Internet – Yksityisyys on kuollut
Poimintoja Mikko Hyppösen kirjasta Internet (WSOY)
”Internet on pahinta ja parasta mitä meille on tapahtunut.”
Internet. Niinpä niin. Mikko Hyppösen kirjassa Internet kerrotaan elämästä internetin aikakaudella. Sitä ei ole tullut ajatelleeksi, että me todellakin olemme ensimmäisiä ihmisen historiassa, jotka olemme saaneet eläneet internetin syntymisen aikaan. Tulevat sukupolvet perivät internetin meiltä, joten ei ole yhdentekevää millainen internet on. On meistä kiinni millaisen internetin jätämme jälkipolville, kirjoittaa Hyppönen.
Hyppönen kertoo kirjassaan paljon internetin historiasta, siitä miten 60-luvulla kehitetystä ARPANET:sta tuli hiljalleen meidän nykyään tuntema internet. Hyppönen kertoo paljon myös tekniikasta ja kuinka se on vuosien saatossa kehittynyt: TCP/IP- ja Ethernet- protokollat, IPv4, mikrotietokoneet, PC, DOS, Windows, Linux, Unix, verkkoselaimet (Mosaic, Netscape) jne.
Vuonna 1994 meillä oli jo internet, mutta meillä ei ollut vielä Googlea eikä Wikipediaa. Hyppönen muistuttaa, että internetin kehityksellä on hintansa: yksityisyys on kuollut. Esimerkiksi Google tietää missä asut. Google tietää myös kaikkien Wi-Fi verkot ja niiden osoitteet. Vaikka myös vahvat salausteknologiat ovat yleistyneet ja tiedustelu sekä vakoilu on aiempaa huomattavasti vaikeampaa, koskaan aikaisemmin ihmisistä ei ole kuitenkaan saanut yhtä paljon tietoa kuin nyt.
Rahan merkitys
Raha on dataa, kirjoittaa Hyppönen. Ja niinhän se on. Yhä useampi maksaa kortilla, käteinen vähenee jatkuvasti. Myös kryptovaluutat yleistyvät koko ajan. Toistaiseksi käteisellä on silti tärkeä rooli, sillä millä maksaa jos netti on poikki? Ehkä tunnetuin virtuaalivaluutta on bitcoin. Bitcoinin lupaus oli luoda kokonaan uuden tyyppinen valuutta, joka on hajautettu eikä kukaan kontrolloi sitä. Kun bitcoin luotiin, sillä ei ollut arvoa. Yhden bitcoinin arvo oli aluksi dollarin tuhannesosia ja bitcoineja sai jopa ilmaiseksi. Kyse oli siitä, että järjestelmä yleistyisi ja tulisi tunnetummaksi.
Bitcoineja ei voi luoda loputtomasti ,niin kuin esimerkiksi euroja ja dollareita voidaan painaa loputtomasti. Bitcoineja voi olla vain 21 miljoonaa yksikköä. Bitcoinit ovat siksi niin haluttuja, koska niitä on vähän. Hyppönen vertaakin Bitcoinia Hermes Birkin laukkuun, joissa sama logiikka nostaa niiden hintaa.
Lisäksi tietoturvaekspertti Hyppönen kirjoittaa tietenkin paljon myös tietoturvaan kohdistuneista ja kohdistuvista riskeistä. Hän kertoo miten erilaiset virukset, madot, troijalaiset, exploit kitit yms ovat vuosikymmenten aikana olleet suuri uhka tietoturvalle. Hyppönen on sanonut, että jos laitteessa on älyä, se on haavoittuva. Tätä kutsutaan nykyään Hyppösen laiksi.
Vastaamo-case
Ehkä itseäni eniten kiinnostava kohta kirjassa oli Vastaamo-case. Hyppönen kirjoittaa, että Vastaamon tapauksessa oli paljon syyttömiä uhreja – Vastaamon asiakkaat, mutta myös terapeutit. Kukaan heistä ei ollut tehnyt mitään väärää. Hyppönen pohtiikin, että ehkä ainoa positiivinen asia tästä tietoturvavuodosta oli se, että se vähensi terapiassa käymiseen liittyvää stigmaa ja että avun hakeminen ei ole häpeällistä. Hyppönen myös mainitsi, että koko yritys kaatui tämän tietomurron takia, mikä on harvinaista aivan maailmanlaajuisestikin. Harmillista kyllä, tietomurtajaa, nimimerkillä ransom_man, ei ole vieläkään saatu kiinni ja vastuuseen teoistaan.
Lopuksi Hyppönen kirjoittaa myös mm. cyberhyökkäyksistä, tekoälystä ja jopa SpaceX:sta, mutta eipä niistä enempää. Kirja kannattaa ehdottomasti lukea, sillä se muistuttaa meitä siitä, että jokaisen suuren innovaation jälkeen paluuta vanhaan ei enää ole. Niin hyvässä kuin pahassakin.
Vahva lukusuositus. Lisää kirjasta löydät täältä.
Lisää blogikirjoituksiani löydät täältä.
