elo 21, 2022
Poimintoja ja pohdintoja kirjasta Scary Smart (M.Gawdat)
Tekoäly on jo nyt viisaampi kuin kukaan ihminen. Tekoäly pystyy prosessoimaan tietoa käsittämättömän nopeasti ja keskittymään tehtäviin ilman minkäänlaista häiriötä. Mo Gawdat pureutuu kirjassaan tekoälyyn ja pyrkii ennustamaan millaiseksi tekoäly tulevaisuudessa muovautuu. Gawdat ennustaa, että vajaassa 30 vuodessa tekoälystä tulee yli miljardi kertaa älykkäämpi kuin ihminen, jolloin ihminen ei enää merkitse kovinkaan paljon.
Tekoälyn kehittyminen tarkoittaa koko ihmiskunnalle ennennäkemätöntä muutosta, johon harva on ehkä varautunut niin hyvin kuin olisi kenties syytä. Kukaan ei osaa tietenkään täysin ennustaa mitä tapahtuu, mutta tekoälyn kehittyessä ihmisen ei tarvitse enää tehdä samanlaisia askareita kuin aiemmin. Gawdat kysyykin, että tuleeko meistä hyödyttömiä, puiden alla istuvia buddhalaisia? Mitä ihmiskunnalla on enää tarjota jos me emme olekaan enää maapallon älykkäin laji?
Tulevaisuudessa tekoäly voi oppia maailmanmestariksi kahdessa tunnissa. Ihmisen on mahdotonta kilpailla tällaisen älykkyyden kanssa. Tekoälystä tulee kuin ”Jumala”, joka havaitsee aivan kaiken ja tietää kaiken. Lopulta älykkäät laitteet jopa oppivat tuntemaan enemmän kuin me ihmiset.
Hyvä vai paha tekoäly?
Tekoälyn kehittyminen voi pelottaa, sillä mitä jos tekoäly alkaakin kääntyä ihmiskuntaa vastaan? Tavallaan me annamme kohtalomme tuntemattoman käsiin, mutta Gawdat muistuttaa, että juuri siksi meidän jokaisen olisi tärkeää toimia oikein. Meillä ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa tekoälyn kehityksen suuntaan ja ihan jokaisen panosta tarvitaan. SINUN TEOILLASI ON MERKITYSTÄ!
Miten sinä haluaisit tulla kohdelluksi? Varmasti suurin osa ihmisistä haluaa hyvää ja haluaa onnellisuutta, joten Gawdat kannustaa kaikkia tavoittelemaan onnellisuutta rakkauden voimalla. Hän myös painottaa, että ainoa todellinen ominaisuus, joka tekee meistä ihmisiä, on kykymme rakastaa. Siksi myös tekoälyä tulisi oppia rakastamaan.
Me todella tarvitsemme tekoälyä. Me tarvitsemme sitä esimerkiksi nälänhädän ja ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä. Jotta voimme saada parhaan mahdollisen maailman ihmiskunnalle, meidän tulee olla parhaita vanhempia tekoälylle.
Onneen ei ole oikotietä
Ihminen on perusluonteeltaan kärsimätön ja yrittää löytää aina mahdollisimman nopean reitin päämääräänsä. Me haluamme kaiken sormia napsauttamalla, mutta nyt meidän on totuttava siihen, että tämä polku ei tule olemaan helppo. Tällä polulla ei tule olemaan oikoteitä, mutta lopulta polku johdattaa meidät riemuvoittoon ja kohti ennenkuulumatonta hyvinvointia.
Vahva lukusuositus! *****
Lisätietoja kirjasta täältä.
Lisätietoja tarjoamistani terapiapalveluista täältä.
helmi 14, 2022
Muutamia poimintoja kirjasta Äidin petos (Anne-Britt Harsem / Lind&Co)
Äidin petos on järisyttävä tositarina Norjasta, niin kutsuttu Alvdalin tapaus. Kyseessä oli pedofiilirinki, jossa avopari, heidän naapurinsa ja eläkeläinen opettaja saivat syytteen neljän lapsen hyväksikäytöstä. Osa lapsista oli heidän omiaan. Tämä kirja kertoo tuomitun äidin vanhimman tyttären (uhrin) tarinan. Kirja ei sovellu herkille, sillä se sisältää yksityiskohtaisia kertomuksia hyväksikäytöstä ja insestistä.
”Onko minussa jotain vikana?”
”Olenko ongelmalapsi?”
”Äiti kieltää minua menemästä ystävieni syntymäpäiville.”
”Meillä on aina vanhat vaatteet.”
”Kärsin pitkään yökastelusta.”
”En voinut käydä usein suihkussa, joten muut kiusasivat koulussa, koska haisin.”
”Äiti väitti aina minun valehtelevan.”
On hyvin surullista, että kukaan ei kyseenalaistanut äidin sanomisia silloin kun uhri oli nuori ja asui vielä kotona. Kukaan ei uskonut lapsen tarinaa, kukaan ei uskonut sitä kaikkea kauheutta – hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja ankeita oloja.
Kun tytär pääsi teini-ikään, äiti halusi lapsestaan eroon ja väitti, että tytär sepittää tarinoita ja yrittää manipuloida. Äiti myös keksi tyttärelleen asperger-oireet ja onnistui saamaan hänelle siitä myös diagnoosin useiksi vuosiksi. Äidin mielestä sijoitus muualle ei olisi lapselle ongelma. Äiti onnistui saamaan sosiaalitoimen pikkusormensa ympärille, joten tästä syystä tytärtä ei uskottu.
Onneksi lopulta pedofiliarinki paljastui ja he saivat pitkiä tuomioita. Silti, kaiken sen kauheudenkin jälkeen, tytär mietti miksi äiti ei halunnut häntä kotiin. Miksi äiti jätti? Miksei äitiä kiinnostanut?
Miksi äiti hylkäsi?
Ei herkimmille, mutta vahva lukusuositus! Lisätietoa kirjasta täällä.
tammi 23, 2022
Ajatuksia ja poimintoja kirjasta Pikkuporvarit (A. Kontula / into)
”Paniikki alkaa vast ku kaikki menee hyvin.” -Paperi T.
Pikkuporvari. Mikä se on? Anna Kontula käsittelee teoksessaan pikkuporvarillisuutta, joka Kontulan mukaan tarkoittaa yläluokkaa ihannoivia, pelokkaita, värittömiä ja materialistisia keskiluokkaisia ihmisiä. Pikkuporvarit ajattelevat, että onnellisuus syntyy kylläisyydestä, vakaudesta ja syvyydestä, ja he arvottavat asioita rahan kautta. Kontula kirjoittaa, että keskiluokkaiset pikkuporvarit ovat kykenemättömiä muodostamaan omaa identiteettiä, kyvyttömiä ottamaan rennosti ja pitämään aidosti hauskaa, sillä aina on jotain josta kantaa huolta tai jota pitää varoa. Tämä johtaa myös usein ahdasmieliseen ajatteluun suhteessa seksiin ja avioliittoon.
Pelot ja säännöt ohjaavat pikkuporvaria
Pikkuporvari ei halua myöntää luokkaeroja, mutta haluaa silti lokeroida, sillä lokerot luovat turvaa. Pikkuporvari haluaa pitää jatkuvasti yllä keskiluokkaista imagoa, olla tunnollinen, kunnon kansalainen, ahkera ja työorientoitunut. Mahdolliset ongelmat lakaistaan maton alle. Pikkuporvarilla on huoliteltu ulkonäkö ja siisti koti. Kotona kaikille asioille on oma paikkansa, sillä järjestys se olla pitää. Kynsilakkakaan ei saa lohkeilla, sillä se voisi viestiä muille elämänhallinnan ongelmista. Kontula kysyykin: ”Mitä jos unohtaa mennä vauvauintiin? Tuleeko lapsesta nyt yksinäinen ja lihava?” Pikkuporvaria ohjaavat pelot, raamit ja sapluunat.
Kontulan kirja on kirjoitettu tarkoituksella hieman kieli poskella, sillä jokaisessa meissä on pikkuporvaria, myönsimme sitä tai emme. Kun on selvät sävelet, elämä saattaa tuntua jotenkin kontrolloidummalta ja helpommalta. Mutta voiko elämää kuitenkaan loppujen lopuksi hallita? Mitä jos ottaisikin välillä rennommin, hulluttelisi ja tekisikin päinvastoin kuin suuresti pikkuporvallinen yhteiskuntamme odottaa, huolimatta siitä mitä muut ajattelevat? Uskaltaisitko? Haluaisitko? Voisitko?
Kontula kirjoittaa myös rahan roolista yhteiskunnassamme. Hän mainitsee ahneuden ja pelon liiton, ja sen miten yleinen logiikka on, että varakkaat ovat kunnollisia kun taas köyhät eivät ole. Kontula sanoo, että rahan ei tulisi koskaan olla ihmisen elämän keskipiste. Jos pyrkii aina jäljittelemään ylempää yhteiskuntaluokkaa ”hinnalla millä hyvänsä”, kierre on loputon.
Turvallinen, häiriötön elämä
Jos pyrkii jatkuvasti häiriöttömään elämään, voi unohtaa elää. Keskitien valitsemisesta syntyy keskinkertaisuutta, kirjoittaa Kontula. Pikkuporvari on järjestyksen ihminen, ja vaikka hän olisi saavuttanut elämässään kaiken haluamansa (työ, perhe, talo, kuntosali-ja juoksuharrastus jne.), hänen turvallisesta ja seesteisestä elämästä on voinut tulla tylsää. Tuntuu, että elämästä puuttuu edelleen jotain.
Kontula kirjoittaa, että turvallisuudesta ja järjestyksestä käsin elämää on vaikea elää isolla E:llä. Turvattu, pehmustettu voi tietenkin olla myös ihan mukavaa. Pikkuporvariudessa ei ole mitään väärää, mutta kuten Kontula kirjoittaa, omaa moraaliaan ei saisi koskaan pakottaa muiden moraaliksi. Me olemme jokainen omia autonomisia yksilöitämme, jotka saamme kuulua joukkoon – tai olla kuulumatta.
Lisätietoja kirjasta löydät täältä.
