marras 8, 2022
Misandria -varoitus! Tämä blogikirjoitus sisältää poimintoja Pauline Harmangen pamfletista Miksi vihaan miehiä.
Pauline Harmangen pamfletti Miksi vihaan miehiä sisältää huomattavan voimakasta misandriaa eli miesvihaa. Wikipedian mukaan misandria tarkoittaa miessukupuoleen kohdistuvaa vihaa tai syrjintää ja termi juontuu kreikan kielen sanoista misos (viha) ja andros (mies).
Harmange siis toden totta vihaa miehiä. Hän kirjoittaa, että vihaa myös omaa miestään, vaikka ei aiokaan erota hänestä. Harmange niputtaa kaikki miehet yhteen, koska hänen mukaansa ”maailmassa voi kokea yhtä aikaa erityisiä ja yleisluontoisia asioita.” Pamfletissaan Harmange vetoaa erityisesti cis-miehiin ja kysyy heiltä, kyseenalaistavatko he riittävästi etuoikeuksiaan tai näkevätkö koskaan vaivaa purkaakseen niitä.
Käytännössä kaikki emotionaalinen työ on Harmangen mukaan jätetty naisille ja siksi naisille kasaantuu arjen henkistä kuormaa. Vaikka Harmangen mielestä kaikki miehet eivät olekaan pahantahtoisia, valtaosa miehistä pitäisi saada sivuun ja upeat naiset esille. Heterosuhteissa elävien nasten tulisi päästä pois nalkuttavan naisen roolista ja mieslasten hyysäämisestä. Itsensä bi-seksuaaliksi määrittävän Harmangen mielestä heteroseksuaalisuus on ansa, josta olisi päästävä pois.
Miksi en vihaa miehiä
Pamfletti oli äärimmäisen epämiellyttävää luettavaa, sillä toisin kuin Harmange, uskon enemmän rakkauden kuin vihan voimaan. Myös pamfletista välittyvä kylmä viha kaikkia miehiä kohtaan on puistattavaa.
Onneksi tapaamistani miehistä suuri osa on ihania. Iso osa asiakaskunnastani koostuu myös näistä ihanista miehistä. Totuus on kuitenkin se, että meitä on moneksi, olimme sitten miehiä, naisia tai muunsukupuolisia.
Hyvää miesten viikkoa!
Lisätietoa terapiapalveluistani löydät täältä.
Ja jos välttämättä haluat lukea tämän teoksen, lisätietoa pamfletista löydät täältä.
syys 2, 2022
Poimintoja ja pohdintoja kirjasta How are you, Really (J.Kutcher / Harper Collins Publishers Inc.)
Kuinka voit, oikeasti? Kysyy yrittäjä ja kirjailija Jenna Kutcher. Kirja on erittäin virkistävä, mutta myös niin täynnä asiaa, että sen olisi kenties voinut jakaa kahteen eri teokseen. Lisäksi kirja sisältää paljon esimerkkejä Kutcherin omasta elämästä, mutta en sisällyttänyt niitä tähän blogikirjoitukseen.
Kirja alkaa mielenkiintoisesta näkökulmasta. Kutcher kirjoittaa, että monet self-help oppaat antavat meille läjäpäin erilaisia vinkkejä ja neuvoja, mutta usein käy kuitenkin niin, että niistä ei silti löydy meille ratkaisuja. Miksi nämä kirjat eivät sitten toimi niin kuin niiden olettaisi toimivan? Kutcherin mielestä syy on siinä, että eri kirjoissa tarjotut ratkaisut eivät alunperinkään olleet omiasi vaan jonkun toisen omia. Siksi ne eivät sellaisenaan toimi juuri sinulle, vaan sinun tehtäväksesi tulee löytää oma totuutesi, omat ratkaisusi.
Tunteet ovat signaaleja, joita Kutcher kehottaa meitä kuuntelemaan. Hän pyytää meitä pysähtymään, keskittymään ja olemaan rehellisiä itsellemme. Hän myös varoittaa meitä tunteiden torjumisesta, sillä mikäli tunteensa torjuu, ne löytää edestään lopulta tavalla tai toisella.
Tunne tunteesi
Tunteet ovat kuin kompassi. Tunteet kertovat, miltä sinusta tuntuu. Ovatko hartiasi kenties jännittyneenä vai huomaatko purevasi jälleen kerran hampaitasi yhteen. Kutcher pohtii, että ehkä meidän ”ei-niin-kivat” hetket ovat tärkeitä juuri siksi, että ne ohjaavat meitä kohti jotain uutta, jotain muutosta. Uskalla tuntea kaikki tunteesi, sillä muuten ikääntyessäsi kannat taakkaa, joka lyhistää sinut, varoittaa Kutcher.
Moni meistä toimii elämän keskellä helposti autopilotilla ja saattaa unohtaa siinä samalla oman itsensä. Kuinka usein tulee pysähdyttyä miettimään, onko kaikki tarpeeksi hyvin? Kuinka usein tulee oikeasti mietittyä mitä todella haluaa? Miten usein syyllistymmekään siihen, että toimimme muiden odotusten mukaan?
Jos et koskaan innostu mistään, tarvitset muutosta!
Ensiksi tulee paha päivä, sitten se vaihtuu huonoksi viikoksi, jonka jälkeen puhutaankin surkeasta kuukaudesta. Mutta entä jos käykin niin, että hankala vaihe jatkuukin vuosia?
Kutcher sanoo suoraan, että jos elämä on vain alakuloa, ainoa asia mikä voi auttaa, on muutos. Meillä ei ole varmasti pulaa neuvoista, niitä tyrkytetään meille usein ja myös hyvällä tarkoituksella, mutta silti jokainen meistä on oman elämänsä portivartija. Kutcher muistuttaa, että muiden ihmisten mielipiteet voivat helposti ”halvaannuttaa” meidät, jolloin kannattaisi aina ensin kysyä itseltään mielipidettä ennen kuin kysyy sitä muilta.
Parhaat hetket tulevat siitä kun saavutamme jotain meille merkityksellistä ja kun pääsemme henkiseen flow- tilaan. Kutcher muistuttaa, että me kehitymme koko ajan ja mikään ei ole pysyvää.
Muutos on väistämätöntä, halusimme tai emme
Muutos on väistämätöntä, halusimme tai emme. Muutos myös luo helposti kaaosta, mutta sen on tarkoituskin tehdä niin, sillä sen tehtävä on aika ajoin ”ravistella perustuksiamme”. Liian usein käy niin, että pyrimme kynsin hampain pysymään paikallamme. Sinnittelemme esimerkiksi ihmissuhteissa, työpaikoissa, asunnoissa tai tietyissä identiteeteissä usein senkin jälkeen vaikka olemme huomanneet, että ne eivät enää palvele meitä. Kutcher kirjoittaa, että se on tietyllä tapaa hyvin ymmärrettävää ja inhimillistä, sillä usein ihmiset pelkäävät sijoitustensa menevän hukkaan.
Kutcher kirjoittaa myös, että kipu ja suru ovat ystäviämme, jotka ovat johdattamassa meitä oikealle polulle. Ei siis kannata hukata aikaa loputtomiin ja odottaa, että nämä tunteet menisivät itsestään ohi.
Lopuksi haluan poimia kirjasta erinomaisen kysymyksen, jonka mielestäni jokaisen olisi hyvä esittää itselleen aika ajoin:
Milloin viimeksi tunsit eläväsi täysillä?
Niinpä niin.
Vahva lukusuositus 4/5. Lisätietoa kirjasta löydät täältä.
Lisätietoa tarjoamistani terapiapalveluista löydät täältä.
kesä 23, 2022
Poimintoja ja pohdintoja kirjasta Eroon oireista (M.Nordin, Viisas Elämä)
”On kaksi voimaa, jotka ohjaavat elämää: Rakkaus ja pelko.” – Maria Nordin
”Kärsimys syntyy vastustuksesta.” – Eckhart Tolle
”Jos toimit aina samoin, saat aina saman lopputuloksen.” – Albert Einstein
”Luulin, että pidimme vain hauskaa, mutta loimmekin muistoja.” – Nalle Puh
Maria Nordin esittelee kirjassaan oman tietoisuustaitomenetelmänsä, jonka tarkoituksena on toimia paranemisen tukena sekä lisätä elinvoimaa ja luovuutta. Kirjassa painotetaan, että kyseessä ei ole lääketieteellinen hoito ja koskaan ei tule jättää huomiotta terveydenhuollon ammattilaisten neuvoja ja lääketieteellistä hoitoa.
Kirja on saanut paljon huomiota osakseen, niin hyvässä kuin pahassa. Koska olen kiinnostunut kaikesta mikä saa osakseen kritiikkiä, ei ole ihme, että tartuin tähän kirjaan suurella mielenkiinnolla, mutta myös skeptisyydellä. ”Bring it on, Maria”, huomasin ajattelevani kun pitelin kirjaa kädessäni.
Jo heti kirjan alkupuolella huomasin, että minulle ’ah niin ominainen’ skeptisyyteni alkoi lieventyä. Pohdin hiljaa mielessäni miksi tästä kirjasta oikeastaan onkaan noussut sellainen negatiivinen häly. Kirja ei pakota lukijaansa mihinkään, mutta rohkaisee pohtimaan suhtautumista asioihin ja tutustumaan Nordinin 12 askeleen menetelmään.
Aivojen muovautuvuus
Nordin kirjoittaa, että tietoa ja vastauksia ei tarvitse loputtomasti etsiä. Riittää, että laittaa tietoisen mielensä syrjään ja avautuu vastaanottamaan sanatonta tietoa. Elämää olisi hyvä tarkastella eri näkokulmista ja olisi hyvä uskaltaa kurottautua myös oman ajattelunsa ulkopuolelle. Kun alkaa luottaa parantavaan voimaan itsessään, alkaa väistämättä tapahtua muutoksia.
Usein yllättävänkin pienet asiat voivat tuottaa kipua, hengenahdistusta, päänsärkyä ja niin edelleen. Nordin selittää, että kun ihminen kokee uhkaa, hänen puolustusjärjestelmänsä havahtuvat ja alkavat etsiä ympäristöstä tai kehon sisältä vaaratekijöitä. Se on meissä sisäänrakennettu ominaisuus, jotta oppisimme välttämään vaaraa.
Nordin puhuu neuroplastisuudesta eli aivoissa tapahtuvista muutoksista. Niitä tapahtuu todennäköisimmin juuri silloin kun ihminen kokee jonkin tunnetilan – tiedostipa tunnetta tai ei. Tiedostamattomia neuroplastisia muutoksia tapahtuu erityisesti elämän taitekohdissa. Hyvä kysymys onkin: Onko aivot ohjelmoituneet ylireagoimaan asioihin, jotka todellisuudessa eivät edes ole uhkia?
Olemisen tila
Nordin puhuu kirjassaan Tarinaminästä, Rooliminästä ja Korkemammasta minästä. Hän varoittaa, että Tarinaminä ja Rooliminä luovat helposti draamaa ja erillisyyttä, jolloin on vaikea saada yhteys Korkeampaan minään.
Korkeampi minä on Nordinin mukaan hiljaisuus mielen taustalla. Ihminen, jolla on vahva Korkeampi minä, on vahva yhteys omaan kehoonsa ja mieleensä. Kun Korkeampi minä vahvistuu, yksilön kokema kärsimys vähenee. Vastavuoroisesti mitä enemmän koemme kuormitusta, sitä herkemmin alamme samaistumaan Tarinaminään ja Rooliminään.
Kun ihminen oppii näkemään itsensä osana luontoa, pääsee hiljalleen harmoniaan myös kehollisesti.
Kaksi ohjaavaa voimaa: Rakkaus ja pelko
Iso osa ihmisistä kiinnittää enemmän huomiota epämiellyttäviin, mutta vaarattomiin ajatuksiin, kehollisiin tuntemuksiin ja tunteisiin. Tämä on hyvin yksilöllistä ja siksi vaikuttaa enemmän toisilla kuin toisilla.
Nordin puhuu kirjassaan Sisäisestä Suojelijasta eli ehkä kansankielellä pelosta, jonka pyrkimys on muistuttaa, että et ole turvassa. Vaikka Sisäisen Suojelijan tahto on tavallaan hyvä, suojella sinua pahalta, kaikki epämiellyttävät asiat eivät todellisuudessa ole aito uhka. Siksi Nordin rohkaiseekin puhumaan omalle Sisäiselle Suojelijalleen seuraavasti: ”Rakas Sisäinen Suojelija, kiitos huomautuksesta, mutta olen nyt täysin turvassa.”
Kärsimys syntyy vastustuksesta
Kärsimys ei aiheudu siitä mitä on, vaan siitä miten suhtaudumme siihen, mitä on. Negatiivisen asenteen myötä keho tuottaa elimistöömme stressihormoneita, jotka puolestaan voivat saada oireen vahvistumaan. Vastustus siis voimistaa kipua, kirjoittaa Nordin.
Ihmisille on tyypillistä, että kivusta tai epämukavuudesta halutaan nopeasti ja helposti eroon. Nordin muistuttaakin, että elämään kuuluu myös epämukavuutta ja sen vastustaminen usein lisää epämukavuuden tunnetta. Nordin ehdottaa kivun lievitykseen rauhallista läsnäoloa, lempeää kosketusta ja lohtua. Tuolloin keho alkaa tuottaa oman kipua lievittävän hormonicocktailin.
Kun epämukavuus iskee, Nordin kehottaa rentoutumaan tietoisesti ja hengittämään syvään, jolloin tuntemus usein laantuu. Jos et tekisi näin, jatkaisit vastustusta otsa kurtussa ja kipu voimistuisi. Hän muistuttaa myös, että aina rajutkaan oireet eivät kerro todellisesta uhkasta. Kerro pelollesi: ”Teet tärkeää työtä, mutta nyt riittää.”
Kiitollisuus on rakkautta
Aina kun oireesi tai niiden aiheuttaja ilmenee, Nordin kehottaa tuntemaan kiitollisuutta. Hän kuvailee kiitollisuutta rakkauden olotilaksi, jolloi stressihormonien pitoisuus kehossa laskee.
Kun ihminen on stressaantunut, hänen sykevälivaihtelunsa voi olla suurta. Monesti ajatellaankin, että pieni sykevälivaihtelu eli tasainen rauhallinen syke olisi merkki hyvinvoinnista. Nordin sanoo, että asia on kuitenkin päinvastoin. Sydän ei ole kone, vaan aistiva ja välittävä elin.
Kun huomaa, että elimistö käy ylikierroksilla, on hyvä opetella kiitollisuutta. Ajattele asioita, joita rakastat, esimerkiksi jotain läheistäsi, kotiasi, harrastustasi ja niin edelleen. Arki on täynnä kiitollisuuden aiheita kun antaa niille mahdollisuuden tulla esiin. Jos ei keksi muuta, niin jokainen hengenveto voi riittää kiitollisuuden syyksi. Nordin muistuttaa, että kiitollisuuden tukeminen vetää kiitollisuuden aiheita puoleensa. Ota myös kärsimystä tuottava asia kiitollisuudella vastaan, sillä kiitollisuus muuttaa kehon hormonitasapainoa ja mahdollistavat kehon oman parantavan voiman vapautumisen.
Positiivisuuden voima
Nordin rohkaisee tukemaan omaa hyvinvointia siirtymällä positiiviseen kielenkäyttöön. Hän rohkaisee luopumaan diagnoosin nimen, sairauden nimen ja oireiden käyttämisestä (paitsi lääkärin vastaanotolla). Lisäksi hän kehottaa luopumaan sanasta ”oire” ja korvaamaan sanalla ”haaste”.
Positiivisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö elämään kuuluisi epämukavuus. Nordin kirjoittaa, että olemme saaneet harhakuvan, että jos kaikki ärsytystä ja epämukavuutta aiheuttavat asiat katoaisivat elämästämme, olisimme onnellisia. Ihmiskunnan elämä ei kuitenkaan koskaan ole ollut yhtä mukavaa kuin se on nyt. Yhä pienemmät asiat tuottavat meille päänvaivaa, ja liiallinen mukavuus tukahduttaa kyvyn kestää vastoinkäymisiä, epämukavuutta ja epävarmuutta. Nordin kysyykin nerokkaasti: ”Haluatko olla onnellinen vai tuntea loputonta mukavuutta?”
Stressi (sana, joka pitäisi kieltää!) ja mikrobit
Kirjassa puhutaan myös stressistä. Inhoan sanaa stressi, joten vaihdan sen nyt omavaltaisesti lennosta sanaan ressu. Noin. Paljon hauskempi.
Ressu tarttuu ja se on addiktoivaa. Ressu kaventaa havainnointikykyämme ja huomio kiinnittyy negatiiviseen. Nordin väittää, että mikrobimme kuuntelevat tunnetilojamme. Jos koet uhkaa, mikrobiesi Sisäiset Suojelijat havahtuvat ja alkavat etsiä ympäristöstä syitä uhkalle eivätkä toimi optimaalisesti. Tätä väitettää tukee myös se, että jopa 90% kehomme välittäjäaineista muodostuu suolistossa yhdessä mikrobien kanssa. Siksi ressu alentaa usein myös vastustuskykyämme.
Mutta ei hätää. Tähänkin on apu olemassa. Kosketus auttaa tässäkin ja sen voi tehdä myös itselleen. Kosketus hellii aivoja, sanoo Nordin. Kosketus saa aivot tuottamaan hormoneja kuten oksitosiinia, serotoniinia ja luonnollisia opioideja.
Lainatakseni rohkeasti legendaarista Frank Pappaa: ”Kosketelkaa toisianne.”
Vahva lukusuositus 5/5.
Lisätietoa kirjasta löydät täältä.
Tutustu terapiapalveluihini täällä.
touko 17, 2022
Poimintoja Tommy Hellstenin äänikirjasta Rakkaus (Readme)
Rakkaus – Mitä se on? Tätä on pohdittu varmasti koko ihmiskunnan historian ajan. Kuuntelin Tommy Hellsten äänikirjan Rakkaus, jossa hän kertoo rakkaudesta kauniisti ja viisaasti. ”Vain rakkaudessa voi olla heikko, keskeneräinen ja inhimillinen. Vain rakkaudessa voi elää.”
Hellsten sanoo, että rakkauteen liittyy vahvasti nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve. Saatamme myös ajatella, että rakkaus täytyy ansaita, jolloin ihminen yrittää olla kiltti ja kelpaava. Tämä aiheuttaa sen, että ihminen muuttuu helposti joksikin mitä ei ole.
Rakkautta ei voi ansaita, ostaa tai vaatia, mutta rakkaudelle voi antautua, sanoo Hellsten. Hän puhuu siitä, kuinka ihminen on heikko juuri siksi, että hän antautuisi rakkaudelle. Heikkous ja arvottomuus vievät meidät rakkauden äärelle.
Rakkautta ei voi vaatia.
Rakkaus on ihmisen sielun keskeisin tarve. Kun rakkaus väistyy, syntyy tyhjiö, koska kukaan ei rakasta. Rakkautta ei voi kuitenkaan pakottaa, sillä sielu voi rakastaa vain vapaudesta käsin. Hellsten kertoo, että jos toinen alkaa hylätä, tulee pelko ja alkaa syytellä toista. Tämä entisestään karkottaa toisen ja ihminen menettää sen mihin hän ripustautuu.
Hellsten rohkaiseekin siirtymään toisen ihmisen tutkimisesta itsensä tutkimiseen. Mitä syvemmälle uskallat katsoa itseäsi, sitä helpompi toista on kunnioittaa. Hellsten puhuu myös erillisyydestä, siitä kuinka erillisyydestä käsin voi antaa toisen mennä – Saat sen mistä luovut, menetät sen mihin takerrut.
Anna elämän kantaa
Onko maailmankaikkeus hyväntahtoinen vai pahantahtoinen? Kumpaan sinä uskot?, kysyy Hellsten. Jos ihminen uskoo enemmän pahantahtoiseen maailmaan, saattaa ajautua pelkojen maailmaan, josta käsin alkaa toimimaan ylivarovaisesti. Hän muistuttaa, että yliturvallisuuden vaatimus aiheuttaa sen, ettei uskalla elää. Hän kehottaa luopumaan itse rakennetusta turvasta ja hyppäämään elämään, kannettuna olemiseen. Vasta sitten saa huomata, että elämä kantaa.
Voit kuunnella äänikirjan täällä.
Lisätietoa terapiapalveluistani löydät täältä.
huhti 11, 2022
Poimintoja kirjasta Pidä puolesi – irti narsistin hampaista (J. Viljamaa, Wsoy)
”Miksi joidenkin ihmisten seurassa tulee heikko itsetunto?”
Narsismi on muun muassa vallankäyttöä, manipulaatiota ja mökötystä.
Narsismi on käsitteenä hyvin laaja, mutta kirjailija ja sosiaalipsykologi Janne Viljamaa on saanut taidokkaasti mahdutettua useita eri narsismin ilmenemismuotoja teokseensa.
Viljamaa puhuu kirjassaan häiriötasoisesta narsimista, joka yleensä liittyy personallisuushäiriöihin. Häiriötasoinen narsisti on hyvin itsekeskeinen ja haluaa pysyä jatkuvasti valokeilassa. Hän voi olla myös hyvin kateellinen, mitätöivä ja kiusaaja. Hän rakastaa sitä, että saa pidettyä muut ihmiset jatkuvassa epävarmuudessa. Hän näyttelee rakkautta ja samalla tuo itseään röyhkeästi esiin.
Narsistin ilkeä mulkaisu
Narsisti on mielestään yhteisön tervein yksilö. Hän aidosti uskoo olevansa hyvä ja oikealla asialla.
Terve ihminen osaa kuitenkin ottaa muut huomioon, kun taas narsisti ajattelee vain ja ainoastaan itseään.
Viljamaa kirjoittaa siitä, kuinka epävakaa kasvuympäristö altistaa narsismille. Viljamaa painottaa myös sitä, miten tärkeää olisi oppia sietämään pettymyksiä jo lapsena, sillä muuten ihmiselle ei muodostu terveitä rajoja.
Narsistinen ihminen on yleensä neuroottinen ja hän yrittää välttää pelkoa ja ahdistusta jatkuvalla kontrollilla. Narsistille sattuma on pelottavaa, jota rahalla ja vallalla voi minimoida. Narsisti ajattelee, että muiden on taivuttava hänen oikkuihinsa. Lisäksi narsistisella ihmisellä on usein hyvin kielteinen ihmiskuva. Hänelle ihminen on yhtä kuin paha ja toiset ihmiset ovat hänelle jatkuva uhka. Narsistit ovat myös helposti vainoharhaisia sekä ulkoista menestystä tavoittelevia.
Miten suojautua narsistilta?
Viljamaa kirjoittaa, että itseään arvostavaa ihmistä on vaikea manipuloida. Narsisti ei kuitenkaan kaihda keinoja. Niitä voivat olla mm.
- Henkinen väkivalta
- Fyysinen väkivalta
- Seksuaalinen väkivalta
- Kodin rikkominen
- Laiminlyönti
Viljamaa painottaa, että narsistilta suojautuessa riittävä itsearvostus tärkeää. Lisäksi tiedon vapauttama ihminen osaa paremmin valita oman tiensä, jolloin ei ole tarvetta alistua eikä alistaa muita. Itseään mitättömänä pitävä on erityisen altis narsistin vaikutusvallalle, joten siksi oman vaikutusvallan lisääminen omaan elämään on äärimmäisen tärkeää.
Viljamaa painottaa, että ihmisen tulisi löytää oma ”flow”. Flow:n säännöllisesti kokevat ovat tutkitusti muita onnellisempia. Narsisti taasen tekee kaikkensa, jotta pystyisi estämään toisen flow-tilan. On tärkeää löytää itselle sopivin ympäristö, missä pääsee vapautumaan flow-tilaan. Se vähentää stressiä ja tuo välitöntä mielihyvää. Kannattaa siis tehdä jotain itselle mielekästä ihan joka päivä.
Miten pitää puolensa?
Viljamaa kehottaa hankkimaan tietoa, taitoa ja itsenäisyyttä. Hän myös rohkaisee tarkkailemaan omaa tilannettaan ja huomaamaan kaksoisstrategian: älä luovuta narsistille aikaa, rahaa ja muita resurssejasi. Lopuksi Viljamaa haluaa muistuttaa, että narsismi ei parane rakastamalla. Narsisti esittää välittävänsä ja se loppuu kun hän on saanut haluamansa.
Vaikka narsisti ei piittaa ei-sanasta, ilmoita aina omat rajasi selvästi. Se ei ehkä ole helppoa, mutta hyvin hyvin tärkeää.
Lisätietoja kirjasta täällä.
Terapiapalveluni löydät täältä.
