Pikkuporvari – Kunnon ihminen?
Ajatuksia ja poimintoja kirjasta Pikkuporvarit (A. Kontula / into)
”Paniikki alkaa vast ku kaikki menee hyvin.” -Paperi T.
Pikkuporvari. Mikä se on? Anna Kontula käsittelee teoksessaan pikkuporvarillisuutta, joka Kontulan mukaan tarkoittaa yläluokkaa ihannoivia, pelokkaita, värittömiä ja materialistisia keskiluokkaisia ihmisiä. Pikkuporvarit ajattelevat, että onnellisuus syntyy kylläisyydestä, vakaudesta ja syvyydestä, ja he arvottavat asioita rahan kautta. Kontula kirjoittaa, että keskiluokkaiset pikkuporvarit ovat kykenemättömiä muodostamaan omaa identiteettiä, kyvyttömiä ottamaan rennosti ja pitämään aidosti hauskaa, sillä aina on jotain josta kantaa huolta tai jota pitää varoa. Tämä johtaa myös usein ahdasmieliseen ajatteluun suhteessa seksiin ja avioliittoon.
Pelot ja säännöt ohjaavat pikkuporvaria
Pikkuporvari ei halua myöntää luokkaeroja, mutta haluaa silti lokeroida, sillä lokerot luovat turvaa. Pikkuporvari haluaa pitää jatkuvasti yllä keskiluokkaista imagoa, olla tunnollinen, kunnon kansalainen, ahkera ja työorientoitunut. Mahdolliset ongelmat lakaistaan maton alle. Pikkuporvarilla on huoliteltu ulkonäkö ja siisti koti. Kotona kaikille asioille on oma paikkansa, sillä järjestys se olla pitää. Kynsilakkakaan ei saa lohkeilla, sillä se voisi viestiä muille elämänhallinnan ongelmista. Kontula kysyykin: ”Mitä jos unohtaa mennä vauvauintiin? Tuleeko lapsesta nyt yksinäinen ja lihava?” Pikkuporvaria ohjaavat pelot, raamit ja sapluunat.
Kontulan kirja on kirjoitettu tarkoituksella hieman kieli poskella, sillä jokaisessa meissä on pikkuporvaria, myönsimme sitä tai emme. Kun on selvät sävelet, elämä saattaa tuntua jotenkin kontrolloidummalta ja helpommalta. Mutta voiko elämää kuitenkaan loppujen lopuksi hallita? Mitä jos ottaisikin välillä rennommin, hulluttelisi ja tekisikin päinvastoin kuin suuresti pikkuporvallinen yhteiskuntamme odottaa, huolimatta siitä mitä muut ajattelevat? Uskaltaisitko? Haluaisitko? Voisitko?
Kontula kirjoittaa myös rahan roolista yhteiskunnassamme. Hän mainitsee ahneuden ja pelon liiton, ja sen miten yleinen logiikka on, että varakkaat ovat kunnollisia kun taas köyhät eivät ole. Kontula sanoo, että rahan ei tulisi koskaan olla ihmisen elämän keskipiste. Jos pyrkii aina jäljittelemään ylempää yhteiskuntaluokkaa ”hinnalla millä hyvänsä”, kierre on loputon.
Turvallinen, häiriötön elämä
Jos pyrkii jatkuvasti häiriöttömään elämään, voi unohtaa elää. Keskitien valitsemisesta syntyy keskinkertaisuutta, kirjoittaa Kontula. Pikkuporvari on järjestyksen ihminen, ja vaikka hän olisi saavuttanut elämässään kaiken haluamansa (työ, perhe, talo, kuntosali-ja juoksuharrastus jne.), hänen turvallisesta ja seesteisestä elämästä on voinut tulla tylsää. Tuntuu, että elämästä puuttuu edelleen jotain.
Kontula kirjoittaa, että turvallisuudesta ja järjestyksestä käsin elämää on vaikea elää isolla E:llä. Turvattu, pehmustettu voi tietenkin olla myös ihan mukavaa. Pikkuporvariudessa ei ole mitään väärää, mutta kuten Kontula kirjoittaa, omaa moraaliaan ei saisi koskaan pakottaa muiden moraaliksi. Me olemme jokainen omia autonomisia yksilöitämme, jotka saamme kuulua joukkoon – tai olla kuulumatta.
Lisätietoja kirjasta löydät täältä.
