi sitten. Useimmat ihmisistä kuolivat nuorena. Olemme siis niiden onnekkaiden ihmisten jälkeläisiä, jotka eivät kuolleet lapsina. Olemme oppineet selviytymään taudeista, jotka ovat aiemmin tappaneet nuoria.
Hyvä esimerkki on stressi. Stressi aiheuttaa kehossa hälytystilan, jolloin aivot luulevat, että jokin on pielessä. Hansen kirjoittaa, että hänen kokemuksensa mukaan esimerkiksi masennuksen takana on usein se, että jokin suuri ja merkittävä päätös tekemättä, mutta joskus masennusta voi aiheuttaa myös elimistön inflammaatio eli tulehdustila. Masennuksen yhteydessä on kuitenkin aina syytä pohtia, onko esimerkiksi jokin suuri päätös tekemättä? Joskus meidän vain täytyy kokea ensin äärimmäisiä tunteita, jotta osaamme tehdä tarvittavat muutokset.
Yksinäisyys huonontaa terveyttä
Hansen kirjoittaa, että yksinäisyys on tutkimusten mukaan yhtä vaarallista fyysiselle terveydelle kuin jos polttaisi joka päivä askin tupakkaa. Yksinäisyys käynnistää ihmisessä ’taistele ja pakene’-reaktion ja herkistää muun muassa toisten ilmeille ja eleille. Aivot yliherkistyvät ja tutut tuntuvat helposti vierailta, jopa vihamielisiltä. Tämä johtuu siitä, että yksinäisyys viestittää aivoille suuremmasta kuolemanriskistä, koska yksin ollessa kukaan ei ole tulossa apuun ja se käynnistää elimistön hälytystilan. Hansen mainitsee, että kaikkein tärkeintä on yrittää välttää yksinäisyyttä, mutta muistuttaa, että yksin oleminen ei tarkoita kuitenkaan automaattisesti sitä, että ihminen olisi yksinäinen.
Tavoitteena hyvinvoiva ihminen
Hyvinvoiva ihminen ei etsi jatkuvasti ongelmia ja epäkohtia, mutta onnellisuus ei myöskään ole pysyvä olotila. Onnellisuuden tunteet ovat väliaikaisia ja niiden kuuluukin olla väliaikaisia, jotta ne toimivat motivaattoreina.
Liikunta ehkäisee tutkitusti masennusta, kirjoittaa Hansen. Hän puhuu myös omasta ammatillisesta kokemuksestaan käsin. Hansenin mukaan ihmisen pitäisi liikkua joka päivä, eikä pelkästään fyysisen terveyden, mutta myös aivojen ja mielenterveyden vuoksi. Hansen mainitsee, että masennus on myös osittain geneettistä, eli pelkästään liikunnallisuus ei kokonaan poista, mutta liikunnalla on mm. masennusta ja ahdistusta ehkäisevä vaikutus. Lisäksi tutkimusten mukaan liikunta toimii lääkkeenä erityisesti traumaperäiseen stressihäiriöön. Valitun liikuntamuodon merkitys on tutkimusten mukaan vähäinen ja tärkeintä on kun vain liikkuu.
Hansen havainnollistaa asiaa niin, että liikunta nostaa sykettä ja tällöin elimistö oppii, että sykkeen nousu ei ole vaarallista. Esimerkiksi paniikkikohtauksista kärsivän pitäisi tehdä sykettä kohottavaa liikuntaa, mutta aloittaa sykkeen nosto vähitellen.
Kun ihminen on hyvässä fyysisessä kunnossa, aivot tietävät, että ihminen pääsee juoksemaan karkuun tarvittaessa. Tämä rauhoittaa elimistön stressiä. Liikunnan aikana kortisolitasot hetkellisesti nousevat, mutta liikunnan jälkeen ne taas laskevat ja siksi liikunnan jälkeen tulee yleensä rauhallinen olo. Liikunta vahvistaa myös uskoa omiin kykyihin.
Hansen muistuttaa, että vakavasti uupuneille/masentuneille liikunta ei ole siinä hetkessä mahdollista. Heidän pitää ensin levätä.
Tämä on kohtaloni
Nykyään ajatellaan helposti, että ”tämä on kohtaloni.” Hansen puhuu kohtalonvaistosta.
Tiedetään, että tietyt geenit lisäävät riskiä sairastua erilaisiin sairauksiin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö riskitekijöihin voisi vaikuttaa, kirjoittaa Hansen. Jos ihminen ei usko, että voisi parantua, hän ei myöskään pyri aktiivisesti tekemään asialle mitään. Kuin tilanne olisi kiveen hakattu kohtalo.
Hansen sanoo, että paras vastalääke on tieto. Miksi sitten voimme nykyään niin huonosti, vaikka kaikki on paremmin kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa? Hansenin mukaan tämä johtuu siitä, että olemme unohtaneet, että olemme biologisia olentoja. Meidän tulisi ymmärtää biologiaamme paremmin, mutta samalla myös löytää merkityksellisiä syitä elää. Kun tietää vastauksen siihen miksi elää, löytää myös keinot siihen miten elää.
Lukusuositus 5/5.
Lisätietoa kirjasta täältä. Lisätietoa terapiapalveluistani täältä.
Poimintoja Johann Harin kirjasta Mielen yhteydet (Bazar)
Oletko tyytyväinen elämääsi? Onko sinulla yhteys omiin arvoihisi? Mitkä todelliset arvosi ovat?
Motivaatio. Mihin se katosi? Johann Hari kirjoittaa kirjassaan Mielen yhteydet (Lost Connections) sisäisistä ja ulkoisista motivaatiotekijöistä. Sisäiset motivaatiot ovat usein suhteellisen pysyviä läpi elämän ja jos ihminen elää pitkälti sisäisten motivaatioiden mukaan, elämä on huomattavasti miellyttävämpää. Tutkimusten mukaan ulkoiset motivaatiot eivät lisää edes toteutuessaan ihmisen tyytyväisyyttä kovinkaan pitkäksi aikaa. Siksi ihmisen tulisikin kysyä itseltään miksi hän tekee tiettyjä valintoja elämässään. Rakastatko pianonsoittoa vai soitatko jostain tietystä ”pakosta”? Tarvitsetko todella uuden iPhonen vanhan hyvin toimivan puhelimesi tilalle? Hari kirjoittaa, että materialismi on sielun roskaruokaa. Hän mainitsee useaan kertaan miten materialismi ja ulkoinen motivoituminen ovat vahvasti yhteydessä masennukseen. Meille myös syötetään yhteiskunnan toimesta koko ajan ajatusta, että kuluttaminen tuo meille onnen. Hyvä kysymys onkin: teetkö jotain itseäsi varten vai tehdäksesi vaikutuksen muihin? Sisäiset arvot ovat hauraita ja vallalla oleva kulutuskulttuuri ohjaa meitä helposti väärille urille.
Masennuslääkkeiden merkityksestä
Hari kertoo kirjassaan myös avoimesti omasta useita vuosia kestäneistä pitkistä masennuskausista ja ottaa kantaa mielialalääkkeiden, erityisesti SSRI-lääkkeiden käyttöön. Hän kertoo, että on itsekin käyttänyt SSRI-lääkkeitä vuosien ajan ja jopa jossain vaiheessa uskonut vankasti, että ne ovat avain parempaan elämään. Nykyään hän kuitenkin kyseenalaistaa masennuslääkkeiden merkityksen masennuksen hoidossa ja viittaa useisiin tutkimuksiin, joiden peruusteella masennuslääkkeiden teho on rajallinen. Hari painottaa, että masennus ei ole serotoniiniarvoja heittelevä aivosairaus, vaan että masennus on normaali reaktio epänormaaliin tilaan. Aivoissa tapahtuu kyllä muutoksia, mutta kyse ei ole suorasta syy-seuraussuhteesta.
Luo yhteys muihin
Hari kirjoittaa myös siitä miten nykyaikana korostetaan yksilöä ja ajatellaan, että ihminen voi auttaa vain itse itseään. Vallalla on vahvasti ajattelu, että ”kukaan muu ei voi auttaa sinua kuin sinä itse”. Harin mielestä ratkaisu ei kuitenkaan löydy käpertymällä itseen, vaan jos haluaa päästä masennuksestaan, tulisi kytkeä oma identiteetti muihin ja olla osa isompaa joukkoa. Hari rohkaiseekin luomaan yhteyden lähellä oleviin ihmisiin, sillä se pelastaa ihmisen yksinäisyydeltä ja auttaa ratkomaan ratkaisemattomat ongelmat yhdessä.
Kirjareferaatti kirjasta Syitä pysytellä hengissä (Matt Haig)
Masennus, ahdistus, paniikkihäiriö ja itsemurha-ajatuksia. Matt Haig kertoo kirjassaan väkevän rehellisesti elämästään. Vaikka kirjassa käsitellään rankkoja aiheita, Haig konkretisoi hienosti sen, miten ajan kanssa, hitaasti mutta varmasti, masennuksesta voi selvitä.
Masennus saa helposti tuntemaan syyllisyyttä. Se hokee: ”Katso nyt itseäsi ja elämääsi.” Masennusta saattaa jopa pahentaa se, että elämässä on näennäisesti kaikki ihan hyvin, sillä kuilu sen välillä mitä ihminen tuntee ja mitä hänen odotetaan tuntevan, laajenee. Masentunut saattaa ajatella, että minullahan on kaikki mistä olen aina haaveillut, miksi en ole onnellinen?
Masennuksen oireet
Haig listaa kirjassaan tyypillisimmät masennuksen oireet:
Uupumus ilman varsinaista syytä
Huono itsetunto
Psykomotorinen hidastuminen (liikkeiden ja puheen hitaus)
Ruokahaluttomuus (vaikka ruokahalun lisääntyminenkin voi toisinaan olla masennuksen oire)
Ärtyisyys
Toistuva itkeminen
Anhedonia (kyvyttömyyttä kokea nautintoa mistään)
Äkillinen sulkeutuneisuus
Haig kirjoittaa, että entä jos olemmekin elämässä halunneet täysin vääriä asioita? Entä jos älypuhelimet, mukavat kylpyhuoneet ja uudenaikaiset huipputelevisiot ovatkin osa ongelmaa eivätkä osa ratkaisua? Ehkä masennus on reaktio elämään, jota emme täysin ymmärrä. Haig pohtii myös kirjassaan sitä, miten mielisairaus on sanana harhaanjohtava. Sana antaa ymmärtää, että mielen sairaudet oireilisivat vain kaulasta ylöspäin, mutta masennuksella ja ahdistuksella on myös lukuisia fyysisiä vaikutuksia. Hän listaa kirjassaan ahdistuneisuushäiriön psyykkisiä ja fyysisiä oireita, jotka haluan myös listata tähän.
Ahdistuneisuushäiriön oireita
Ahdistuneisuushäiriön psyykkisiä oireita ovat muun muassa: 1. Levottomuus 2. Pelon tunne 3. Jatkuva kireyden tunne 4. Keskittymisvaikeudet 5. Ärsyyntyneisyys 6. Kärsimättömyys 7. Huomion harhaantuminen
Ahdistuneisuushäiriön fyysisiä oireita ovat muun muassa: 1. Huimaus 2. Uneliaisuus ja väsymys 3. Pistely 4. Sydämentykytykset 5. Lihaskivut ja lihasjännitys 6. Suun kuivuminen 7. Liiallinen hikoilu 8. Hengästyneisyys 9. Vatsakivut 10. Pahoinvointi 11. Ripuli 12. Päänsärky 13. Liiallinen janontunne 14. Tiheävirtsaisuus 15. Kivuliaat kuukautiset tai niiden poisjääminen 16. Nukahtamisen vaikeudet tai unettomuus
Sinä selviät kyllä
Uskaltaisin olla samaa mieltä Haigin kanssa siitä, että rakkaus todellakin on ahdistuksen tehokkain tappaja. Haig kirjoittaa, että rakkaus on ulospäinsuuntautunut voima, joka tarjoaa reitin pois sisäisistä kauhuista, sillä ahdistus on sairaus joka upottaa meidät omiin painajaisiin. Haig haluaa myös muistuttaa meitä siitä, että mikään ei ole niin vapauttavaa kuin hyväksyä oma pienuutensa tässä maailmassa. Seitsemän miljardia ihmistä, täällä vaalean sinisen planeetan pinnalla.
”Vielä sinä tanssit, naurat ja rakastelet. Lähdet lenkille joen varteen ja käyt myöhäisyön keskusteluja ja naurat niin, että naamaan sattuu. Elämä odottaa sinua. Saatat olla jumissa tässä hetken aikaa, mutta maailma ei mene mihinkään. Koeta kestää jos vain voit. Elämä on aina sen arvoista.”
Lisätietoa alkuperäisestä Reasons to Stay Alive kirjasta täällä.
Mikäli haluat varata ajan terapiaan, löydät terapiasivuni täältä.
Masennus on kuin musta koira, joka saapuu vierailulle usein yllättäen ja ilmoittamatta. Mikään ei tunnu enää kiinnostavan eikä motivoivan, mikään ei tuota mielihyvää ja ilo katoaa elämästä. Ruokahalu on pilalla, muisti pätkii ja keskittymiskyky on kateissa. Kaikki tekemiset vievät hirveästi energiaa ja pää alkaa täyttyä peloilla. Masennuksen oireita ovat usein myös unihäiriöt, itsetuntoon liittyvät muutokset, vetäytyminen ihmissuhteissa, aktivaatiotason muutokset, kognitiiviset oireet, mielihyvän ja nautinnon kokemisen puute, painon ja ruokahalun muutokset, seksuaalisen käyttäytymisen muutokset, kipuoireet ja toivottomuus sekä kuolemaan liittyvät ajatukset. Lisäksi on pelko siitä, että muut ihmiset saisivat tietää ja arvostelisivat. Masennuksen piilottelu vie hurjasti voimia ja aiheuttaa itsetunto-ongelmia. Yksi tyypillisin masennuksen merkki on eristäytyminen, jolloin sosiaaliset kontaktit vähenevät. Joskus on myös niinkin, että masennuksesta kärsivä ei tunne edes epätoivoa tai ahdistusta, sillä hän ei tunne yhtään mitään.
Masennus ei saa määrittää
Masennustilassa mielialan muutos ja siihen liittyvät oireet saattavat kestää yhtäjaksoisesti viikkoja, kuukausia, joskus vuosiakin. Masennukseen liittyy yleensä voimakkaasti kokemus, missä ihminen ajattelee että häntä ei tarvita mihinkään. Jotta ihminen voi hyvin, hänellä tulisi olla jokin merkitys ja tehtävä, josta voi olla ylpeä. Lisäksi, vaikka masennusdiagnoosit ovat hyvinkin yleisiä ja tavallisia, stigma on silti tiukassa. Moni häpeää kertoa diagnoosistaan, sillä ihminen voi kokea itsensä vääränlaiseksi ja kokea sairauden määrittävän koko hänen ihmisarvonsa. Diagnoosi aiheuttaa helposti häpeää, ulkopuolisuuden tunnetta ja heikentää itsemyötätuntoa.
Masennus voi myös helpottaa kun oireille löytyy selitys. Masennuksen voi ikävistä oireista huolimatta nähdä myös mahdollisuutena jonkin uuden kasvulle ihmisen elämässä. Masennus voi herättää siihen, että omat arvot tulisi laittaa uuteen järjestykseen ja samalla se opettaa tervettä itsekkyyttä. Masennusta ei tulisikaan aina ajatella vain negatiivisena asiana, vaan opettavaisena elämänkokemuksena, osana ihmisen elämää. On myös hyvä muistaa, että kaikki päänsisäiset ajatukset ja pelot eivät ole välttämättä totta, vaan monimutkaisten aivojemme satunnaisia impulsseja.
Masennusdiagnoosi voi kuitenkin aiheuttaa myös sen, että ihmisen identiteetti muuttuu ja hän alkaa identifioida itsensä masentuneena eikä ihmisenä, jolla on masennuksen oireita. Masennuksen oireista kärsivä saattaa ajatella, että masennus ei poistu koskaan ja diagnoosi voi vahvistaa tätä ajatusta. Mielestäni tärkeintä ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa on muistaa, että masennus, tai mikään muukaan sairaus, ei koskaan määrittele ihmistä kokonaan vaikka se ilmenisi kuinka voimakkaana, sillä ihminen on aina paljon muutakin kuin ahdistuksensa ja masennuksensa.
Masennusoireista kärsivän asiakkaan kohdalla olisi mielestäni tärkeää keskittää huomio mahdollisuuksien mukaan kaikkeen muuhun kuin itse masennusoireisiin. Olisi mahtavaa nähdä millainen henkilö siellä masennusoireiden takana on ja olisi ilo tutustua siihen henkilöön jos vain suinkin mahdollista. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että ihminen kokee tulleensa kohdatuksi ja että hänellä on turvallinen olo. Toivon, että omassa terapiatyössäni asiakkaillani olisi turvallinen ja luottavainen olo, sillä silloin tunteensakin voi näyttää avoimemmin. Turvallinen ilmapiiri syntyy, kun asiakas kokee, että terapeutti ymmärtää ja hyväksyy hänen tilanteensa.
Itsemyötätuntoa ja voimavaroja
On myös äärimmäisen tärkeää, ettei terapeuttina ruoki ongelmiin suuntautunutta keskustelua vaan hiljalleen johdattaa keskustelua itsemyötätuntoon, asiakkaan omiin voimavaroihin ja sitä kautta näkökulman vaihtamisen taidon opetteluun, sillä masennus ei useinkaan ole pysyvä olotila vaan siitä on mahdollista parantua. Omassa terapiatyössäni yritän aina pitää keskustelun vaakakupin enemmän positiivisessa kuin negatiivisessa, sillä uskon, että kun kääntää katseensa hyvään, hyvä hiljalleen lisääntyy. Paras palkinto on kun asiakkaan silmistä alkaa näkyä toivoa.
Lähteet:
https://headsted.fi/minulla-oli-musta-koira-nimeltaan-masennus/ https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00389 Jossakin on ilo (B.Furman & J.Valtonen, 2000) Masennus pysähtymisenä elämän tienhaaraan (A.Mattila)
