Pikkuporvari – Kunnon ihminen?

Pikkuporvari – Kunnon ihminen?

Ajatuksia ja poimintoja kirjasta Pikkuporvarit (A. Kontula / into)

Paniikki alkaa vast ku kaikki menee hyvin.” -Paperi T.

Pikkuporvari. Mikä se on? Anna Kontula käsittelee teoksessaan pikkuporvarillisuutta, joka Kontulan mukaan tarkoittaa yläluokkaa ihannoivia, pelokkaita, värittömiä ja materialistisia keskiluokkaisia ihmisiä. Pikkuporvarit ajattelevat, että onnellisuus syntyy kylläisyydestä, vakaudesta ja syvyydestä, ja he arvottavat asioita rahan kautta. Kontula kirjoittaa, että keskiluokkaiset pikkuporvarit ovat kykenemättömiä muodostamaan omaa identiteettiä, kyvyttömiä ottamaan rennosti ja pitämään aidosti hauskaa, sillä aina on jotain josta kantaa huolta tai jota pitää varoa. Tämä johtaa myös usein ahdasmieliseen ajatteluun suhteessa seksiin ja avioliittoon.

Pelot ja säännöt ohjaavat pikkuporvaria

Pikkuporvari ei halua myöntää luokkaeroja, mutta haluaa silti lokeroida, sillä lokerot luovat turvaa. Pikkuporvari haluaa pitää jatkuvasti yllä keskiluokkaista imagoa, olla tunnollinen, kunnon kansalainen, ahkera ja työorientoitunut. Mahdolliset ongelmat lakaistaan maton alle. Pikkuporvarilla on huoliteltu ulkonäkö ja siisti koti. Kotona kaikille asioille on oma paikkansa, sillä järjestys se olla pitää. Kynsilakkakaan ei saa lohkeilla, sillä se voisi viestiä muille elämänhallinnan ongelmista. Kontula kysyykin: ”Mitä jos unohtaa mennä vauvauintiin? Tuleeko lapsesta nyt yksinäinen ja lihava?” Pikkuporvaria ohjaavat pelot, raamit ja sapluunat.

Kontulan kirja on kirjoitettu tarkoituksella hieman kieli poskella, sillä jokaisessa meissä on pikkuporvaria, myönsimme sitä tai emme. Kun on selvät sävelet, elämä saattaa tuntua jotenkin kontrolloidummalta ja helpommalta. Mutta voiko elämää kuitenkaan loppujen lopuksi hallita? Mitä jos ottaisikin välillä rennommin, hulluttelisi ja tekisikin päinvastoin kuin suuresti pikkuporvallinen yhteiskuntamme odottaa, huolimatta siitä mitä muut ajattelevat? Uskaltaisitko? Haluaisitko? Voisitko?

Kontula kirjoittaa myös rahan roolista yhteiskunnassamme. Hän mainitsee ahneuden ja pelon liiton, ja sen miten yleinen logiikka on, että varakkaat ovat kunnollisia kun taas köyhät eivät ole. Kontula sanoo, että rahan ei tulisi koskaan olla ihmisen elämän keskipiste. Jos pyrkii aina jäljittelemään ylempää yhteiskuntaluokkaa ”hinnalla millä hyvänsä”, kierre on loputon.

Turvallinen, häiriötön elämä

Jos pyrkii jatkuvasti häiriöttömään elämään, voi unohtaa elää. Keskitien valitsemisesta syntyy keskinkertaisuutta, kirjoittaa Kontula. Pikkuporvari on järjestyksen ihminen, ja vaikka hän olisi saavuttanut elämässään kaiken haluamansa (työ, perhe, talo, kuntosali-ja juoksuharrastus jne.), hänen turvallisesta ja seesteisestä elämästä on voinut tulla tylsää. Tuntuu, että elämästä puuttuu edelleen jotain.

Kontula kirjoittaa, että turvallisuudesta ja järjestyksestä käsin elämää on vaikea elää isolla E:llä. Turvattu, pehmustettu voi tietenkin olla myös ihan mukavaa. Pikkuporvariudessa ei ole mitään väärää, mutta kuten Kontula kirjoittaa, omaa moraaliaan ei saisi koskaan pakottaa muiden moraaliksi. Me olemme jokainen omia autonomisia yksilöitämme, jotka saamme kuulua joukkoon – tai olla kuulumatta.

Lisätietoja kirjasta löydät täältä.


Vastuullisuus vs. turha kuluttaminen

Vastuullisuus vs. turha kuluttaminen

Poimintoja kirjasta Kaikki kuluttamisesta (Julia Thuren, Gummerus)

Vastuullisuus on tämän päivän sana. Sen vastakohta voisi olla turha kuluttaminen. Turha kuluttaminen kuluttaa myös henkisesti. Saatamme shoppailla, jotta saisimme hetkellistä hyvää oloa, mutta pian hankinnan jälkeen olo on taas tyhjä ja kierre helposti jatkuu. Kuulostaako tutulta?

Julia Thurenin Kaikki kuluttamisesta on aiheeseen pureutuva eettisen pohdiskeleva ja haastatteluihin perustuva teos. Thuren puhuu kuluttamiseen liittyvistä haasteista, mutta yhtä lailla myös sen tarjoamista mahdollisuuksista muun muassa vastuullisen sijoittamisen kautta.

Kirjassa esitetään useita kysymyksiä, joita lukija voi pohtia ja verrata omaan tapaansa kuluttaa. Mitä ostit viimeksi ja minkä vuoksi? Kaikilla valinnoillamme on yleensä jokin piilomerkitys ja usein teemme hankintoja, jotta saisimme arvostusta muilta ihmisiltä. Me ihmiset toimimme usein niin, että haluamme koko ajan lisää, ja nimenomaan haluamme, emme läheskään aina tarvitse kaikkea haluamaamme.

Kultaisen häkin kirous

Kuinka paljon rahaa elämiseen todella tarvitsee?, kysyy Thuren. Hän mainitsee myös, että erityisesti varakkailla ihmisillä on usein paljon kiirettä ja stressiä, ja työstä voi tulla ns. kultainen häkki, josta on vaikea päästä ulos. Kun tulot ovat korkeat, myös menot ovat yleensä korkeat ja siksi on vaikea siirtyä pienempiin tuloihin. Jos taas tulotaso putoaa itsestä riippumattomista syistä, se on vaikeampaa hyväksyä kuin silloin jos se on oma valinta. Thuren pohtii myös sitä, että tarvitseeko uran edes olla aina nousujohteista vaan voisiko joku taso riittää. Hän myös mainitsee, että mikäli raha ei tuo onnea, se menee silloin todennäköisesti vääriin asioihin.

Thuren esittää kirjassaan myös kolmannen mielenkiintoisen kysymyksen: Onko talouskasvu ikuista? Talous muuttuu koko ajan ja meillä länsimaissa on pitkään ollut vallalla kuluttamista ihannoiva kulttuuri. Thuren haastaa, että kapitalismi pitäisi ajatella kokonaan uudelleen ja olisi hienoa jos yritysten tavoitteeksi tulisi jatkossa entistä enemmän arvon luonti.

Mikä on tärkeintä?

Kirjassa puhutaan myös siitä miten moni etsii hetken nautintoa ja mielihyvää kuluttaessaan eli on ns. hedonisti. Hedonismin rinnalla on kuitenkin eudaimonia, onnellisuusoppi, joka katsoo hedonismia pidemmälle ja pyrkii pitkän tähtäimen hyvinvointiin, henkilökohtaiseen kehittymiseen ja merkityksellisyyteen. Lopuksi onkin ehkä hyvä kysyä: Mitkä asiat sitten ovat tärkeitä ja merkityksellisiä? Ehkä ne ovatkin juuri sellaisia asioita, joita voi saada myös ilman rahaa, kuten vaikkapa suudelmat, hyvin nukutut yöt tai iso sienisaalis.

Vahva lukusuositus! Kirjasta lisätietoa täällä.

Muita blogikirjoituksiani voit lukea täältä.